Käyttäjä4891
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita kuva itsestäsi niin sanon, oletko ruma, kaunis, tosi kaunis vai ihan tavallinen.
Ilman kuvaa tällaiset kysymykset ovat turhia ja typeriä. Antavat sellaisen vaikutelman, että niiden kysyjä haluaa kuulla kuinka on varmaan niin kaunis (vaikka kukaan ei edes tiedä miltä kysyjä näyttää) tai sitten toivookin saavansa ilkeitä ja vähätteleviä kommentteja, koska ne taas saavat aikaan fiiliksen, että muut ovat kateellisia.
Jaa että yksi ihminen voi vaan sanoa ja täten määritellä onko joku ruma, kaunis, tosi kaunis vai ihan tavallinen? Herää todellisuuteen jossa sun henkilökohtainen maku ja mielipide ei oo yhtäkuin absoluuttinen totuus. Vain koska sun silmää ei miellytä tietyt piirteet ja jonkun ulkonäkö, ei tarkoita sitä että se ihminen on ruma. Vai katsotko vaikkapa kavereides kanssa aina just samoja naisia/miehiä, yritätte aina iskee just sen yhden sieltä ja kukaan ei koskaan oo eri mieltä toisen kanssa siitä, kuka on se "parhaimman näkönen"? :D
No minkä ihmeen takia näitä aloituksia tehdään jos kerran kukaan ei ole absoluuttisesti kaunis? Jos ei kuvaakaan ole mistä sanoa oman mielipiteensä niin nämä aloitukset ovat täysin tarpeettomia.
On eri asia sanoa oma mielipiteensä kuin olettaa että oma mielipide on yhtäkuin totuus.
Lainaus kommentista johon vastasin: "Laita kuva itsestäsi niin sanon, oletko ruma, kaunis, tosi kaunis vai ihan tavallinen." Tuon kirjoittaja antoi ymmärtää, että hänen mielipiteensä aloittajan ulkonäöstä on automaattinen totuus hänen ulkonäöstään, vaikka todellisuudessa kyse olisi vain hänen henkilökohtaisesta mielipiteestään.
Ja miksikö näitä aloituksia sitten tehdään? En tiedä muista, mutta tämän aloituksen tekijä puhtaasti pohti sitä, onko hän yleisesti ottaen kaunis vai ruma, koska ruumiinkuvan häiriön vuoksi ei pysty itse määrittelemään omaa ulkonäköään realistisesti. Aloittajahan lähinnä haki ymmärrystä ja joitakin jotka voisivat samastua hänen kokemukseensa itsestään, ei arvioita omasta ulkonäöstään. Eikö tää palsta oo ylipäätään sitä varten, että voidaan anonyymisti jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä? Ei oo pakko avata ketjua/osallistua keskusteluun joka ei itseä miellytä, tiiätkös?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4891 kirjoitti:
Mä aina hämmennyn kun luen tälläsiä ketjuja ja ylipäätään aina kun huomaan miten yleistä tuntuu olevan, ettei puolison vanhempien/perheen/sukulaisten kanssa tulla toimeen. Tai en mä nyt tiedä yleistä, mutta keskustelut siitä vaan osuu kohdalle useammin kuin kehut appivanhemmista tai ylipäätään kumppanin sukulaisista. :D
Mietinkin, että onko nää ihmiset itse vähän hankalia ja sen takia eivät tule toimeen kumppaninsa perheen/suvun kanssa, vai sattuuko kohdalle vaan surullisen usein tosi hankalat appivanhemmat tai sukulaiset?
Voi toki olla, että itselläni on vain käynyt hiton hyvä tuuri appivanhempien ja kumppanin muun suvun suhteen... Tai ehkä en vain ole kerennyt tarpeeksi kauaa olla tekemisissä heidän kanssaan (reilu vuosi) huomatakseni ettemme tulekaan toimeen. ;D Asiaan toki varmasti vaikuttaa myös se, etten ole tavannut kuin vasta pienen osan kumppanini suvusta; vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat. Nää taitaa kuitenkin yleensä olla ne joiden kanssa tekemisiin eniten joutuu?
