Käyttäjä4891
Seuratut keskustelut
Kommentit
On tosi luonnollista että sairaus ja vanhat, tutut ahdistuksenhallintakeinot nostaa päätään, kun elämässä on tosi stressaava tilanne. Varsinkin jos tämä stressaava tilanne jatkuu pitkään.
Itselleni kävi noin muutama vuosi sitten, kun olin vielä herkässä vaiheessa toipumisen suhteen. Olin vasta aloittamassa terapian intensiivisen hoitojakson jälkeen, sekä henkisesti että fyysisesti paremmassa kunnossa kuin siitä jokin aika taaksepäin. Kuitenkin nuo stressaavat ja ahdistavat tapahtumat aiheuttivat sen, että sairaus pääsi taas nostamaan päätään ja ilmeisesti juuri sen vuoksi etten ollut vielä kunnolla päässyt aloittamaan terapiaa ja käsittelemään itse ongelmia syömishäiriön takana. Paljon on tapahtunut ja avun saaminenkaan ei aina ole ollut sieltä helpoimmasta päästä. Yritän nyt edelleen päästä jaloilleni ja viimeinkin irti sairaudesta joka on roikkunut enemmän tai vähemmän kiinni mukanani jo monta vuotta.
On hienoa, että pystyt tiedostamaan mitkä ajatuksistasi ovat anoreksian aiheuttamia ja täten välttämään toimimasta niiden mukaan, ainakaan joka kerta. Hienoa, että sulla on elämässä paljon hyvää, joka auttaa taistelemaan noita ajatuksia vastaan ja vajoamasta takaisin sairauteen.
Toivottavasti et syyllistä itseäsi siitä, että olet ajoittain tuntenut antavasi periksi vanhoille ajatuksille ja toimintamalleille vaikka vannoit ettet koskaan enää palaisi siihen. Kuten sanottu, tästä toipuminen vie kauan ja tie on kivinen. Kyseessä on kuitenkin sairaus, ja vähän niinkuin missä tahansa muussakin sairaudessa, et voi täysin kontrolloida sitä. Joskus oireet palaavat, pitää vaan osata hoitaa niitä oikein jotta voidaan ehkäistä sairauden paheneminen. Älä syytä itseäsi.
"En ole ollut SYLI:n toiminnassa mukana, enkä jaksaisi enää antaa syömishäiriölle tilaa elämästäni. Haluaisin oppia sietämään sitä, etten ole kontrollissa jokaisesta asiasta elämässä. Ja sitä, ettei kaiken pidä mennä aina täydellisesti suunnitelmien mukaan. Armollisuutta itseeni kohtaan olen opetellut ja siinä onnistunut, mutta nyt lähtee taas raitelta luisuminen."
Muista aina, että avun pyytäminen ei tee sinusta heikkoa. Se ei tarkoita, että annat syömishäiriölle tilaa elämässäsi, se tarkoittaa että pyrit kaikin keinoin estämään sitä tekemästä niin.
Et varmaan (enää) käy terapiassa eikä sinulla ole muitakaan hoitokontakteja? Jos yhteydenotto SYLI:in tuntuu liian vaikealta, ehkä voisit käydä puhumassa asiasta ihan vaikka terveydenhoitajalle joka osaa neuvoa sua eteenpäin.
En oikein osaa antaa muuta neuvoa (ja ehkä siinä sivussa jopa kuulostaa vähän mulkulta) kuin että otat rohkeasti yhteyttä johonkin ammattilaiseen joka osaisi auttaa sinua. Vertaistuki on aina hyvästä, mutta anonyymeille juttelu palstalla pelkästään ei kuitenkaan pelasta sua suistumasta pikku hiljaa takaisin sinne sairauden kierteeseen. Esitit aika vaikeita kysymyksiä esimerkiksi siitä, miten hallita stressiä ja olla sortumatta sairaaseen kaavaan, kuinka oppia olemaan itselleen armollisempi jne. Noin vaikeisiin kysymyksiin on täällä kenenkään tosi vaikea antaa mitään sellaista vastausta, joka toimisi varmasti juuri sun kohdalla. Juuri sen takia ehkä ainakin väliaikaisesti ammattilaiselle juttelu olisi paikallaan, jotta saisit oikeasti apua tilanteeseesi ja vastauksia kysymyksiisi.
Paljon tsemppiä. <3
Varmaan parhaan vastauksen saisit ihan vierailemalla ammatti-ihmisellä. Ymmärrän, että joskus voi olla vaikeaa varata se aika ja käydä puhumassa jollekin. Kuitenkin käynti vaikkapa lääkärillä voisi auttaa sua, ehkä saisit helpotusta oloosi kun sille löydettäisiin syy. Tsemppii!
Luin joskus tytöstä joka yritti parantua anoreksiasta noudattamalla tätä ruokavaliota. Siis eli käytännössä pelkillä hedelmillä ja vihanneksilla, joskus saattoi syödä pastaa. Törmäsin myös hiljan nuoreen naiseen joka teki YouTubeen videoita "terveellisestä elämäntyylistään" aka eli pelkillä hedelmillä. Nainen ei näyttänyt terveeltä, mutta kukapa minä olen kenenkään terveyttä arvioimaan.
Toki kaloreita saa varmasti kalorisuosituksen verran jos ahtaa itseensä järkyttävät määrät hedelmiä joka päivä. Mutta sitä epäilen että täyttääkö tuollainen ruokavalio pidemmällä aikavälillä kaikki ne ravintoaineet mitä ihminen tarvitsee pysyäkseen terveenä vuodesta toiseen?
Oma lapsesi vai luit tästä tytöstä jostain?
Harmi että sulla on itselläsi tarve miellyttää muita ja elää täällä toisia varten. Karu totuus - halusit sitä myöntää tai et - on kuitenkin se, että täällä eletään itseä varten. Mitä järkeä elää vain kerran ja käyttää se ainoa elämä muiden pillin mukana tanssimiseen ja miellyttämiseen? Tietysti lähimmäisten kunnioittaminen, huomioonottaminen ja kuunteleminen päätöksiä tehdessä on hyvästä, mutta jos joku yrittää estää sinua tekemästä sitä mikä tekisi SINUT onnelliseksi, on HÄN silloin se itsekäs osapuoli, koska ei selvästikkään halua sinun tekevän sitä mikä tekee sinusta onnellisen.
Esimerkiksi; minä en tahtoisi lapsia, koska koen että elämä antaa minulle enemmän ilman niitä. Kuitenkin vanhempani painostaisivat minua tekevän lapsia, koska se olisi heille tärkeää, vaikka tietäisivät perusteluni sille, miksen niitä tahdo. Kumpi osapuoli on tällöin se itsekäs osapuoli? Minä, joka en tahdo elää ainoaa elämääni onnettomana vain jotta voisin miellyttää muita, vai vanhempani, jotka väkisin yrittäisivät käyttää minua itsensä jatkeena ja tehdä isoja päätöksiä puolestani? Niin.