KirkkoSisko

Heippa

Tuhlaavaisuus ei ole geeneissä vaan opittu taito. 

TÄRKEIN taito raha-asioissa on oppia katsomaan tilannetta silmiin. Pitää tulla tietoiseksi tuloista ja menoista. Kerää kaikki vuoden aikana kertyvät isommat vakiomenot ensin yhteen (vuokran lisäksi vakuutusmaksut , lääkärinkulut, työmatkakulut yms). Toiseen sarakkeeseen kaikki tulot. Opi jyvittämään, eli laittamaan harvemmin erääntyvien laskujen erät jo etukäteen syrjään (vaikka toiselle tilille). Esim. jos vakuutusmaksu tulee kaksi kertaa vuodessa, laske paljonko tuloistasi pitää panna sitä varten säästöön. Näin sinulle selviää, paljonko jää ns elämiseen.

Sitten pidät esim. parin kuukaden ajan kirjaa siitä, mihin rahasi oikeasti menevät.

Suurin 'virhe' tuhlarilla on, että ajattelee vain yksittäistä summa. Tämä paitahan on vain kympin tai nämä kengät saa nyt puolee hintaan - ajattelu vääristää kokonaiskuvaa.

Kyse kuitenkin on puhtaasta plus- ja miinuslaskuista. Kympeistä ja euroista kertyykin ykskaks iso summa. 

Marttojen sivuilla on hyviä taloudenhoitolaskureita. Etsin sinulle linkin kohta

Hei ap.

Olet kriisitilanteessa. Elämäsi on muuttumassa, vastoin tahtoasi. Olet myllerryksessä ja koet olosi eksyneeksi.

Minusta surullista on, ettet koe voivasi avautua ystävillesi. Uskon, että asian puiminen ja puhuminen auttaisivat sinua sopeutumaan tilanteeseen, hyväksymään tapahtuneen ja orientoitumaan uuteen.

Jos ystäviä ei tuossa mielessä kuitenkaan ole tarjolla, voisitko puhua ammatti-ihmiselle? Diakoniatyöntekijänkin kanssa voi puhua, tai sitten esim. työterveyspsykologille tms. Monissa seurakunnissa ja perheasiain neuvottelukeskuksissa järjestetään myös eroryhmiä, joissa vertaistuesta saa paljon apua. 

Toivoisin, että löytäisit tilaisuuden tuulettaa tunteitasi, etkä vain ryömisi eteenpäin pettymyksen ja negatiivisten tunteiden kuorman alla yksin.

Hei ap.

Ihmismieli ei ole kappale, joka voidaan mitata ja punnita, vaan enemmänkin kuin virta, joka kulkee ja vaihtelee  vangitsematta. Kaikkea ei voi yhtä loogisesti kaavioida. Kuitenkin uskoisin, että sinunkin mielesi murheelle on jokin syy. Mitä tietoisempi ihminen on mielensä 'virrasta' sitä vähemmän se yleensä hallitsee kaikkea kokonaisvaltaisesti. Kuten muutkin vastaajat, minäkin ajattelen, että keskusteluapu auttaisi lisäämään itsetuntemusta ja näkemään niitä asioita, jotka kulkuusi vaikuttavat. Elämän ei kuulu olla jatkuvaa auvoa ja onnea, muttei sen kuulu olla myöskään jatkuvaa surua ja tuskaa. Uskon, että tarttumalla tilaisuuteen ja lähtemällä tutkimaan, mitä surusi takana on, saat voimaa mahdollisesti muuttaa jotain elämässäsi. Toivon sinulle sitä.

Joo, tämä verkkokeskustelu kuuluu osittain työnkuvaani. 

Kysymys on mielestäni kiinnostava, sillä se kutsuu määrittelemään empatian. Empatiahan ei ole sama asia kuin sympatia. Empatiassa on kyse siitä, että kykenee näkemään asian toisen kannalta, ikään kuin asettumaan toisen 'saappaisiin', kykenee ymmärtämään hänen tunteitaan ja ajatuksiaan - ja samalla pitää vahvasti itsensä erillisenä henkilönä, putoamatta samaan avantoon ns 'autettavan' kanssa. Mutta toisaalta empatia myös iloitsee toisen onnistumisista, kulkee myötä elämän eri vaiheissa - sitä ei siis tarvita ainoastaan, kun toinen on heikoilla, kuten usein mielestäni virheellisesti luullaan.

Empatiaa tarvitaan myös ihan  bisnes- ja markkinointimaailmassakin. Empatian kautta esim. mainontaakin suunnitellaan. Kun tiedetään, mitä ihmiset keskimäärin tuntevat tietyissä tilanteissa osataan kohdentaa mainoskin näitä tunteita hyödyntäen. Se ei tarkoita huijausta tai vedätystä. Vaan kykyä katsoa 'asiakkaan' kannalta. 

Mielestäni empatiaa tarvitaan siis kaikkialla, koska se on yleisinhimillinen kyky asettua toisten asemaan. Kadunlakaisijakin lakaisee lasinsirpaleet pois, jotta toiset eivät kärsi astuessaan niihin. Samasta asiasta pohjimmiltaan kyse lähes kaikissa ammateissa, kirurgeista kaupan kassoihin ja siivoojista sielunhoitajiin: työn kautta pyritään tarjoamaan toisen tarvitsemaa palvelua / tuotetta.