En osaa sanoa johtuuko tämä siitä, että olen itse melko helppo ihminen lähestyä, olen sosiaalinen, ystävällinen ja puhelias (mutten mikään pälättäjä) ja kanssani on kuulemma helppo olla ja jutella. Pyrin myös olemaan alusta alkaen mahdollisimman oma itseni ettei myöhemmin tule ikäviä yllätyksiä. Poikaystäväni äidin mukaan "niin ihana ja asiallinen". :D Vai onkohan kyse puhtaasti siitä, että poikaystäväni perhe on oikeesti mahtava ja kaikki kenet olen jo tavannut ovat olleet hyviä tyyppejä. Monesti ajattelenkin että olen onnekas kun mulle on sattunut kohdalle niin mukavat "appivanhemmat" ja se "toinen perhe".
Mutta asiaan. Miten kukaan voisi tuomita sut oudoksi tai huonoksi vaimoksi pelkästään tuon perusteella? Ehkä sulla on hyvä syykin olla pitämättä heistä tai sitten omassa asenteessasi voi olla vikaa. Etkö todella pidä kenestäkään miehesi sukulaisesta? Osaatko vähän avata syitä sille, mikset pidä?
Tiedätkö, että joskus eivät vain henkilökemiat kohtaa. Mulla oli edellinen anoppi mitä ihanin, paras mitä voi toivoa. Nykyisen kanssa ei mitään yhteistä, ei siis mitään. Pelkkää vaivaannuttavaa keskustelua.
Tottakai tiedän. On itsellänikin paljon kokemuksia joissa henkilökemiat ei kohdanneet jonkun kanssa. Silti, aina voi yrittää tulla toimeen, eikö? Se, ettei ole mitään yhteistä ja se, että tuomitsee toisen huonoksi tyypiksi on vähän eri asioita. Kysyinkin, että onko olemassa jotain tiettyä syytä jonka takia ette tule toimeen, en automaattisesti sulkenut pois vaihtoehtoa että ehkä vain henkilökemiat ei kohtaa. Pohdin vaan, että onko mulla vain ollut tosi paljon onnea matkassa kun sain mahtavat appivanhemmat.
Kai tiiät, että usein nämä "en tule puolisoni vanhempien/perheen kanssa toimeen/en tule toimeen lapseni puolison kanssa"-tilanteet johtuvat oikeasti siitä että jollakin on jotain hampaankolossa, ei periatteesta voida tykätä toisesta tai väkisin kaivetaan toisesta vikoja esille?
Itse syön enimmäkseen kasvispainotteisesti, lihaa vain harvoin nykyään ja silloin kun syön niin yleensä vain kanaa tai kalaa. Mulla on tuttuja ja kavereita jotka on vegaaneja ja sitten on näitä toisen ääripään ihmisiä jotka ei koske mihinkään vihreään vahingossakaan. :D
Mulle on henkilökohtaisesti aivan se ja sama mitä joku muu syö niin kauan kun ei tuomitse mua omien valintojeni takia tai ala tuputtamaan omiaan mulle.
Itse tiedän pari vegaania jotka ovat jatkuvasti aivopesemässä muita vegaaneiksi ja arvostelevat muiden valintoja. Eniten ihmetyttää tässä heidän toimintamallissaan se hyökkäävä asenne ja tapa suhtautua niihin, jotka eivät ole vegaaneja. Uskon, että paljon helpommin saisit toisen kokeilemaan vegaanista ruokavaliota jos lähestyisit tätä asiallisesti ja ystävällisesti. Tyrkyttäminen, mesoaminen ja aggressiivinen asenne ei varmasti auta mitään, lähinnä saa ihmisen suhtautumaan entistä negatiivisemmin suhun ja vegaaneihin ylipäätään. Jos vegaanit haluaa lisää muutosta eli enemmän vegaaneita tälle maapallolle, olisiko lähestymistavassa vähän jotain korjattavaa?
Voin hyvin ymmärtää vitutuksesi, mutta toisaalta kuka pakottaa sut ostamaan niitä lehtiä joissa on vegaanisia reseptejä, kuka pakottaa sut katsomaan sen jakson jossa kokataan vegeruokaa tai kuka pakottaa sut syömään sellaista ruokaa mitä et halua? Koita kestää, tää pahin villitys pitäis pian mennä ohi. Kun aikansa tästä jauhetaan joka paikassa, nii kohta siitä ei enää tehdä niin suurta numeroa. :D
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Olen periaatteessa samaa mieltä aloituksen kanssa. Miehen perspektiivistä on sitten olemassa kaikenlaisia rajatapauksia, joissa se ihan harmiton lähestyminen tuomitaan tai siihen suhtautumaan syyllistävällä ja paheksuvalla tavalla. Minun mielestäni tästä ei puhuta tarpeeksi.
