Käyttäjä4891
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S-koko tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Itse olen pysynyt samoissa mitoissa, mutta olen monien vakiomerkkieni kohdalla jo vaihtanut XS-kokoon, joka on käytännössä sama kuin entinen S.
Miksi kokoja muutellaan?
Kokoja suurennetaan jotta lihavat ihmiset voisivat kuvitella olevansa hoikkia. He ostavat mielellään vaatteita kun saavat ajatella että olempa hoikka kun mahdun vielä tähän kokoon.
Miksi näillä "kurvikkaille" on omia liikkeitä?Eikö joku voisi jo huomioida siroja ihmisiä.
Ei voi, kun lihavat triggeröityis.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4891 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki suomalaiset on flopanneet, jos tolle linjalle lähdetään. Hanoi Rocks narkkaili itsensä katuojaan ennen kuin mitään ehti tapahtua. Him ei koskaan päässyt edes jenkkilistan top kymppiin. Rasmus pääsi briteissä kerran kolmoseksi ja sen jälkeen ei mitään. Renny teki pari hittielokuvaa kunnes joutui paitsioon, jossa on pysynyt siitä lähtien. Kaurismäen elokuvien katsojaluvut on kansainvälisesti verrattuna surkeat. Sara on omassa ikäluokassaan ihan nimekäs tyyppi, johtuen lähinnä siitä että Suomessa ei kenessäkään nuoressa artistissa ylipäänsä ole mitään vetovoimaa.
"Ennen kuin mitään ehti tapahtua." :D Hanoi Rocks nyt muuten vaan inspiroi sellaistakin bändiä kun Guns n Roses aloittamaan soittamisen, näin yhtenä esimerkkinä. ;) Tää ei toki oo mikään saavutus. Eikä sekään, et bändi inspiroi niin monia muitakin rokkareita "back in the day" ja edelleen nykypäivänä. Totta on - ihan jäsenten itsensä sanoja lainaten - et niin paljon enemmänkin he ois voineet tehdä ja ajoitus oli väärä ja aineita meni niin hitosti liikaa ja homma lähti käsistä. Tiesitkö muuten, et menestyksen määre ei oo pelkkä Amerikka? Hanoi ja HIM on kumpikin olleet hiton isoja bändejä esim. Japanissa.
Juu kyllä kyllä. Suuri ja mahtava Hanoi Rocks. Se oli bändien bändi. Hirvittävä liuta maailman suosituimpia bändejä ei olisi jos ei olisi ollut Hanoi Rocksia. Hanoi Rocks. Hanoi Rocks. Hanoi Rocks. Lauma narkomaaneja, joida ilman ei olisi Mötley Crueta tai Gunnareita. Tätä sitä on mukava muistella räkäisessä kuppilassa Kalliossa tai vuodesta toiseen suomalaisen naistenlehden haastattelussa. Kuinka uskottavaa tämä Hanoi Rocksin vaikutus mihinkään kansainväliseen yhtiöön on? Erittäin epäuskottavaa. Kerrataanpa: lauma narkkareita veti huumeita Suomessa ja rämpytti kitaraa. Koska kaman saaminen oli tuohon aikaan paljon helpompaa Ruotsissa, lauma narkkareita siirtyi sinne. Siellä narkkarit asuivat Slussenilla ja suunnittelivat kuulemma Benny Anderssonin kettuturkin varastamista hänen päältään. Sitten narkit siirtyivät Lontooseen. Siellä puhdas heroiini sai narkit suunnattoman luomisvimman valtaan. Hiukan samaan tapaan kuin kävi eräällä suomalaisella yhtyeellä, jonka nimi tarkoittaa villikoiraa. Huumeet toden totta saavat aikaiseksi luovuutta, mutta samalla se tappaa luovuuden. Paradoksi. Riippuen kaman määrästä ja omista yksilöllisistä sattumanvaraisista ominaisuuksista, kaman avulla synnytetty luomistaito ja sen kesto vaihtelee. Näiden suominarkkien tapauksissa kesto oli poikkeuksellisen lyhyt. Villikoiran nokkamies ei ole kirjoittanut yhtään hittiä kymmeniin vuosiin. Eikä myöskään narkkiporukan kitaristi, joka kirjoitti jokaisen hitin herskapäissään. No Lontoossa tuo tarinan alun narkkiporukka sitten sai pientä suosiota jossain klubeilla. Kyllä, eivät he rämpytelleet kitaroita tai tehneet spagaateja missään areenakeikoilla. Lontoon narkkipiirit kun kävivät pieneksi, he siirtyivät Los Angelesiin, jossa he pyörivät mainittujen Gunnareiden ja Mötiköiden jäsenten kanssa kamaa kiskoen ja kitaroita rämpyttäen. Sitten Mötiköiden laulaja ajoi kännissä kolarin ja pahaksi onneksi kyydissä ollut narkkiporukan jäsen kuoli. Narkkiporukka oli hyvin tunteellinen. Narkkiyhtye ei voisi jatkaa kuoleman jälkeen. Palattiin Tavastialle ja vedettiin jäähyväiskeikka. Tästä on aikaa kaiketi kohta 40 vuotta. Niin sanottu ura kesti pari kolme vuotta. Tavastian jäähyväiskeikan jälkeen elämä on mennyt menneitä muistellessa. Niin sanotun uran aikana narkkeja fanittaneetkin ovat suurin osa siirtyneet Razzlen tavoin taivaaseen fanittamaan. Ne jotka eivät ole, ovat toinen jalka haudassa, elävät normaalia perhe-elämää tai ylistävät lapsuuden idoleitaan vauva-foorumilla.
