Käyttäjä7437

IS: Petra, 25, muutti miehen perässä Meksikoon alussa kaikki oli ihanaa, sitten iski karu todellisuus

Olipas opettavainen tarina. Olkaas mammat varuillanne noitten ulkomaalaisten miesystävienne kanssa.

Katsoin Meghan ja Harry dokkarin loppuun ja ymmärrän nyt

heitä todella hyvin.

Mitä ihmettä tämä nyt on? Mies oli niin ihastunut ja aivan yhtäkkiä mieli muuttui

Tutustuin noin kuukausi sitten mieheen, jonka kanssa klikkasi heti ja ihastuin voimakkaasti. Hän myös oli ihastunut minuun ainakin omien sanojensa mukaan ja hän ilmaisi ihastumista paljon enemmän kuin minä. Ei ehditty kiireiden takia nähdä kovinkaan usein, mutta viestiteltiin koko ajan ja varsinkin hän oli aktiivisena viestittelemässä. Hän sanoi esimerkiksi, että ajattelee mua ihan taukoamatta ja on aivan sekaisin kun on niin ihastunut. Hän sanoi että tässä on nyt se hänen elämänsä rakkaustarina jota on odottanut nuoresta asti, ja että kenenkään kanssa ei ole koskaan ollut mitään vastaavaa, vaikka hän on ollut parisuhteissa ja hänellä on lapsiakin. Hän sanoi että tunteet minua kohtaan vahvistuvat joka hetki, ja että hän haluaisi olla minuun yhteydessä ihan koko ajan, mutta ei aio antaa minulle sellaista valtaa häneen. En ihan ymmärtänyt tuota. No, kaikenlaista tuon tyyppistä hän lähetteli joka päivä. Livenä keskustelu oli vähän moniulotteisempaa kuitenkin.

Hän oli vastikään eronnut naisesta jonka kanssa oli pitkä parisuhde ja lapsia. Kuulemma tämä suhde oli ollut jo melko alusta asti huono eikä siinä ollut mitään romanttisia tunteita. Nyt suunta oli eteenpäin eikä eilisen murheet paina kun minä olen hänelle huominen ja hän on vapaa kahleista, eli edellisestä suhteesta. Tai mitälie soopaa se selittikään.
Kuitenkin aivan yhtäkkiä pari päivää sitten hän lähetti mulle pitkän viestin, jossa selitti kuinka hänellä on hirveä fiilis kun miettii että hänen lastensa perhe on hajonnut, mutta hänen sydämensä kuuluu minulle eikä haluaisi millään luopua minusta. Vastasin että kuuntele sydäntäsi, ja että minä en voi hirveästi tuohon ottaa kantaa kun en tajua perhe-elämästä yhtään mitään. Hän sitten sanoi, että tietää ettei tulisi koskaan olemaan onnellinen eksänsä kanssa, ja että tulee katumaan loppuelämänsä ajan jos nyt päästää minut menemään. Hän kysyi suoraan voinko odottaa häntä jos hän saa hommat kuntoon, en ihan ymmärtänyt tuotakaan mutta sanoin että en voi luvata että jaksan odottaa. Hän sanoi selvittävänsä omat sotkunsa ja ilmoittaa sitten reilusti minulle miten asia on. Tuo viesti loppui dramaattisiin sanoihin: mä kuolen tähän.

Eilen hän sitten lähetti minulle pitkän viestin, jossa hän selitti että hänen on pakko purkaa tunteitaan minulle, kun ei voi kertoa kellekään toiselle kuinka paljon minä hänelle merkitsen. Kuulemma kaikki johti minun luokse ja minä olin polku jota hän lähti seuraamaan, mutta nyt on jarrut pohjassa. Hän sanoi: kiitos että annoit minulle esimerkin siitä miten onnellinen voisinkaan olla.

Ymmärsin rivien välistä, että hän oli mennyt takaisin yhteen entisensä kanssa. Aloin epäilemään että eivät ehkä oikeasti olleet edes ikinä eronneet. Kuinka voin olla näin tyhmä että lankean tuollaiseen enkä tajua oikeaa tilannetta? Nyt jotain vertaistukea kaivattais..

Voisko joku oikeasti selittää Hohdon?

Minä en vaan käsitä. Oli jo 5. kerta, kun katsoin, ja ei vaan mene perille. Auttakaa, oi auvoisat av-mammat.

Hienosti tehty ja näytelty mutta tarina ei täsmää niin kuin pitäisi?

Aviomiehen käytös, auttakaa

Eli tilanne on seuraava: olemme keski-ikäisiä, lapset muuttaneet jo pois kotoa. Mies ei ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta seksiin viimeiseen 4 vuoteen ainakaan. Viimeeksi kun ehdottelin, mies oli sitä mieltä ettei hän ehdi koskaan itse innostua seksistä, koska minä olen aina ensimmäisenä ehdottamassa ja se on ilmeisesti jotenkin paha asia? Sanoi, että selvä, jään odottamaan hänen aloitettaan. Jota ei siis ole tullut nyt ainakaan neljään vuoteen.

Emme halaile tai koskettele muutenkaan toisiamme. Arki on työssäkäymistä ja kotona katsellaan telkkaria tai mies istuu tietokoneella ja minä läppärillä. Nyt ajattelin rohkaistua ja ehdotin, miten olisi seksi. Kysyin kiinnostaako. Mies vastasi, kiinnostaa, muttei juuri nyt tässä hetkessä.

Mies ei halua erota, hänen mielestään meillä on ihan hyvä elämä. Rakastan miestäni, hänkin kuulemma minua, mikä minun on aika vaikea uskoa. En halua erota, mutta olemme jotenkin jumissa asian kanssa. Olemme käytännössä kämppäkaverit. Onko kellään muulla ollut vastaavaa ja pääsittekö jotenkin asian yli?

Haluavatko jotkut miehet elää itsenäistä elämää "yksin"?

Ovatko jotkut miehet ikuisesti sitoutumiskammoisia?