Käyttäjä41206

Rovanniemi 1980- alkupuolella. Pitkän pimeän talven jälkeen oli ensimmäinen kunnon kevätpäivä. Aurinko paistoi ja vesi tippui räystäiltä. Me kaikki työntekijät olimme iloisia säästä. Silloin GTK:n ruokalassa eräs toimistonainen sanoi narisev alla äänellä: mutta kohtahan on taas syksy! Sitä vaille, ettei se nainen kuollut siihen paikkaan. 

Koillismaalla Irninjärvi. Rannat ovat kuin Rivieralla. Järven pohjoisosassa lähtee kapea, jyrkkärinteinen kanjoni, joka jatkuu ns. maahalsiksi (uskomaton luontokokemus), valtava rotkouoma, jossa erikoinen kasvillisuus ja oma pienilmasto. Hieman tästä on kalliohalsi, joka on valtava jyrkkä, pelottava syvä halkeama. Siellä ei toimi mikään karttaohjelma tai kompassi, koska siellä on ns. magneettinen anomalia. Se on kuin kymmeniä metrejä syvä haava keskellä tasaista kalliota. Joka haluaa hiekkaa ja rantaa, sitä riittää, mutta lisäksi tämä seikkailu. 

Kotiapulaiset olivat aivan normaalijuttu 1960 ja 1970 - luvun alkupuoliskoilla. Jopa täällä Koillismaalla. Ei tarvinnut olla akateeminen, riitti, että oli naismyymälänhoitaja tai vastaava hyväpalkkainen. Piika sai asunnon, ruuan ja noin 100-150 mk /kk. Seuraava porras piialla oli päästä myyjäksi liikkeeseen. Sitten mentiinkin naimisiin ja tavanomainen tarina. 

Koillismaalla on perinteisesti ollut isot suvut, joten hautajaisetkin olivat vielä 2000-luvulla massiiviset. Jotenkin surkuhupaisaa oli seurata ne itkupyrskähdykst arkun äärellä. Ei oltu totuttu esiintymään, jolloin muistovärssyn luku oli itkupiukeata. Mutta käytös muuttui jo haudalla, kun viimeisiä lapiollisia nakeltiin. Kiireisimmät kaivoivat lähtökuoppia, että ehtisivät rohmuamaan ruokaa ensimmäisinä. Voi sitä lautasten kilinääja naurun remakkaa! Siinä vaihdetaan viimeisimmät kuulumiset ja juorut niin, että papilla on vaikeuksia saada porukka hiljenemään adressien luvun ajaksi. Kun vetovastuu läheisten hautajaisista tuli minulle, ne olivat pienemmät ja hillitymmät. Vainaja oli pääosassa keskusteluissa. Eräs pitopalveluemäntä (Pohjanmaalta) oli todennut naurunremakan vuoksi työkaverilleen keittiössä: onpa helvetin hauskat hautajaiset. 

Lehtiparsaa suolavedessä keitettynä. Ja me mieheni kanssa olemme makkara, kinkku leike, pihvi ym. herkullisen liharuuan ystäviä. Lehtiparsaa ostamme lisukkeeksi todella usein.