käyttäjä-4784

Varpunen, toivottavasti teiän pikkuselle olis serkku tulossa, sehän vasta ois mahtavaa.:) Mä en ollu jotenki edes ajatellu että mies tulisi/haluaisi tulla mukaan neuvolaan, mutta kun sanoin neuvolapäivämäärän niin totesi, että pitää muistaa olla tekemättä suunnitelmia sille päivälle sitten. Että ehkä se sitten haluaa tulla mukaan, ite en oo varma haluanko sitä sinne.:D

Llara oon miettinyt ihan samaa, että hassua ensin puhua neuvolatädin kanssa pitkään puhelimessa ja sitten mennä paikan päälle höpöttämään ilman että tulee mitään varmistusta siitä että ihan oikeasti raskaana.:D Olin jotenkin kuvitellu, että asia varmistettaisiin veri- tai pissakokeella ennen ku ruvetaan muuta hötkyilemään. Mäkään kun en ole tehnyt kuin marketin halvimpia testejä ni mitä jos ne onkin ihan väärässä? :O

Mutta toinen juttu, mikä sokerirasituskoe?? Tai siis ilmeisesti liittyy johonki raskausdiabetekseen, mutta onko se siis automaattisesti kaikille joilla bmi yli 25? Mullakin on 26 mutta paljon liikkuvana ja salilla käyvänä rasvaprosentti kuitenkin normaalin rajoissa, niin en itseäni välttämättä ylipainoisena pidä. Tietysti hyvä, että huolta pidetään, mutta hirvittää jos painoa aletaan kauheasti kontrolloida ja kommentoida kun pelottaa painonnousu muutenkin.:/ Tai siis tuli tämä vaan mieleen kun lukenut jotain toista ketjua, jossa odottajat saaneet "toruja" painonnoususta neuvolassa. Musta se ois ihan hirveetä, jotenkin vissiin vähän herkkä kohta toi painoasia!

Oi vitsit, tää palsta on kyllä ihan mahtava paikka ku saa jakaa tuntemuksiaan muiden kanssa jo tälleen alkuvaiheessa kun ei oikeen voi muuten hirveesti kenenkään kanssa jutella.:) Tai no, tietystihän sitä voisi kertoa ihmisille, mutta ite ajattelin siihen 12 vkon rajaan asti ainakin odotella. Miten muut meinaatte tehdä/ootte tehny? On saattanutkin olla keskustelua aiheesta, mutten nyt muista...

Niin kiitos vielä kaikille rohkaisevista kommenteista! Niinhän se on, että kaikki järjestyy kyllä jotenkin, tavalla tai toisella. Ja onhan mulla/meillä monella tapaa asiat enemmän kuin hyvin, kun on katto pään päällä, mies vieressä (ja sillä sentään töitä!) eikä tosiaan mitään nuoria olla. Ja oon kyllä opiskelijana tottunut tulemaan pienellä rahamäärällä toimeen. Mulla ei vaan oo aavistustakaan, miten paljon lapsen kanssa tarvitaan rahaa, oletan että paljon.:D Mutta onhan se valinnoistakin kiinni ja tiedän, että vähälläkin pärjää kun päättää. Ja on pakko! Mut esim. jo puolen vuoden päästä olisi voinut olla täysin eri tilanne taloudellisesti ja varmaan olisi jo ruvettu suunnittelemaankin perheenlisäystä.. Mut nyt kävi näin ja jos sen pienen saan tammikuussa syliini, oon kyllä ikionnellinen. <3 

Mishu, suhun suhtaudun jo jonkinlaisena sankarina! Sulla on kyllä kaikin puolin haastava tilanne, mut onnistut kuulostamaan niin tervejärkiseltä ja optimistiselta silti. Toivottavasti kaikki alkaa sujua parhain päin siellä ja viimeistään sitten kun pääset Suomeen! Ja toivon tosiaan, että sun mies tajuaa, että se on se jonka kuuluu tehdä myönnytys tässä vaiheessa ja jäädä sun tueksi Suomeen ainakin raskauden loppuun. Onko sulla muuten Suomessa hyvä tukiverkosto?

Mäkin oon miettiny tota pahoinvointiasiaa, kun kertaakaan ei vielä ole ollut kunnolla paha olo, niin ajattelin että josko siltä vältyttäisiin. Mutta ilmeisesti se voi alkaa koska vaan, niin ei ehkä kannata vielä nuolaista. Tosi paljon voimia toivottelen niille, jotka sen kanssa kamppailee! Eikös se suurimmalla osalla helpota ekan kolmanneksen jälkeen? Pieni lohtu sekin... Vaikka joillakin epäonnisilla jatkuu läpi raskauden, mutta toivotaan ettei täällä kellään!

