käyttäjä-4784

Heippa taas kaikille!

Kiva on ollut lukea mukavia ultrakuulumisia ja kiva kun on vielä uusiakin liittynyt keskusteluun.:) Hienoa Mitsu että olet selvinnyt Suomeen ja päässyt perheen ja ystävien luo! Ja Sladyxille täältäkin kovasti tsemppiä piinaavan odotuksen kanssa! 

Heh, tähän väliin tällanen huomio, että tajusin vasta ihan äskettäin mitä tää (.) merkki tarkottaa ja samoin "ON".:D Oon molempia ihmetelly ja kummastellut kun niin monessa keskustelussa on joku nimimerkillä ON ja niin monet haluu vielä osottaa sanansa juuri sille! :'D 

Siispä omaan napaan jälleen! Mulla tosiaan pahoinvointi helpottanut tosi paljon, joitakin huonojakin päiviä vielä ollut (jolloin ei sohvalta pääse ollenkaan ylös), mutta myös pari lähes täysin normaalia päivää, mikä on ihanaa! Tosin, ensimmäisenä oireettomana päivänä olinkin sitten jo ihan varma, että keskenhän tää tietysti nyt sit on mennyt, mutta oireet tuli takasin eikä oo mitään vuotoja ollut, niin edelleen eletään siinä uskossa että raskaana ollaan, vaikka ekaa ultraa pitää vielä reilu kaksi viikkoa jaksaa odottaa.

Muuten teille, jotka pahoinvoinnista kärsitte: jossain luki että ympäristönvaihdos saattaa auttaa ja muistan kun ajattelin että höpöhöpö, mutta mun kohdalla se on ollut juuri niin! Olin vuorokauden vanhempien luona ja siellä kaikki oireet oikeesti hävisi ja sama kävi juhannusreissulla, että pahoinvointi oli tiessään.:O Eli jos on vaan mahdollista niin koittakaa päästä pois kotoa ja mielellään pidemmäksi aikaa kuin muutamaksi tunniksi.:) Esim. kauppareissu ei ainakaan mulla riitä ympäristönvaihdokseksi.:D Juhannusruokaostoksilla itse asiassa oli niin heikko olo, että oli pakko mennä sovituskopin penkille hetkeksi istumaan ja keräämään voimia.:/

Havu, oon kateellinen että pystyt vielä juoksemaan! Mulla on aika lailla kolme viikkoa edellisestä lenkistä. Onneks pari lyhyttä kävelylenkkiä sentään jo pystynyt tekemään. Ja eilen olin ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon salilla! Voi että oli ihanaa jo laittaa jumppavaatteet päälle! Enhän mä juuri mitään jaksanut tehdä ja paaaljon totuttua pienemmillä painoilla oli pakko tehdä, mutta silti tuntuu että elämä alkaa voittaa.:) Ja tänään olikin aamulla niin kivaa, kun lihakset vähän kipeenä eikä ainoostaan jumissa makaamisesta.:)

Joko ootte enenevässä määrin uskaltaneet jakaa uutista? Mun puolen perhe (joka on iso!) tietää jo ja oli kyllä kivaa kun heti alko kuulua, mistä saa mitäkin vauvatavaraa lahjaksi ja lainaksi, kun viime vuosina on paljon pikkusia tullut.:) Tuntuu tällä hetkellä ettei juuri mitään tarvi hankkia itse! Mutta niin, yksi kaveri vasta tietää (jos ei ole levittänyt eteenpäin), koska arvasi itse enkä osannut sitten kieltääkään. Mutta onhan se tosi kiva päästä juttelee muiden kanssa, vaikka vähän tuntuukin että nimenomaan "manaa huonoa onnea" jos liian aikasin riemuitsee.

Yksi juttu vielä ja sitten lopetan tän romaanin: joko muilla tuntuu se kohtu? Kun oon lueskellut myös helmivauvojen keskustelua ja siellä joillakin jo maha näkyy (?!) ja pystyy tuntemaan kohdun ja mulla ei kyllä todellakaan! Jos makaan selälläni, niin maha on ihan litteä ja painellessa ei tunnu kyllä muuta kuin vatsalihakset eikä niiden alla mitään vaikka kuinka olis rentona. Mulla kyllä on taaksepäin kallellaan oleva kohtu, mutta silti... Alkaa epäilyttää että kasvaako siellä mikään! Painoa on sen sijaan pahimman pahoinvoinnin jälkeen tullut taas kaks kiloa eikä oo mikään ihme, koska syön koko ajan kaikkea rasvaista ruokaa ja muutenkin ihan liikaa. Nyt pitäis kyllä laittaa järki tähän touhuun!