Mikä sua sattuu noin sieluun, ootko kunnossa? Ootko joku jätkien vanha tuttu joka ei koskaan oppinutkaan soittamaan kitaraa ja jäi porukasta vai joku katkera exä joka jätettiin kun musiikki meni naisten edelle?
Miten Dingo muuten liittyy tähän mitenkään? Miten uran pituudella on mitään tekemistä sen kanssa, miten pysyvästi jonkun artistin vaikutus jää elämään ja miten vahvaa se on?
Mutta hei, kiitos kuitenkin tästä mahtavasta tarinasta ja totuuksista jotka vaivauduit jakamaan meidän kanssamme! Tää piristi mun päivää kummasti.
Erittäin käyrä ja h*lvetin karvainen.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4891 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki suomalaiset on flopanneet, jos tolle linjalle lähdetään. Hanoi Rocks narkkaili itsensä katuojaan ennen kuin mitään ehti tapahtua. Him ei koskaan päässyt edes jenkkilistan top kymppiin. Rasmus pääsi briteissä kerran kolmoseksi ja sen jälkeen ei mitään. Renny teki pari hittielokuvaa kunnes joutui paitsioon, jossa on pysynyt siitä lähtien. Kaurismäen elokuvien katsojaluvut on kansainvälisesti verrattuna surkeat. Sara on omassa ikäluokassaan ihan nimekäs tyyppi, johtuen lähinnä siitä että Suomessa ei kenessäkään nuoressa artistissa ylipäänsä ole mitään vetovoimaa.
"Ennen kuin mitään ehti tapahtua." :D Hanoi Rocks nyt muuten vaan inspiroi sellaistakin bändiä kun Guns n Roses aloittamaan soittamisen, näin yhtenä esimerkkinä. ;) Tää ei toki oo mikään saavutus. Eikä sekään, et bändi inspiroi niin monia muitakin rokkareita "back in the day" ja edelleen nykypäivänä. Totta on - ihan jäsenten itsensä sanoja lainaten - et niin paljon enemmänkin he ois voineet tehdä ja ajoitus oli väärä ja aineita meni niin hitosti liikaa ja homma lähti käsistä. Tiesitkö muuten, et menestyksen määre ei oo pelkkä Amerikka? Hanoi ja HIM on kumpikin olleet hiton isoja bändejä esim. Japanissa.
Inspirointi ei valitettavasti täytä lompakkoa, vielä vähemmän jos bändi on jo hajonnut sitten kun inspiroidutaan.
Ja sä olet kyllä nyt niin pihalla argumenttis kanssa kun olla ja voi. :D Hanoi oli kasassa vuoteen -85 asti ja GnR aloitti toiminnan samana vuonna.
Ylläri varmasti sulle joka et musiikista näköjään tiedä, mut sitä tehdään intohimosta ja siksi, että sulla on siihen kutsumus, ja se on sun juttus. Ei pelkästään siks, et lompakko kasvais. Muusikkojen suurin halu onkin inspiroida muita ja koskettaa taiteellaan, ei tulla miljonääreiksi. Eri meininki onkin sitten näillä nykypäivän radiohittejä vääntävillä "artisteilla" jotka tekee hommaa puhtaasti siksi, että a) se on vitun helppoa kun ei tarvita taitoa, on koneet ja autotune ja b) koska raha.
Mitä vielä tohon inspiraatioon tulee, niin miten kummassa ajattelet touhun toimivan jos jokin ei voi inspiroida jotakuta vaan siksi, ettei ole enää olemassa/kasassa tms? Palataanpa ajassa "pikkusen taaksepäin" kun vielä vaikka the Beatles oli uusi juttu, ja mullisti kaiken. Siitä lähtien ne on inspiroinut tuhansia artisteja alottamaan soittamisen, ilman heitä edes sun lempibädiäsi ei välttämättä olisi, usko pois. ;)
Jep. Esim. Gina Tricotin farkut on ihan naurettavan kokoisia. S-koko näyttää just siltä, et se on tehty ekaluokkalaiselle. En sit tiedä venyykö päällä vaan perkeleesti, mut päällepäin ne näyttää ihan lasten farkuilta. :D Vielä L-kokokin näyttää keskimäärin muiden kauppojen S-koolta.