Kellopeippi

Kiitos ultrakuvista Tunafishu :-) Ja muille neuvolatsemppiä, toivotaan että sattuu kemiat terkkarin kanssa yhteen!

Viikonlopun ajan oli oikein hyvä olo, nukuin ja lueskelin mökillä ja tein pihatöitä hissuksiin. Kun tultiin kaupunkiin niin se alkoi taas... nukuin viime yönä 12 tuntia ja nukkuisin vieläkin. Loppuraskaudessa sitä saa jo luvan kanssa vaan maata ja ajatella kauniita ajatuksia, mutta tekisi se hyvää nytkin.

Mulla on neuvola vasta ensi viikolla, koskakohan sitä ultran saa... En yhtään muista, että annetaanko se aika vain vai voiko vähän valitakin. Mulla olisi kesäkuun ensimmäinen viikko lapsenhoitovuoroa ja pitäisi mennä mökille, etteivät räppää ultraa juuri siihen. Vaikka se olisi vasta viikko 10+ eli tuskin sentään.

Kellopeippi 8+3

Henn, noilla viikoilla Doppler on mulla ja monella muulla ollut epävarma, jos haluaa tiedon niin kannattaa mennä yksityiselle ultraan jos vain mahdollista. Julkinen puoli tarjoilee ainakin mun kokemuksen mukaan aika kylmää kättä näillä viikoilla...

Carpe diem, hyvä kun varoitit millaista se nykyään on :-) Voidaan tietysti olla eri paikkakunnilla, mutta eiköhän noiden perusmateriaalit ole aika samat. Meidän perheen haasteet on ihan omaa luokkaansa ilman päihteitäkin, joita minä en siis käytä nyt lainkaan ja lapsen isä nappaa muutamat naukut joka toinen viikonloppu. Meillä on kroonista sairautta ja uusperheen tilanteita, joihin viittasin kun tuossa kysyttiin sikiöseulonnoista. Kyse ei ole mistään vammaisuuden vihaamisesta vaan siitä, että jo olemassa olevilla lapsilla on muutenkin miettimistä tässä kaikessa. Mutta voimavaroja uudelle vauvalle on, esim. mieheni on mallia vakaa kuin kallio ja tiedän, että voin luottaa häneen ihan missä vaan. Minä taas osaa nuo pikkuvauvahommat edes ja takaisin ja kaiketi pärjäilen isompienkin kanssa. Uskovatko neuvolassa, tiedä häntä.

Veikkaan, että iso osa noista ohjeista on suunnattu niille, jotka olettavat lapsen jotenkin parantavan elämänlaatua, antavan elämälle tarkoituksen tai ylipäänsä lisäävän onnellisuutta. Eihän se niin mene, elämä jatkuu ja useimmat asiat ovat ihan samanlaisia. Aika kamalaa lapsiparalle oikeastaan, sen pitäisi muuttaa kaikki, ja sen takia pitäisi muuttaa kaikki. Klassinen moka on yrittää laittaa täydellinen perhejoulu perinneruokineen ensimmäistä kertaa kun vauva on kuukauden vanha. Tällaisia kai siellä pelätään.

Sitten on tietty oikeita sosiaalisia ongelmia, jotka ovat viime vuosina tosiaan kärjistyneet. Huono-osaisuus periytyy ja niin edelleen. Ongelmia voi olla muillakin, mutta ainakin mulla on ollut lähinnä turhautunut olo neuvolassa. Ei niillä ole aikaa eikä valmiuksia kuin lähettää eteenpäin jos jokin on oikeasti pielessä, tai näin olen kokenut. Mutta hallintoväelle tulee hyvä mieli kun kysytään. Tätähän se on joka paikassa, selvitetään ja se melkeinpä riittää.

Tämmöistä paasausta... Olen vain toistuvasti pettynyt neuvoloihin, en siksi että olisi ollut ongelmia jotka voitaisiin siellä ratkaista, vaan että siellä otetaan portinvartijan rooli niin vakavasti. Esim. synnytysasioissa mulla on asiaa vain sairaalaan ja perusterveenä ihmisenä en halua neuvolasta kuin labrat, mutta kai noi juttelut pitää kestää että saa äitiysavustuksensa. Ja voihan tämänkertainen "neuvolantäti" olla ihan siedettäväkin. Toivotaan, parin viikon päästä sen näkee.