Jospa tässä olisi taas omia kuulumisia riittäämiin ;) Jään odottamaan kuulumisia teiltä.:) mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Apila 9+5 (mehän mennäänkin havun kanssa ihan samoilla viikoilla!)

Anna Mai: Toivottelen myös kovasti jaksamista! En osaa yhtään lohdutuksen sanaa keksiä, mutta toivon kovasti että suru kääntyy taas mahdollisimman pian uudeksi toiveikkuudeksi! Voimia!

Alima: Juuri luin jostain, että 9. raskausviikolla saattaa tulla koviakin ja yhtäkkisiä vatsakipuja, jotka usein pelästyttää odottajan, mutta ovat kuitenkin vaarattomia. Johtukohan se ihan kohdun kasvamisesta tai siirtymisestä, en muista... toivottavasti/luultavasti kaikki kuitenkin siis hyvin.:)

Varpunen: Onpa hyvä, jos on tulossa enemmän rahaa kuin oli ajatellut.:) Paljonko se minimi muuten edes on? (Äkkiähän tuon itsekin tarkistaisi, jos ei olisi laiska!:D) Mullakin määräytyy opiskeluaikaisten tulojen mukaan (myöskin onneksi ollut töissä) tai sitten ehdin vielä syksyllä tienata sen verran, että tulee vähän enemmän kuin vuoden 2012 tulojen mukaan. Eipä se paljoa silti ole, mutta eiköhän sitä pärjää.:)

Huhhuh, täällä alkaa pahin pahoinvointi olla onnellisesti takana päin tai sitten oon ainakin saanut tervetulleen tauon siitä. Tänään on ollut oikeestaan aika normaali olo, pientä harmitonta kuvotusta vaan ja edelleen kauhea väsymys, mutta muuten hyvä olo.:) Syödä pitää kahen tunnin välein tai useemmin, mut nyt pitääki jo ruveta taas kattoo mitä syö kun annoskoot on alkanu olee taas niin isoja! tuossa yhdessä vaiheessa kun neljäsosa omenaa oli ihan liikaa kerralla.. 

Hauska kuulla muidenkin hajuherkkyysongelmista!:D Tai no, eihän sitä toivois kelleen mut kiva kuulla ettei oo yksin. Mä oon niin yllättyny että just tollaset pesuaineiden ym hajut on niitä kamalimpia, suihkusaippuaMAINOKSETKIN ällöttää mua ja pitää kääntää pää pois ku joku nainen vaahdottaa iholleen kukkia ja macadamiaöljyjä ja muita.:D Ja tätä oiretta on miehen kaikkein vaikein ottaa tosissaan, minkä seurauksena mökötin tässä eräänä iltana märällä terassilla puol tuntia hengittelemässä raitista ilmaa ku mies oli kehdannut käyttää suihkusaippuaa peseytyessään..

Miten teillä muilla, onko miehet jo nyt kovilla kaikkien kilahtelujen ja mököttämisten kanssa?:D Omasta mielestäni mun mielialanvaihtelut helpotti jo heti plussan jälkeen, mutta oon mä silti saanu pari kertaa kuulla olevani hormoonihirviö. Huomaa ehkä että vointi alkaa olla parempi kun taas on energiaa valittaa! 

Vielä noista neuvoloiden ajankohdista. Mustakin on ehkä vähän outoa että eka neuvola niin myöhään, mutta toisaalta se eka neuvola on myös vähän "turha" niin tavallaan sillä ei oo väliä kunhan se on ennen sitä ekaa kunnallista ultraa. Kun en mä ainakaan vielä ekassa neuvolassa saanu mitään sen kummempaa varmistusta sille että oikeesti oisin raskaana. Edelleen on kohdunulkoset, tuulimunat ja muut mahdollisia, täytyy vaan sitä ultraa odotella. Vaikka vieläkin kyllä mietin sitä varhaisultraa, että olisihan se kohdunulkonen ja tuulimuna kiva saada tietää/sulkea pois mahdollisimman varhain ja varsinkin (itsekästä joo), ettei tarvis turhaan kärsiä raskausoireita. Mutta sitten mietin myös, että jos varhaisultrassa kaikki olis hyvin ja näkis sen pikkusen sykkeen ja sit se meniskin kesken ni olisko se jotenki kovempi paikka? En tosiaan tiedä, eikä oikeita vastauksia varmaan ookaan, mutta piheyksissäni nyt jännitän sinne np-ultraan asti. 

