KirkkoSisko

Hei ap.

Koska et ole nuoren oma vanhempi, sinun mahdollsuutesi ovat aika kapeat, en usko, että voivat koulun oppilashuollosta sinun kanssasi asioida lapsen tiimoilta. Ehdottomasti kannattaa lähteä liikkeelle kuitenkin heti tukea hakemaan. Voit joko kannustaa veljeäsi ottamaan yhteyttä ensin vaikka kuraattoriin tai koulun terkkariin. Mutta jos teinin omat vanhemmat eivät ryhdy toimenpiteisiin, etsi tietoosi, onko alueellanne nuorten tukipiste, jonne nuori voi mennä itse, ilman vanhempiaan ja lähetettä. Esimerkiksi Nuppi tai vastaavia muita nuorille suunnattuja tukimuotoja löytyy kaupungin tai kuntayhtymän palveluista.

Viimeisenä keinona voit ja sinun velvollisuutesikin tietenkin on tehdä lastensuojeluilmoitus, jos lapsen hyvinvointi mielestäsi on vaarantunut, eikä tuen piiriin ohjaaminen auta, mutta se kannattaa ottaa avoimesti esille vanhempien kanssa yhtenä vaihtoehtona ja miettiä yhdessä muitakin vaihtoehtoja.  Voit sanoa, että koet lapsen tarvitsevan nyt apua. 

Vaikka isovanhemmuuteen liittyykin toiveita, että vois antaa kivoja paketteja lapsilleen, ei se aina ole taloudellisesti mahdollista.

Ilmaisia tai hyvin edullisia elämyslahjoja voi kuitenkin keksiä mielikuvitusta hyödyntäen 

Elämyslahjakortteja lapsille mukavan, vaikkapa lehdistä leikattujen kuvitusten kera.

Eväsretki metsään

Taidepäivä, esim. bussimatka taidemuseoon

Uimahalli

Temppurata omalle pihalle tai sisälle, joka 'rastista' kiva pieni herkkupalkinto tai vaikka tarroja tms

Leffailta kotona itse leivottujen herkkujen kera

Miltä tällainen ideointi sinusta kuulostaa.

Hei. Kuulostaa siltä, että voimasi ovat nyt lopussa.  Apua kyllä on tarjolla, vaikka sen hakeminen voi joskus olla ison kynnyksen takana. Kannustan hakeutumaan jo tänään lääkärille tai psykiatriselle sairaanhoitajalle, tai ottamaan yhteyttä esim. Mieli ry puhelinpäivystykseen. Myös seurakuntien diakoniatyöntekijälle voi varata ajan keskustelua varten. 

En ota kantaa nimenomaan isäsi tilaan, mutta noin yleisesti: Kunnan sosiaali/terveystoimeen voi tehdä huoli-ilmoituksen, jos on huolissaan ikäihmisen voinnista. He sitten tekevät ns palvelutarpeen arvioinnin.  Joskus esim. masennus jää muilla lääkärikäynneillä huomaamatta, ellei asianomainen itse ota sitä puheeksi.

Kiitos n:rolle 14 palautteesta. Kokisit siis tuollaisen kysymyksen epäystävällisenä etkä avoimena? Sitä en tarkoittanut. Hyvä kuulla, että sen voisi kokea negatiivisesti, en itse kokisi, vaan nimenomaan reiluna.  Mitenköhän asian sitten voisi ottaa puheeksi nätimmin. Koska sekään ei ole hyvä, että ap välttelee ystäväänsä kyseisen puheenaiheen takia.