Tietenkään naisia ei voi pakottaa olemaan sosiaalisesti taitavia ja hienotunteisia eikä se kaikilta onnistu ikinä, mutta ei pitäisi myöskään ruokkia sellaista asenneilmapiiriä, jossa miehen seksuaalisuuden paheksuminen ja demonisoiminen on OK.
Rapatessa roiskuu ja tulee sosiaalisia virhetulkintoja, mutta ainut tapa välttyä niiltä on ruveta eunukkimunkiksi, joka elää elämäänsä jonkun muun kuin oman onnellisuuden takia. Tämä sama ongelma on melkein kaikessa tekemisessä; siivooja voi vahingossa mennä huoneeseen, kun asiakas on vielä siellä sisällä ja poliisi saattaa joskus pidättää väärän tyypin, mutta kokonaisuutena nuo ovat kuitenkin tärkeitä palveluja.
Ei voida ajatella, että vessa siivoaa itse itsensä ja epäilty ilmoittautuu itse poliisille tai että lehmä muuttuu itsestään pihviksi aivan kuten ei voida ajatella, että sukupuolielämä ja parisuhteet "vain tapahtuu" ilman sitä miehen riskinottoa ja itsensä laittamista likoon monissa lähestymisen vaiheissa aina yhdyntään asti.
Naisia pitäisi valistaa ymmärtämään tätä asiaa, mitä naiset eivät tietenkään voi koskaan täysin omakohtaisesti ymmärtää, samalla tavalla kuin miehiä valistetaan siitä miten pelottavaa ahdistelu voi naisesta olla, vaikka mies ei voisi koskaan täysin asettua naisen asemaan. Toki aina on poikkeuksia, joissa roolit vaihtuvat mutta näin keskimäärin.
Toki varmaan iso osa naisistakin ymmärtää aiheellisen ja aiheettoman ahdistelusta valittamisen eron, mutta kun ahdistelun määritelmää ruvetaan venyttämään täysin tunnepohjaiseksi ja luovutaan oikeudenmukaisuudesta ja objektiivisuudesta sekä säännöistä, melkein mikä tahansa voi sitten olla ahdistelua jos kyse on vain ei-toivotusta yhteydenotosta. Ei-toivottu yhteydenotto ei ole itsessään ahdistelua, vaan sosiaalinen virhepäätelmä tai tiedusteluyritys, johon liittyy ajatus positiivisen vastaanoton mahdollisuudesta. Ei-toivottu yhteydenottaja ei ajattele, että "minäpäs nyt ahdistelen", vaan että "ehkä tuo ihminen on kiinnostunut asioista, mitä minulla on annettavana".
Tämä! Olen vieläpä nainen, silti samaa mieltä tässä kanssasi.
Tietysti ahdistelu ja toisten kokemukset siitä pitää ottaa vakavissaan, mutta mielestäni nimenomaan siinä kohtaa kun tapahtuu puhdas väärinymmärrys ja kuten sanoit, sosiaalinen virhepäätelmä, vedämme jutun välillä vähän liiankin pitkälle. Käpälöiminen, kouriminen, hiplailu ja muu luvatta tapahtuva lähentely sekä selkeä ahdistelu ovat sitten asia erikseen, jotakin mitä ei koskaan tule hyväksyä - ei edes silloin kun on ymmärtänyt toisenkin osapuolen olevan kiinnostunut.
Näissä asioissa todellakin pitää ottaa huomioon ne tietyt sukupuolien väliset erot ja myös ne inhimilliset erehdykset joita tapahtuu joskus jokaiselle - sukupuolesta riippumatta.
Alunperin kai vain naisten, sitten kun rantautui Suomeen niin vissiin kumpaakin. Mutta kuten kommenteista hyvin huomaa, miesten kokemaa ahdistelua vähätellään suuresti edelleen ja ongelma saadaan näyttämään enimmäkseen vain naisten ongelmalta.