KäyttäjäNäyttäjä

Mies! Miten käyttäydyt ihastuksesi/kiinnostavan naisen nähdessäsi?

Jäädytkö, menetkö paniikkiin vai pystytkö olemaan rennosti? Kiinnostaa naisena.

Se toinen kierros

Eron jälkeen sille toiselle kierrokselle.

Uusioperhearki ei minua kiinnosta, haluaisin suhteen, jossa asutaan omissa kodeissa ja nähdään kun lapsiperhearki antaa siihen aikaa. Kuitenkin aika monella on jopa kiire muuttaa saman katon alle ja tällöin kulminoituvat ne kaikki ongelmat, mitä uusioperheissä eteen tulee. Miksi parisuhde, jossa kuitenkin asutaan erillään, on niin vieras ja vaikea asia monelle..

Onko täällä muita, jotka haaveilevat suhteesta eron jälkeen, mutta yhteen muuttaminen on suoraan sanottuna jyrkkä ei?

Jakakaa kokemuksia, miten saitte homman pelaamaan ja pelasiko se kuinka kauan?

Sielunkumppani?

Oletko kohdannut sen ihmisen, jonka kanssa tunnet tavallista syvemmän yhteyden, eli ihmisen jota voisi kutsua sielunkumppaniksi?

Missä olet hänet kohdannut ja oletteko (olleet) parisuhteessa?

Silmät, sielun peili?

Millaisia kokemuksia on ihmisistä, joilla on jollain tapaa erikoinen katse?

Kävin treffeillä tinderin kautta, kuvissa mies näytti aika tavalliselta, eli normaalilta suomalaiselta mieheltä. Sitten kun livenä kohdattiin, oli tuolla miehellä sellainen todella läpitunkeva, kuitenkin ystävällinen ja tarkkaavainen katse joka sai olon tuntumaan jopa tukalalta, koska vaikutti että hän osaa lukea ajatukseni kuin avoimesta kirjasta. Silmissä oli vieläpä erikoinen väritys, kun ne olivat hämärässä siniharmaat ja auringonvalossa syvän vihreät.

Treffit menivät hyvin ja varmaan nähdään toistekin, noista silmistä jäi kuitenkin jotenkin jännä tunne, kun ei osaa sanoa onko hyvä vai huono..

Rakkaus riuduttaa

Olen ollut ihastunut jo pitkään henkilöön, jonka kanssa suhde on mahdottomuus erinäisistä tekijöistä johtuen, joita en tässä nyt ala luettelemaan. Mahdotonta kuitenkin, eikä ihastuksen kohteenikaan kyllä minusta siinä mielessä tykkää. Kohta jo 10 vuotta on tätä samaa jatkunut. Parisuhteita on tälle ajalle mahtunut, mutta ne kaikki ovat lopulta kariutuneet siihen, kun sisimmässäni kaipaan vain tuota yhtä, mahdotonta rakkautta.

Tällä toiminnalla olen vain loukannut näitä muita ihmisiä, pahasti.

Olen tullut tulokseen, että minun on parempi vain elää yksin, kun ei edes terapiasta tai mistään ole ollut apua, ei nämä tunteet vain sammu.

Onko kenelläkään muulla ollut samanlaista tilannetta tai onko parhaillaan?

Minä 43v sinä 47v

Voi kun tietäisit, kuinka pitkään olen ollut sinuun ihastunut, ja sen, miten tunnen kummallisesti jonkun yhteyden sinuun.
Harmi on se, kun elämä on tämmöistä, että tähän se jääkin kai.
Kohtaloon nojaan, olisko maailma sittenkin "hullu"