Omaan oloon on viikonloppuna löytynyt ihmelääke - nukkuminen! Mies on antanut mun koisata, lapset vähemmän mutta kuitenkin. Tein mökillä pihatöitä, saunoin ja söin terrrveellisesti. Aiemminkin vauva on komentanut moiseen. Raikkaita salaatteja vaan. En se minä ole :-)

Kellopeippi 7+2

Heippa, pahoinvointiruikutusta vaan... kun saisi sellaisen tiettyyn aikaan päivästä esiintyvän. Nyt vaihtelee koko ajan, aamulla on harvemmin mutta 16-24 on erittäin todennäköisesti. Mieliala vaikuttaa paljon. Tällä hetkellä hajut hyökkävät kimppuun, mies osti valkosipulipatonkia ja käskin sen viedä sen parvekkeelle :-) "Tätäkö tää tulee olemaan", se kysyi. "Kyllä", vastasin minä. Olen muutenkin herkkä hajuille, ja kun piti tupakanpolttokin vielä lopettaa (ei to-del-la-kaan maistuisi). Niin että. Tätä se nyt on.

Miehen kanssa kyllä menee ihanasti. Tämä on sille ensimmäinen ja minulle kolmas, mikä tuntuu hyvältä yhdistelmältä. Minä tiedän asiat aika tarkalleen ja sille tämä on tutkimusmatka ja suuri ihme. Mietitään, millaisia luonteenpiirteitä sille tulee. Ulkonäöstä ainakin paksut pohkeet ja leveät hartiat, ollaan sellaisia hobitteja. Vaikka mistä sen oikeasti tietää. Hauska on kuitenkin miettiä. Mun kaksi lastani ovat niin erilaisia, vaikka samoista geeneistä, että vaihtoehtoja tosiaan on.

Liikunnasta, kiitos vinkeistä Hiimu ja muut ja lisääkin saa neuvoa! Pitäisi jotain yrittää tässä raskauden aikana - koko talvi meni taas ettei muka ole aikaa, mutta sitä menee niin surkeaksi, jos löhöää koko raskauden. Sitäkin olen kokeillut ja osin lääkärin suosituksesta. Mutta niin kauan kuin saa niin pitää yrittää. Edes kävelyä...

Kellopeippi 6+6

Onnea hyvistä ultra- ja neuvolakuulumisista! Lloora, meillä on niin paljon vauvanvaatteita ettei tartte ostaa, mutta täytyy pitää ne siellä varastossa vielä jonkin aikaa :-) Ja huutonetistä pois vaunuja katselemasta. Sanon tämän itselleni.

Pahoinvointi helpottaa kun on menoa ja tekemistä. Kun vaan jaksais. Koko ajan syöminen alkaa näkyä, ei hyvä... muutenkin pelottaa neuvolan punnitukset. Jospa tän olon saisi pysymään kohtalaisena jotenkin helposti ja kevyesti. Ei vaan tee koko ajan mieli hedelmääkän.

Kellopeippi 6+5

Kyse ei ole oikeastaan poikkeavuudesta, miehistä ja naisista tai mistään sellaisesta, vaan siitä, miten parisuhteessa ollaan ja eletään. Useimmissa suhteissa on jonkinlainen työnjako, nykyään monesti mieltymysten mukaan, ei niinkään sukupuolen. Meillä mies ei kestä edes katsoa imuroimista, minä taas tykkään siitä, mutta inhoan tiskikonetta, jota taas mies pitää hienoimpana keksintönä sitten V8-moottorin. Varsinaisesti meillä ei silti siivoa kukaan...

Jos teillä on erilaiset näkemykset siitä, miten kotia pitäisi hoitaa ja laittaa, niistä pitää keskustella ja mielellään ilman "outo nainen"-argumentteja. Ei sekään olisi kovin rakentavaa, jos moittisit miestäsi vaikka siitä, ettei hän rassaisi autoja tai katso jääkiekkoa, vaikka "normaali mies tekee niin", vai mitä? Toisaalta, jos asenteesi tuntuu miehestä ikävältä ja vihamieliseltä, sekin on selvitettävä.

Laiskaksi moittimisessa on otettava huomioon elämän kokonaisuus. Pitkää päivää painavan ihmisen ei kannata odottaa innostuvan kotihommista; toisaalta ei pidä olettaa, että lasten kanssa kotona tai työttömänä oleva ihminen muuttuu kodinhengettäreksi vain siksi, että sattuu olemaan fyysisesti kotona.

Itse teen paljon etätöitä, mutta mieheni suhtautuu asiaan kuten kunnon ihmisen kuuluu: ilahtuu jos olen vaikka laittanut pyykit pyörimään, mutta ei oleta että olisin tehnyt päivän aikana muuta kuin töitä. Lasten on paljon vaikeampi käsittää, että vaikka "olen kotona" en ole sataprosenttisesti paikalla. Mutta lapset ovat lapsia. Aikuisten tehtävänä on sietää ja selviytyä.