Pyöriikö muilla muuten koko ajan raskaus- ja vauvajutut mielessä vai jaksatteko keskittyä muuhunkin elämään? :D Mä oon jo lueskellu synnytyskertomuksia ja mietin, että miten haluan synnyttää ja nimistäkin ollaan jo juteltu.:) Ehkä vähän asioiden edellä, mutta saahan niitä miettiä, vaikkei olis edes mitään tietoa vielä vauvasta.:)

Nyt rupeen tutkailemaan netin äitiysvaatetarjontaa, ihan alustavasti vaan ;)

Apila 8+4

Noniin.. Eipä se neuvolatarina kovin jännittävä oo, mutta jotain siitä kuitenkin.:D

Tosiaan on edelleen tuo laskettu aika vähän auki. Silloin puhelimessa terkkari epäili, että raskaus saattaisi olla jopa kuukauden pidemmällä kuin ajattelin (kun pillerien takia ei välttämättä voi kuukautisista laskea), mutta nyt kun koitteli alavatsaa niin sanoi, että korkeintaan tuo 8+0, mutta saattaa olla vähemmänkin. "Kovin pieni se (vatsa) on, ei ainakaan pidemmällä voi olla!" oli tarkat sanat.:D varmaan eka kerta ku mun vatsaa sanottu pieneks, mut ei ihmekään tuon pahoinvoinnin takia! (siinä muuten hävis kätevästi alun turvotuksen ja muun tuomat lisäkilot). Mut juu, sitten yritti neuvolantäti kuunnella sydänääniä, mutta ei vielä mitään kuulunut. Harmi kyllä, olis ollu niin kiva tietää et kaveri olis siellä ja etten ainakaan minkään tuulimunan takia kärsi pahaa oloa! Mistä tulikin mieleen, että en käsitä miten ihmiset ei katkeroidu ihan kuoliaaks siitä kun ensin kestävät pahat olot ja muut ja sitten menee kesken.:( Ehkä mulla on vähän lapsellinen suhtautuminen asiaan... No neuvolasta ei ehkä muuta, mies oli mukana ja kiltisti siinä istui ja kuunteli ja tuntuu että nyt vähän paremmin tajusi, että mun pitää saada levätä ja ottaa rauhallisesti niin kauan ku tätä oloa kestää.

Mäkään en siis oo hirveesti mitään erityiskohtelua saanut vaikka mielestäni olisin niin ansainnut! Pyydettäessä on kaupassa käyty ja vesilasia täytetty, mut vastapainoks vähän nuristu siitä kun loma menee hukkaan ku mä vaan lojun sohvalla ja voin pahoin! sanoin kyllä, että tässä vaiheessa multa ei riitä myötätuntoa kelleen muulle kun olo on niin kamala. Tuo siis viime viikolla. Nyt tuntuu että mies vähän paremmin tajuaa. Vaikka vieläkin haluu tulla halimaan ja "päälle makaamaan" vaikka oon sanonu et se on kamalaa ku oksettaa koko ajan ja tuntuu et ilma ei riitä vaikka ikkunat ja ovet auki ja lisäks maha ihan kipee koko ajan. Siis sekä alavatsa että muutenkin, kun ei moneen päivään oo syöny mitään oikeeta ja ihan liian vähän ylipäätään.

Vielä yksi valitusvirsi kun alkuun pääsin! Miten teillä muilla hajut? Mä oon normaalistikin aika herkkä pahoille hajuille, mut nyt yllättäen mitkään sellaset perus pahat hajut ei oo niitä pahimpia vaan ihan kaikkein pahin on miehen suihkusaippua! Ja ennen rakastin sitä tuoksua! Nyt se tekee niin pahaa enkä kestä yhtään ku mies änkee suihkunpuhtaana ihan viereen.:( Toinen kammotus on sellaset xylitol-pastillit, joita mies syö. Millonkohan toi hajuherkkyys menee ohi...? 

