Käyttäjä4891

Vierailija kirjoitti:

En estelisi jos mies lähtisi entisen perheensä kanssa reissuun. Jos mies päättäisi sen reissun jälkeen yhteen entisensä kanssa palata, niin se on silloin varmasti koko perheelle juuri oikea ratkaisu. Tässäkään tapauksessa ap ei omista miestä ja joku puolitoista vuotta yhdessä on hyvin lyhyt aika muutenkin verrattuna siihen, että miehellä on sentään varhaisteini exänsä kanssa.

Se, onko ap jouluihminen vai ei, ei kuulu tähän asiaan ollenkaan. Ei myöskään muut hänen unelmansa, joihin hän on miehen ympännyt. Jos miehelle entinen vaimo on tärkeä ja lapsi vielä tärkeämpi, niin ne asiat menevät teidän kohtalaisesti menevän ja lyhyen parisuhteen eteen mennen tullen. Veri on vettä sakeampaa, tai ainakin sen pitäisi olla.

Ap:n paikalla miettisin siis nyt tarkasti sanojani ja myös sitä, oletko edes tosissasi miehen kanssa. Juttelisin miehen kanssa, ja en asettaisi hänen tielleen esteitä matkan suhteen, en myöskään latelisi mitään ehtoja vaikka nukkumisjärjestelyistä tai yleensäkään mistään. Jos mies haluaa entisensä kanssa olla, niin se asia ei ole sinun vahdittavissa ja päätettävissä.

Uudella puolisolla ei siis ole mitään oikeutta olettaa tai jopa vaatia, että hänen puolisonsa ei nuku ex-vaimonsa kanssa samassa sängyssä, suunnittele mahdollista yhteenpaluuta tämän kanssa samalla kun on vielä parisuhteessa toisen kanssa, vain koska heillä on yhteinen menneisyys ja lapsi? Sulla ei taida olla mitään kokemusta ainakaan terveestä parisuhteesta?

Vierailija kirjoitti:

Ex on ex, oli lapsia tai ei. Exän kanssa ei vietetä enää aikaa perheenä. Sen tulisi jo tuon ikäisen lapsenkin ymmärtää. Nythän se lapsi alkaa elätellä toiveita vanhempiensa yhteenpaluusta. Lapselle tulee nyt viimeistään tehdä selväksi, että äiti ja isä eivät ole eivätkä tule olemaan yhdessä. Mies voi ihan hyvin keksiä jotain muuta kahdenkeskeistä tekemistä lapsensa kanssa. Lomamatkat on perheille, ei jo hajonneita perheitä varten.

Näytä tämä ^ kommentti miehellesi, joka niin kovin perustelee matkaa ex-vaimonsa kanssa vaan yhteisellä lapsella. 

Vierailija kirjoitti:

Luna on jotenkin taianomainen nimi, tulee vähän sama fiilis ku esimerkiks nimestä Saga. Siis jotenkin semmonen mystinen ja satumainen fiilis :')

Harry Potter :D

Vierailija kirjoitti:

Forrest Gump puhuu Jennylle tämän haudalla. Upea elokuva, ja tuo kohtaus on niin käsittämättön surullinen.

<3

Tuleepa yllätyksenä, mutta etenkin lapsena/teininä itkin aina silmät päästäni kun Titanicissa Jack hukkuu ja oikeastaan siitä leffan loppuun asti. :D 

Harry Potterissa Dumbledoren kuolema, Snapen myös. 

Forrest Gumpissa monikin kohtaus itketti, etenkin loppu oli koskettava ja liikuttava. 

Leijonakuninkaassa Mufasan kuolema, tääkin sellanen mille varmasti moni varsinkin lapsena itkenyt. :D 

The Notebook oli kans kokonaisuudessaan sellainen nyyhkyleffa jonka aikana tuli itkettyä vähän väliä. Me Before You eli Kerro minulle jotain hyvää oli kans liikuttava, kaunis ja surullinenkin, siinä etenkin loppu sai itkemään kun Louisa joutuu hyvästelemään Willin kun tämä kuolee. 

Onhan näitä, varmasti paljon muitakin kun nää, mut nämä nyt ensimmäisenä tuli mieleen.