KirkkoSisko

Hei nelonen, kuulostaapa kurjalta. Mikä sua on tähän mennessä eniten tai parhaiten auttanut tiukassa tilanteessa?

Hei ap.

Ajattelen tarinaasi enemmän sinun itsesi kuin miehesi kannalta.  Kysyn sinulta muutamia kysymyksiä, joihin en toki tiedä vastausta, mutta halutessasi voit miettiä niitä itse.

Miksi asia vaivaa sinua niin kovasti? Etkö voisi vaan antaa miehesi olla sellainen kuin on ja hänen suhteensa hänen ystäviinsä ja 'yleisöönsä' on hänen oma asiansa? Jos jokin kyläilytilanne tuntuu sinusta vaikealta, voitko vain mennä vaikkapa puuhaamaan siksi aikaa tarjoilujen parissa tms?

Ehkä, jos tutkit itseäsi, voisiko olla, että annat asialle merkityksen omista sisäisistä tarpeistasi käsin? Puolison rooli joskus mielletään tavallaan omanarvontunnon jatkeeksi. Voiko olla, että sinulle on tärkeää esittää puoliso ystäville 'täydellisenä', jolloin tavallaan saat itsekin enemmän ihailua? Voiko olla, että puolison epätäydellisyys koskettaakin jotain sinun omaa vaikeuttasi tai häpeän tunnettasi omassa itsessäsi, joka nyt projisoituu puolisoon. Jos näin on, voisitko oppia hyväksymään myös itsesi sellaisena kuin olet, virheineen ja rosoineen päivineen? Mitä tuumaat näistä kysymyksistä, meneekö ihan metikköön?

Ensin teki mieli sanoa, että tunnen! Olen nähnyt paljon hyvyyttä, vilpittömyyttä, aitoutta, hyväntahtoisuutta.

Mutta sitten pohdin hieman enemmän sanojasi 'ajattelee aina muita ennen itseään' ja mietin, että onko sellainen sitten edes mahdollista tai tavoiteltavaa. Riittäisikö hyvyydeksi se, että ajattelee myös muita, itsensä lisäksi? Niihän sanotaan: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, ei että älä itseäsi tai enemmän kuin itseäsi?

Elämänlaatuun kannattaa panostaa niin paljon kuin valinnanmahdollisuuksia on; usein niitä ei ole, vaan joudutaan menemään ainoalla vaihtoehdolla.

Jos sinun on mahdollista tukea jaksamistasi valitsemalla päivävuoro, laske ihan paperilla minkä verran vähemmän se tuo tuloja kuukaudelle ja miten saatte tuon vajeen katettua. Simppelinä esimerkkinä jos vaikka saisit 100 euroa vähemmän käteen per kk, minkä 100 euron hintaisen voit jättää pois? (Lehtitilaus, kampaaja, saunaolut, kahvilareissut tms). Jos pystytte valitsemaan että pärjäätte, ja tiedät voivasi paremmin ilman iltavuoroja, tsemppaan vaihtamaan siihen. Saattaahan olla että mieskin työllistyy edes keikkatöihin?

Voimia teille.

Ihana kysymys jotenkin. Lukematta muiden vastauksia vastaan nyt mieleeni tulevia ajatuksia.

Taidenäyttelyt/museot/galleriat saattavat olla ilmaisia. Googlaa lähiseutusi tarjonta. Taide ilahduttaa mieltä.

Erilaiset maisemamuodot veden äärellä: joenvarret, meri, järvi, lampi: joko tunnet kaikki lähiseutusi vesielementit? Ota kamera mukaan ja nauti veden virtaamisesta.

Nuotiopaikat: useilla luontopoluilla on valmiita grillipaikkoja. Maissi tai makkara maksavat saman minkä kotonakin, mutta aromi ja tunnelma on toinen. Tai ota eväät mukaan ja syö metsässä.

Kotona: Koska piirsit /maalasit viimeksi? Jospa kaivat värit esiin, laitat musiikin soimaan ja annat vain kynien tai siveltimen tanssia paperilla, ilman päämäärää, kriitiikkiä ja tavoitteita. Annat vain värien tulla esiin.

Tai: huonekalujen järjestyksen vaihto, ehkä. Joskus voi piristää jos vaihtaa sängyn ja pöydän paikkaa tai verhot eri huoneisiin?

Toki ammattini puolesta mieleen tuli hakematta myös kirkot.  Riippumatta uskonnollisesta vakaumuksesta voi kirkkoihin tutustua myös tilataiteena. Jos asut pääkaupunkiseudulla, joko olet tutustunut esim. Kampin kappeliin ydinkeskustassa? Sen arkkitehtuuri puhuttaa. Sinne voi vain piipahtaa hetkeksi ällistelemään. Myös monet muut kirkot ovat auki ja seurakunnilla on tietenkin valtava määrä ilmaista toimintaa, esim, konsertteja.

Innostiko näistä mikään?