Vielä vastaan siihen kysymykseen, että mulla ei oo kukaan epäilly mitään kun en oo voinu ihmisiä oikeen nähdä. Äitille kerroin kun olin käymässä ja paha olo ja hengenahdistus ihmetytti sitä niin piti kertoa. Itse asiassa olin varma että kaikki muutkin sais tietää samaan syssyyn, mut äiti onkin onnistunut säilyttämään salaisuuden.:)

Havulle vielä, että älä sitä painoa ihan tosissaan sure! Se turvotus aivan varmasti laskee siitä, eikä kerro mitään siitä miten paino kehittyy loppuraskauden aikana. Ja olkaa onnellisia kaikki, jotka vielä pystytte liikkumaan! Mä en oo voinu tehdä puoleentoista viikkoon yhtään mitään. (Mun "kärsimys" on varsin lyhytkestoista vielä, tiedän, oon vaan tosi huono olee kipee tai puolikuntonen. Heti musta tulee valittaja.:D) Tässä mun tarinaa varmasti kerrakseen taas, valittakaahan taas muutkin tai kertokaa positiivisia kuulumisia!:)

Apila 8+0 (varmistuu vasta sitten np-ultrassa kun en varmaan raaski satsata siihen varhaisultraan..)

Tervehdys taas täältäkin!

Ensinnäkin uusille kovasti onnea ja tervetuloa! :) Ja kiitos kaikille, jotka on jaksanu kuulumisiaan kertoilla. Joka päivä oon viestit lukenut, vaikken ole itse jaksanut mitään päivitellä. Mutta muiden kuulumisia on ollut tosi mukava lukea.:)

Mulla meni viime viikko aika lailla sumussa pahoinvoinnin takia. Edellisten kuulumisteni jälkeen jäinkin sohvan pohjalle ja taisi kolme kokonaista vuorokautta mennä niin, että oikeasti vaan makasin sohvalla ja huojuin välillä vessaan. Olo oli aivan kaamea, en oo ikinä ollut noin kipeä ja epätoivoinen. Matka makuuhuoneeseen oli siis liian pitkä koska heikotti, pyörrytti ja oksetti ja sen takia meni monta yötä ja päivää vaan sohvalla. Onneksi oli aivan tajuton väsymys niin sai nukkuessa vähän taukoa kuvotukselta. Sitten yksi aamuyö heräsin siihen, ettei yhtäkkiä oksettanutkaan. Parin tunnin päästä heräsin uudestaan ja kun vieläkään ei oksettanut, oli ensimmäinen ajatus että nyt suihkuun niin kauan kun pystyy! :D Aamuviideltä siis.:) Se päivä menikin sitten vaan ihan hienoisen pahan olon kanssa, voi että olin onnellinen! Sen jälkeen on ollut tasasen paha olo, aika lailla koko päivän ja yöllä myös, mutta oon pystynyt poistumaan kotoa ja käydä kaupassakin, mikä ei siis olisi viime viikolla tullut kuuloonkaan. Oksentanut en oo kuin joitakin kertoja, mutta oksentaminen ei pahimmasta päästä olekaan. Itse asiassa tänään ja eilen aamulla samaan aikaan tuli oksennus vaikkei olo ollut lähelläkään yhtä paha kuin viime viikolla. Mä niin toivon, että viime viikon kaltasta oloa ei enää tulis ja toisaalta että tää lievempikin pahoinvointi menis pikkuhiljaa ohi. Mähän oon siitä onnellisessa asemassa (tavallaan), että oon työtön. Musta ei tosiaan olisi töihin menemään vieläkään. Relightille paljon sympatiaa täältä! Jos mitenkään voit niin ota sitä saikkua ja lepää, ehkä se jopa nopeuttaisi pahoinvoinnin ohi menemistä? 

No se pahoinvoinnista. Tänään oli eka neuvola, ihan kiva käynti oli, vaikka tosi pitkä ja alkoi haukotuttaa loppua kohden aika tavalla.:D Oho, pitääkin lopettaa tältä erää, mutta jatkan varmaan neuvolatarinaa myöhemmin!

Apila 8+0

Voi Mishu, sullakin paha olo! :( Toivottavasti menisi pian ohi. Ainiin, "kehuskelin" vähän liian aikasin sillä miten liikunta vielä sujuu.. Sunnuntain sali oli kamala kun oksetti vaan ja sen jälkeen oon ollu ihan löysä makarooni sohvalla.:( Niin toivon että heikotus ja paha olo helpottaa ja pääsisi taas lenkille ja jumppiin jne. Vasta kolme päivää tätä takana ja nyt jo ihan loppu!:D 

Niin ja vielä sellanen juttu, että onko majoneesi kielletty ruoka?? Muistan joitakin odottajia jotka ei oo suostunut majoneesia syömään, mutta mä kyllä söin yks päivä ku se ei thl:n listalla musta ollut.