KirkkoSisko

Hei.

Ihmisten välinen viestintä on usein aika hankalaa. Jos kerrot tuttavallesi, että sulla on kiire ja gradu painaa päälle ja toivot sen ilmaisevan, ettei sinulla ole aikaa tavata, hän voi ajatella mielessään vaikka että tuohan tarvitsee nyt taukoja ja piristystä, minäpä pyydän kahville tai leffaan - viestin lähettäjä ja vastaanottaja tulkitsevat samoja sanoja aivan eri tavalla, ilman että kumpikaan on varsinaisesti väärässä.

Usein auttaa olla mahdollisimman konkreettinen. Esim sanat 'nyt on aika kiirettä' ovat suht abstrakteja eivätkä sisällä vielä selkeää toivetta toista osapuolta kohtaan. Sen sijaan jotain tämän tapaista voisit ehkä sommitella suuhusi sopivaksi:  (vain esimerkki)  "Halusit nähdä huomenna kahvilla. Kiitos ajatuksestasi. Aion kuitenkin nyt seuraavat 4 viikkoa keskittyä pelkästään gradun tekemiseen enkä ikävä kyllä nyt aio sopia tapaamisia minnekään. Toivotan sinulle hyvää syksyä, toivottavasti tutustut ihmisiin, joiden kanssa voit viettää aikaa."  Tässä olet selkeästi ilmoittanut omat rajasi mutta myös kunnioittanut häntä ja toivonut hänelle hyvää. Mielestäni tässä on vaikea enää ajatella, että sama ihminen kysyisi taas huomenna ja ylihuomenna jne.

Laajemminkin voit tietenkin miettiä, onko ei:n sanominen ja rajojen asettaminen ihmissuhteissa sinulle haasteellista. Hyvin monelle on. Etenkin tehdä se kohteliaasti ja loukkaamatta, sitä et selvästikään tahdo. Tämäkin on taito, jota voi harjoitella.

Mit'ä tuumaat tästä?

Hei.

Kerrot masennusoireiden vievän sinulta elämänhalun ja nitistävän jaksamista.  Kerrot myös käyväsi terapiassa. Ilmeisesti olet siis jo lääkärinkin hoidossa. Onko saamasi hoito tällä hetkellä riittävän toimivaa? Jos et ole aikoihin käynyt lääkärissä, kannattaa mennä tilannearvioon niin sairausloman tarpeen kuin muunkin tuen kartoittamiseen.

Viestistäsi kuulen rivien välistä, miten haluaisit jaksaa enemmän. Kunpa elämä olisi sellaista, että kokisit aihetta juhlaan ja ilonpitoon. Väkisin ei voi kuitenkaan jaksaa. Masennusta vastaan kamppaileminen koettelee ihmissuhteitakin. Mietin, onko sinulle tarjottu vertaistukea? Moni kokee masennuksessa vertaistuen hyvänä. Ei tarvitse 'pinnistellä' miellyttääkseen muita vaan voi reilusti olla oma itsensä.

Ystävyyssuhteittesi kannalta on tärkeää, ettet heillekään yritä teeskennellä tai mitätöidä omaa tilannettasi. Kerro heille, ettet haluaisi olla masentunut yhtään sen enempää kuin kukaan haluaa saada muitakaan sairauksia, mutta et mahda oireillesi mitään lyhyellä tähtäimellä. Rohkaise pyytämään kylään avoimesti, kertoen, että juhlimisen sijaan tarvitsisit kahdenkeskisiä rauhallisia hetkiä.

Toivottavasti saat hoitavalta taholtasi tarvitsemasi määrän ja tarvitsemasi laatuista tukea

Hei.

Kuulostaa siltä, että tungos ja väenpaljous eivät sovi sinulle erityisen hyvin tällä hetkellä. Kerroit kuitenkin, että oireet alkoiva ykskaks vuosi sitten. Mietin, mitä silloin tapahtui tai mikä muu elämässäsi muuttui? Elätkö muutenkin jotenkin kuormittavaa vaihetta ja kaupassakäynti on yksi 'pitäisi-velvoite' muiden päälle? Vai mihin liität tämän, kun mietit itseäsi.

Tärkeää on, että voit jatkossa luoda kaupassakäynnistä mahdollisimman mukavan tapahtuman. Auttaako, jos vaihdat asiointiaikaa vähemmän ruuhkaisiin päiviin tai kellonaikoihin? Tai auttaako, jos kaveri on mukana kaupassa? Auttaako, jos on valmis lista? Auttaako, että kuljet kaupassa oikein korostetun hitaasti etkä tempaudu mukaan kiireisten asiakkaiden juoksuaskeliin. Voit miettiä lisää keinoja, millä voit tukea itseäsi. Voit myös keskittyä pahalla hetkellä esim. hengittämään tiettyyn tahtiin hitaasti, mikä rauhoittaa sympaattista hermostoa. Omia itsehoitotaitoja kannattaa kokeilla ja opetella. Eri asiat toimivat eri ihmisillä. Pääasia, ettet ala välttää kaupassa asiointia vaan pyrit löytämään oman tapasi.

Jos oire selvästi pahenee itsehoidosta huolimatta, mene toki lääkärille.

Olette eläneet parina jo pitkään. Yhteisiin vuosikymmeniin on varmasti mahtunut kaikenlaista. Nyt mietit, minkälaista vaihetta mies sitoutumisessaan elää, kun sanoi noin?

Miten olette hoitaneet parisuhdettanne? Ilmaisseet toisillenne toiveitanne ja tarpeitanne häntä kohtaan? Kertoneet omista tunteistanne ja odotuksistanne? Kuunnelleet, kun toinen kertoo kaikkea tätä? Miten olette vaalineet parisuhteen läheisyyttä?

Jos tuntuu, että oikein ei olla, niin mitäs jos varaisittte 20-v -lahjaksi itsellenne lahjan; etelänmatkaa antoisampi saattaisi olla parisuhdekurssi. Siellä opetellaan yhdessä toisten kanssa parisuhteen viestintätaitoja ja pyritään vahvistamaan läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Mm. Parisuhde Kataja järjestää laadukasta parisuhdetoimintaa.

Miltä kuulostaa?

Olen pahoillani puolestasi, ap, jos sinusta tuntuu ettet ole kohdannut välittämistä ja empatiaa osaksesi.

Itse kyllä näen sekä työni puolesta että oikeassa elämässä paljon välittämistä ja auttamista. Myös somen kautta; esim. kaupunkien fb-ryhmissä usein näkee julkisia kiitoksia siitä, että jopa joku tuntematon joku on auttanut äkkipulassa. Olen itsekin sekä saanut apua että toivottavasti osannut antaa.

On myös valitettavaa, että kaikki eivät saa apua silloin kun tarvitsevat.

Jos sinulla on meneillään jokin vaikea vaihe elämässä, voit luottamuksellisesti puhua siitä myös asuinalueesi seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa. Kesäisin vastaanotot voi olla järjestetty poikkeuksellisesti, mutta ota selvää. Keskusteluaikoja voi varata tarpeen mukaan ja miettiä, miten tästä eteenpäin. Diakoniatyöntekijöiden perusvalmiuksiin kuuluu kohdata toinen ihminen kunnioittavasti, lämpimästi ja ammattitaidolla.

Toivon myös elämääsi löytyvän omia ystäviä, jotka osoittavat aitoa empatiaa.