KirkkoSisko

Hei.

Kurja kuulla, että olet joutunut huonon käytöksen kohteeksi. Koska kirjoitat hyvin yleisellä tasolla, vastaankin vain yleisesti.

Ihminen on suhteessa toisiin aina sekä-että-tilassa. On sekä asioita, joihin voi vaikuttaa toisten kanssa kanssakäymisissä, että asioita joihin ei voi vaikuttaa. Et voi valita, mitä sanoja toisen suusta tulee. Mutta voit valita, miten reagoit niihin. Oletko oppinut kertomaan kyseisissä tilanteissa, jos joku kohtelee alentavasti, miltä toisen kommentit kuulostavat? On tärkeä myös oppia sanomaan, että tuo mitä sanoit, kuulosti loukkaavalta tai pahalta. Omien rajojen vetäminen edellyttää, että ilmaisee, mikä on itselle okei ja mikä ei ole.    Loukkaavaa käytöstä ei tule sietää, mutta tulee pystyä ottamaan asia puheeksi. 

Mitä ajatuksia tästä sinulle herää?

Hei, otit esiin tärkeän asian. Kotona ruokahävikki on paitsi taloudellinen, myös toki ekologinen ongelma.

Olet selvästi motivoitunut muutokseen. Muutos vaatii aina ihmiseltä paljon, koska on 'helpompaa' jatkaa vanhaan tapaan, vaikka tietääkin sen olevan haitaksi. Siksi kannattaa miettiä ihan konkreettisia askeleita, mitä asialle voisi tehdä, eikä vain yleispätevää 'tästä lähtien ei ruokaa roskiin'.

Vinkkejä

1. Mieti, missä kohtaa asia mättää. Onko niin, että kaupassa ollessa ei muistakaan mitä kotona jo on? Vai vaihtelevatko aikataulut niin ennakoimattomasti että esim. lapsi ei olekaan kotona syömässä sinä päivänä, kun ruokaa vielä olisi jäljellä käyttökelpoisena?

Kun tiedät, missä asia klikkaa, voit helpommin keksiä vaihtoehtoja.

2. Laadi aina ostoslista kaapissa olevan perusteella, älä mene kauppaan randomisti. Osta vain listassa olevat asiat.

3. Siivoa kuiva-ainekaappi esim kahden kuukauden välein ja laita alahyllylle tuotteet, joissa kohta uhkaa ppäivämäärä. Keksi näistä ruokia ja osta vain niihin tarvittavat ainekset. Esim. jos kotona on vaikka tomaattimurskaa ja makaronia, osta vain jauheliha (tai muu käyttämänne proteiini) ja tee spagettikastike. 

4. Suosi pitkän päivämäärän kuiva-aineita, niin, että kotona aina löytyisi ainekset pariin ateriaan valmiiksi.  Näin sinun ei tarvitse mennä kauppaan vaikkapa väsyneenä suoraan töistä tullessa tai aikataulujen muuttuessa

5. Tsekkaa lapsesi tulevat kulkemiset, minä päivinä kotona syödään. Pidä varalta pakasteateriaa tms, jos aikeet muuttuvatkin

Oliko näistä mitään vinkkiä?

Kuulostaa hyvältä, että mietit kulutustottumuksiasi ja sen sudenkuoppia. Haluat hallita ostamistasi ja käyttää ostelun ekologisesti ja taloudellisesti viisaasti.

Yksi näkökulma on ajatella tavaraa sen sijaintina, ikään kuin koordinaatteina. Kun löydät kivan esineen, voit ajatella, että tämä sijaitsee nyt 'osoitteessa se ja se' esim. kaupan hyllyllä. Onko sen pakko siirtyä sinun kotisi koordinaatteihin? Vai riittäisikö, että ikään kuin henkisesti löydät sen kauneuden, katsot sitä, tutkit sen ominaisuuksia jne, mutta sitten kuitenkin laitat sen takaisin samaan hyllyyn. Esineen kauneus on huomattu, mutta sen ei ole pakko tulla kotiisi.

Toinen vinkki on antaa itselleen tietty aika, eli ettei koskaan osta heti. Vaan esim. maanantaina päättää, että jos vielä torstainakin haluan tätä yhtä paljon ja olen miettinyt asiaa, sitten hankin tämän.

Mitä näistä ajattelet/onko käytössä?

Hei ap. Minusta on hienoa, että haluat suojella surevaa ja siksi miettiä, ettet tule loukanneeksi. On kuitenkin tärkeämpää (paitsi surussa, muissakin elämän ongelmissa) pysähtyä kuuntelemaan toista kuin miettimään omia repliikkejään.  Kun tapaat hänet, voit aluksi sanoa jotain, että kuulin, että olet menettänyt läheisesi, miten jaksat nyt ja sen jälkeen antaa surevalle tilaa alkaa puhua mistä vain: joko kerrata kuolintapahtumaa, puhua arkisista asioista tai olla jopa vain hiljaa.  Tärkeintä, että ilmaiset välittävää ja myötätuntoista asennetta.

Yksi konkreettinen vinkki kuitenkin on: Älä missään tapauksessa sano, että hyvä, että henkilö pääsi kärsimyksistään tms mikä vähättelee surevan tunteita. Ota hänen tunteensa vastaan sellaisena kuin ne ovat, pyrkimättä muuttamaan niitä mihinkään suuntaan. Surija käy tunteet läpi omassa prosessiissaan ja turvallisimmillaan sen voi kohdata, kun joku lämmin ihminen pysähtyy vierelle empaattisena. 

Hyvää kohtaamista teille.

Hei ap. 

Kirjoitit lyhyesti, joten vastaankin aika yleisellä tasolla. 

Mutta koin kirjeesi rivien välissä kaipuun, että voisit tutustua ihmisiin, antaa heidän tutustua sinuun ja luoda vuorovaikutteinen luottamussuhde. Mikäli näin on, on tietenkin surullista, jos pelkosi estävät sinua kohtaamasta näitä mahdollisuuksia. Hyvin usein pelkojen takana ovat aikaisemmat elämänkokemukset, torjutuksi ja hylätyksi tai arvostelluksi tuleminen. Kuten itsekin kirjoitit, suojellakseen itseään sitten torjuu kaikki muut ennen kuin ehtii tulla riskiä joutua kokemaan sama uudelleen. Kuitenkaan näin jatkaen ei pääse läheisyyttä ja luottamusta syntymään ja ihminen jää sisäisesti yksin ja pelkojensa vangiksi. Vain ottamalla riskin ja avaamalla haavoittuvuuttaan voi saada myös korjaavan kokemuksen ja ymmärtää, mitä läheinen ihmissuhde voi antaa. Usein näitä kipeitä asioita kannattaa puida luotettavan, neutraalin tahon, kuten terapeutin kanssa.  Vaikka olisit kokenut elämässäsi mitä tahansa ikävää, aina on mahdollista muuttaa tulevaisuuden suuntaa, opetella antautumaan ja luottamaan.