KirkkoSisko

Hei ap. Oletkin jo saanut monta kommenttia.

Ensinnä tuli mieleen, että parisuhteessa kukaan ei saa viedä toiselta oikeutta hänen perustarpeisiinsa. Ravinto, uni, lämpö yms ovat perustarpeita, eivät mielipideasioita. Monessa perheessä pikkulapset tai sairaat valvottavat, mutta puoliso ei saa valvottaa toista tieten tahtoen. 

Miehesi ei kuitenkaan tee sitä tahallaan. Hän ei pyri riistämään untasi mutta toimii niin, ettet voi nukkua. Tästä voi helposti kehkeytyä valtataistelu: kumman on vika? Senkö, joka on herkkäuninen vai senkö, joka metelöi? Kenen mittarilla äänet mitataan? Herääjän vai puuhaajan?

Tärkeämpää on kuitenkin irrottautua valtataistelusta ja tehdä muutos. Noin ei voi jatkua. Teidän on luotava ratkaisu. Mitä tulee muuttaa? Onko se muuttaminen kaksikerroksiseen asuntoon, muuttaminen erilleen vai ihan vaan kommunikaation muuttaminen? Mikä elementti oikeasti tarvitsisi muutosta. Jos raktaisu on käytännöllinen, toteuta se. Hankkikaa äänieristetympi asunto tai ostakaa äänieristysseinät. Jos ratkaisu onkin parisuhteen viestinnässä ja kommunikaatiossa välillänne, tehkää kaikkenne sen korjaamiseksi esim. terapiassa. Muutos on välttämätön.  Miten panet sen alkuun?

Hei ap,

masentuneen puolisona tai läheisenä olo ei ole helppoa. Kerrot ristiriitaisesta suhteestanne, jossa toisaalta on paljon hyvää ja onnistunutta, mutta toisaalta sinusta tuntuu, että masennuksen takia joudut jotenkin väistymään taka-alalle tai että masennus estää miestäsi antamasta sinulle tarpeeksi huomiota.

Olette vasta suht tuore pari, jolla ei ole vuosien yhteistä historiaa ja kiintymystä takananne suhteen 'peruspilarina'.  Olette vielä honeymoon-tutustumisvaiheessa jossa toisen huomio ja kiinnostus on erityisten tärkeää.  Joudut miettimään, mikä sinulle riittää ja on tarpeeksi. TUli myös mieleen, onko paikkakunnallasi kenties jotain vertaistukiryhmää masentuneen omaisille/puolisoille? Olisi tärkeää sinulle, että voisit jakaa tuntemuksiasi ja saada tukea.

Ensiarvoisen tärkeää kuitenkin on kolme asiaa

1) että miehesi ottaa vastuun ja sitoutuu oman terveytensä hoitamiseen, syö lääkkeet, käy terapiassa yms mitä hänen hoitoonsa nyt kuuluukaan.

2) että erotatte, että sinä olet parisuhteen osapuoli etkä hoitaja.

3) että huolehdit omasta jaksamisestasi viettämällä aikaa myös ystäviesi ja harrastustesi parissa. Joskus masentunut 'sitoo' puolisoaan esim. vetoamalla omaan pahaan oloonsa ettei toinen jättäisi häntä. En tietenkään voi tietää onko teillä näin. On tärkeää säilyttää erillisyytensä ja oma tilansa myös, tosin tietenkin on tärkeää viettää myös yhteistä aikaa ja olla lähellä

Mitä tuumaat näistä?

Oletko tänä syksynä hankkiutunut esim. työväenopistoon jotta voisit opiskella haluaamaasi asiaa? 

Seiskalle, enhän tunne tarinaasi, mutta minulel tuli mieleen, että on tärkeä myös hyväksyä itsensä sellaisena kuin on: perinteisesti jaotellaan ihmisiä introverteiksi ja ekstroverteiksi (jakoa voi kritisoida, onko se niin joko-tai), ja moni introvertti kaipaisi sitä, että hänelle sanottaisiin että on ihan ok, ettei tunne sosiaalisissa tilanteissa oloaan rennoksi.  Mutta silti niitä tilanteita ja tunnetaitoja voi harjoitella, että edes joissain tilanteissa/joidenkin kanssa voi kokea helppoa ja luontevaa yhteyttä

Hei ysi.

Millaisilla hetkillä olet nauttinut elämästä, edes pikkuisen? Jos ajattelet vaikka kulunutta paria viikkoa, mikä hetki oli nauttivaisin? Voitko vaikuttaa, että sellaisia hetkiä tulisi lisää?