Kellopeippi

Ei tämä nyt varmaan uutinen ole, mutta kerronpa kuitenkin kun mies tietää jo asian oikein hyvin: kurja olo aamusta iltaan. Nukuttaa, ei sentään okseta. Alkaa loppua ideat että mitä kivaa kevyttä söisi koko ajan... Toivotaan että olo paranee viimeistään juhannuksena. Tsemppiä samoista kärsiville :-)

Kellopeippi 6+4

Kuten tuossa on todettukin, riippuu ihan siitä lapsesta. Mulla esikoinen vain söi ja nukkui, enkä jaksanut enää lukea romaanejakaan niin jatkoin sitten väitöskirjan tekoa. Tutkimushommissahan ei koskaan ihan poissa ollakaan, nytkin kolmannen aikana ajattelin viimeistellä muutaman tekstin. Mitään koko- tai edes puolipäiväistä en kuitenkaan suunnittele, koska tiedän että isommat lapset vaativat erityishuomiota kun tulee uusi asukas taloon

.

Apua tarvitaan, jos aikoo tosissaan tehdä töitä. Jos ei sukulaisia ole, niin sitä on sitten palkattava. Jos ei ole siihen varaa, niin sitten yhtälö käy todella hankalaksi. Lapsen ensi kuukausien ainutkertaisuudesta en kuitenkaan olisi ihan varma - ei siinä koko ajan ole pakko päivystää, kunhan kunnon hoito on koko ajan taattu. Nämä on niitä mystiikkajuttuja, elettiin ennenkin ja äitiyslomaa oli viikko tai ei mitään. Silti jotenkin selvittiin. Nykyään on näitä valintajuttuja ja omien helppojen tilanteiden perusteella muita arvioivia, niin tulee kaikenlaista arviota...

Moikka!

Kävin eilen ultrassa yksityisellä ja aivan oikein arvattiin, viikoiksi tuli 6+3 eli muutama päivä enemmän kuin kuukautisten perusteella. Tänään siis jo 6+4 <3 Syke löytyi, siellä se pötköttelee pussissaan vielä. Mies alkaa olla aika sekaisin, mutta saahan sitä olla...

Olo on nyt kokoaikaisesti kurja, pitäisi syödä muttei sekään huvita. Jotain napostelen kuitenkin. En ole yrittänyt juosta, mutta ihan levossakin tuntuu että happi loppuu välillä. Välillä on sitten energisiä hetkiä, niin jaksaa tehdäkin jotain.

Syyselo, me on miehen kanssa päätetty että kaikki tutkitaan. Se on ihan meidän ratkaisu ja perustuu tiettyihin omiin syihin. Ei tässä olla täydellistä maailmaa rakentamassa, mutta meidän perheen kohdalla nämä asiat olisi erityisen vaikeita. Vaikka tottuuhan sitä kaikkeen kun se eteen tulee. Veriseulaan mennään kuitenkin.

Kellopeippi

Meltsu12: Kyllä juu, tuossa totesinkin että mielialat heittelee ja to-del-la väärissä paikoissa... pitävät ihan sekona kun ei voi kertoa että tämmöinen itu se itkettää :-) Ja päätä särkee. Muistaakseni mulle tyypillinen raskausoire sekin, ikävää vaan ettei oikein helpota parasetamolilla.

Heippa taas! Huomenna menen yksityiselle ultraan omin päin, neuvolaan sain ajan 29.5. Saa nähdä onko viikkoja se 6+0 vai enemmän, laskettiin miehen kanssa että hedelmöitys ei kyllä ole ollut 8.4. vaan ehkä edellisenä torstaina. Toivotaan että ylipäänsä syke näkyy, aiemminkin on jo tässä vaiheessa kyllä näkynyt.

Oireita on aiempaa enemmän, ei mulla näin paha olo ole ollut, nukuttanut tai mielialat heitelleet nuorempana. Kai se sitten on hyvä merkki että oireilee - mies on ensi kertaa kyydissä joten luonnollisesti arvelee että oireilu on huono juttu. Aika ihanasti se on tämän ottanut, pelkäsin että innostuu ihan liikaa, mutta kun järki sanoo että vasta loppuvuodesta tarvitsee tehdä mitään erityistä niin pysyy aisoissa.

Miten on mennyt neuvolassa teillä jotka olette jo olleet? Näen jo pieniä painajaisia siitä, kun olen riskisynnyttäjä ja ylipainoinen mutta en riskisynnyttäjä ylipainon takia. Yritä siinä selittää että kaikki veriarvot on kun hoikalla kuntoilijalla, nämä synnytykset vain tuppaavat menemään pieleen. No, ehkä siellä on tällä kertaa fiksu ihminen, kaikenlaista "neuvolantätiä" on tullut tavattua.