Käyttäjä41206

Täällä yksi, joka on pitkittänyt koirien loppua. Toki näihin koiriin on uponnut eläinlääkärilaskuja vuosikymmenien aikana kymmeniä tuhansia. Siis hoidettu on, mutta sen viimeisen päätöksen tekeminen hirmuisen rakkaalle perheenjäsenelle on lähes mahdotonta. Niinpä koirat ovat kuolleet syliini kahta lukuunottamatta (kuoli matkalla eläinlääkäriin, toinen juoksi auton eteen). Nyt meillä on juuri kolme vuotta täyttänyt karhukoira - näyttelyyn liian pienikokoinen,mutta meille eläkeläisille äärimmäisen rakas. Tyttären perheen kaksi kultaista noutajaa on meillä usein hoidossa ja onhan mahtava hulina päällä talossa, kun kolme koiraa leikkii. Siinä mekin saadaan liikuntaa ja m ielihyvähormoneja roppakaupalla

45 vuotta naimisissa. Mies silloin tällöin ohimennen hieroo hartioita, rapsuttaa pitkää tukkaani ja tuo kaupasta kaikenlaista herkkua, josta tietää minun tykkäävän ( lihahyytelö, uutena ternimaito-hurjan kallista, salaattisekotuksia ja gotleria. Minä puolestani passaan miestäni, kun hän on läppärillä. Tuon herkullisen leipälautasen, voitelen kuivat jalat jne. Lisäksi meillä on ainukaisen lapsen ihana lapsenlapsi. Ja koira! Täyttää 3 v 16. 5. Meillä ja tyttären perheellä on ollut aina koiria. Ihana elämä. 

. 

Meillä on Opel Kadet vm 1970.Ollut vain äidilläni. Muutamaa Oulu-reissua ja yhtä Ruotsin matkaa (olin tyttärenä aina kuskina) lukuunottamatta, autolla ajettiin kesäpaikkaan 40 km asfalttitietä. Autoa on vuosien ajanyritetty ostaa, sillä olemme pitäneet siitä hyvää huolta. Nyt olemme päättäneet katsastaa auton museoautoksi ja laittaa myyntiin. 

Käytämme molemmat mieheni kanssa xareltoa, joka on kallis lääke. Mutta ei ruokarajoitteita(salaatti, kuten marevanissa) eikä kontrolleja kuin muiden kokeiden yhteydessä ehkä kerran vuodessa. Maksamme helppoudesta. 

Elisabet Taylor ja Kleopatra.