Muuten kaikki raskausoireet on jotenkin kiehtovia ja mua kovasti kiinnostais että mistä sellasetkin johtuu. Ennen ku edes epäilin raskautta, mulla oli tosi kova huimaus (ja itse asiassa pieni paha olo) ja väsytti ihan tajuttomasti ilman mitään syytä. Sitten se meni ohi, mutta tilalle tuli rytmihäiriöt, jotka on olleet muuten jo pari vuotta poissa. (Oletan että samoja stressiperäisiä, jotka todettiin joskus opiskeluaikana.) Niitä seurasi pahimmat mielialanvaihtelut ja itkukohtaukset, joita on koskaan ollut ja siinä vaiheessa tajusin, että o-ou.:D Silti odottelin aika kauan ennen kuin "uskalsin" tehdä testin. Oikeestaan siks, että olin jo aika varma tuloksesta ja halusin sulatella asiaa ennen kuin se olis "varma". Niin ja koko ajan ollut maha kipee samalla tavalla kuin kuukautisten aikaan, mutta lievemmin. Sekin on tosin käyny vähäisemmäks ja kaikki muutkin oireet on lähteny/lieventyny tosi paljon. Eli yhteenvetona mulla ei oo olossa tällä hetkellä oikeestaan juuri mitään kummallista, minkä takia koko raskaus tuntuu tosi epätodelliselta.:D Rintoja ihan vähän aristaa, ihan pientä nippailua alavatsassa (iltaa kohti enemmän) ja kaksi kiloa noussut paino. Se kai on silti ihan normaalia että oireita ei jossain vaiheessa oo? Miten muiden oireet on "kehittyny"?:)

Ja sori, mä osaan kirjottaa näköjään vaan kauheita romaaneja.:D Tää alkaa olla kohta vähän liian Dear diary -tyylistä, yritän rajottaa jatkossa! ;)

Apila 6+1

Kiitos Onnesta sekaisin ja Havu teidän kommenteista, helpottavaa kuulla että muillakin samanlaisia huolia! Kun on nyt vähän lukenut näitä palstoja ja huomannut miten kovasti jotkut toivoo lapsia ja miten hankalaa se joillekin on, niin tulee epäreilu olo siitä, että joillakin tärppää suunnittelematta ja sitten pelkäsin, että loukkaan jotakin omilla kommenteillani. Äh, onpa epäselvästi selitetty, mutta siis kun monella pahin pelko on se lapsen menetys (itsekin jo pelkään keskenmenoa!), niin tuntuu pinnalliselta murehtia, että miten rahat ja neliöt riittää ja miten pärjää äitinä jos sen pikku ihmisen joskus saa syliinsä, mitä parisuhteelle tapahtuu ja..huooh..mutta kaikkea ei aina voi suunnitella..

Soitin neuvolaankin ja sain ajan parin viikon päähän. Laskettu aika tosiaan hiukan epävarma kun pillerien takia ei voi varmuudella tietää, milloin raskaus saanut alkunsa, mutta alustavasti 21.1. :) Eikä niistä pillereistä pitäisi olla aiheutunut vahinkoa, enkä kuulemma ole ensimmäinen enkä viimeinen tässä tilanteessa. Neuvolatäti muutenkin oli tosi mukava kun jutteli kauan puhelimessa ja sanoi vielä lopuksi "älä ole huolissasi, ole iloinen!" Ja täytyyhän sitä olla.:)

Mä myös liikun aktiivisesti ja toivon kovasti, että voisin jatkaa samaan tapaan ihan loppuun asti tai ainakin mahdollisimman pitkälle. Salitreenit on toistaseks tuntunu hyviltä, pumpissakin olin toissapäivänä ja äsken juuri spinning/kahvakuula-kombossa. Viikonloppuna olin pari kertaa lenkillä ja ihan hyvin juoksu kulki. Sitten kun ei enää onnistu, pitänee ruveta uimaan ja pyöräilemään enemmän. Mullakin on rinnat jo vähän kasvanu (toivon tosiaan että jäisi maltilliseksi se kasvu!) ja aristavatkin vähän, mutta ei vielä häiritsevästi. Mullakin on tullut painoa jo pari kiloa, vaikka ei pitäisi ja vaikken ole mitään herkkuja syönyt kun ei ole tehnyt mieli. Oon kuitenkin saattanut syödä ruokaa vähän enemmän. Toivoisin, ettei mitään ihan kamalaa painonnousua tulis. :/ Väsymys ei vielä vaivaa. Tai no.. Illalla sammun ku saunalyhty, mutta aamulla alan heräillä viiden aikaan ja viimeistään seittemältä ylös.

Ainiin, monella näyttää kahvi jääneen kokonaan pois, ihan siksikö ettei tee mieli?? Mulla tekisi ihan hirveästi koko ajan mieli kahvia, mutta en oo nyt uskaltanu juoda ku sen kaks kuppia päivässä. Light-limuja sen sijaan tykkäsin ennen juoda mut nyt niitä ei tee enää mieli. Jännää, mitä kaikkea raskaus vielä tuo tullessaan. Uteliaana voi seurata kehon ja mielen muutoksia.:)

Apila 6+0

Niin joo, lisäyksenä vielä tuohon tekstiini, että ensimmäinen vauva kyseessä, mikä varmaan kävikin aika hyvin selväksi.:D Onko paljon rauhallisempi olo, kun jo kerran tai useamman ollut samassa tilanteessa? Ja paljon voimia kaikille pahan olo kanssa kamppaileville! Itsellä ei onneksi vielä mitään pahempia kuvotuksia, ainoastaan välillä hieman etova olo.

Niin ja onnittelut multakin kaikille! :)