käyttäjä-4784

Täälläkin ilmoittautuu yksi tammivauvan odottaja.:) Oon seuraillut teidän keskustelua jo hetken aikaa, oikeastaan jo parin viikon ajan kun ensin jäi kuukautiset pois ja heti perään seurasi niin erikoinen olo jäätävien mielialanvaihteluiden kanssa, että alkoi raskaus epäilyttää. Nyt viimein toissapäivänä tehtiin testi (ja saman tien kaksi lisää :D ) ja kaikissa selkeä vaikkakin kontrolliviivaa vaaleampi viiva. Yllätys ja pieni järkytys kun pillereillä olen. Poikaystävälle taisi/taitaa olla isompi järkytys, itse kun olen jo ehtinyt vähän asiaan sopeutua kun tunne "jostain erilaisesta" on ollut niin vahva jo päiväkausia. Enemmän olisin yllättynyt, jos ei olisi tullut positiivista tulosta.

Tänään pitäisi soittaa neuvolaan. Jos nyt olen oikein laskenut niin viikkoja on tänään 6+0 ja laskettu aika pitäisi kai olla 21.-23.1. Tietysti heti kun epäilyt heräsi niin paniikissa googlettelin pillereiden vaikutuksesta alkioon, mutta ilmeisesti niistä ei pitäisi olla haittaa. Niitä kun ehdin siis syödä kymmenisen päivän ajan oletetetusta hedelmöityksestä. Tähänkin asiaan olisi kiva saada varmistus kyllä.. 

Niin ja kun nyt aloin tarinoida, niin kerrotaan vielä, ettei todellakaan mitään nuoria olla (kolmenkympin molemmin puolin), mutta vauva ei ihan vielä kuulunut suunnitelmiin ja ajoitus siinä mielessä huono, että itse olen tällä hetkellä työttömänä jne. Mutta silti ajatus uudesta elämästä aiheuttaa välillä niin suuria ilon tunteita, etten meinaa nahoissani pysyä! Ja saman tien kun testi antoi positiivisen tuloksen, aloinkin pelätä että jokin menee pieleen, tulee keskenmeno tai muuta. Mutta siis, tervetullut yllätys tämä ehdottomasti on vaikka ajoitus hieman asettaa käytännön haasteita. Ja poikaystäväkin taitaa olla toipumassa alkujärkytyksestään.:)

Me ei olla vielä kerrottu asiasta kenellekään, kun ei tosiaan voi tietää, onko siellä mahassa ketään ja jos on, kauanko se siellä meinaa pysyä. Siksi olikin tosi mukava tulla tänne kirjottamaan, saa purkaa mieltään ja ajatuksia vähän järjestykseen.:) Ja tuntuu ehkä pikkusen todellisemmalta tämä juttu. Luin jostain, että tänään pitäisi pienen sydämen alkaa lyödä, ihan uskomatonta!

No, ehkä tässä tarinaa näin aluksi.:D Toivottavasti en nyt muotoillut mitään asiaa silleen, että kuulostan epäkiitolliselta tai jotain. Olen siis todella onnellinen tästä elämänkäänteestä (jos sellainen tosiaan tulee), mutta on tähän sopeutumista. Mutta niin se varmaan on kaikilla vaikka olisi kuinka toivottu ja "suunniteltu" vauva? Vai mietittekö (murehditteko) muut ollenkaan käytännön asioita etukäteen? Rahaa, asuntoa jne. jne. Ja miten sen pienen ihmeen kanssa sitten pärjää?! Sylivauvojen hoito on mulle aika lailla vierasta, pärjään lasten kanssa puolesta vuodesta eteenpäin.:D Apua, nyt kehittelen taas paniikkia itselleni, paras varmaan lopettaa tähän!