Käyttäjä39833

Yksinäinen, masentunut 13v. Ainoat harrastukset syöminen ja kännykän katsominen. On lihonut hurjasti, hygienia heikko ja viiltelee.Koululääk...

Ja kuvittelin että nyt saadaan apua. Ei. Perhetyöntekijä kertoi että saadaan rahallista avustusta harrastuksiin, mutta lapsi ei halua harrastaa mitään. Ei halua myöskään keskustella kenenkään kanssa, käskee vain painua v""uun.
On 172cm pitkä ja painaa 90 kiloa. Ja tosiaan viillellyt vatsaa ja reisiä, saanut ihan kunnon jäljet aikaan ja varmaan joutunut laastaroimaan niitä.
Kun tulemme mieheni kanssa töistä, möllöttää huoneessaan jonne on raahannut leipää, muroja ja edellispäivän lasagnen jämät. Tuijottaa kännykkää kuulokkeet korvilla. Poistuu vain hakemaan lisää ruokaa. Suihkuun menee kaksi kertaa viikossa kauhean nalkutuksen jälkeen ja koettaa samoja hikisiä, ties missä tahroissa olevia vaatteita pukea puhtaalle iholleen. Saan käytännössä vetää köyttä jostain kolitsihousuista että irti, mä pesen ne! Koululääkärikin oli kiinnittänyt huomiota hygienian tasoon ja hävettää kun varmaan luuli, ettei meillä käydä ikinä suihkussa...

En tiedä, eikö tässä tosiaan kukaan voi enää auttaa :(

Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!

Autismi vai persoonallisuushäiriö?

Olen saanut sekamuotoisen persoonallisuushäiriön diagnoosin, mutta oirekuvani sopii paremmin autismin kirjoon. Kaikki toiminnanohjauksen ja kommunikaation ongelmat laitettiin huonon isäsuhteen piikkiin. Lapsena minulla oli outoja ja intensiivisiä mielenkiinnon kohteita, mutta psykiatrin mukaan nekään eivät kohdallani kerro autismista.

Nyt kun asioita on kuitenkin muutaman vuoden miettinyt, niin olen tullut tulokseen että isäni suvussa kaikki ovat jotenkin autistisia. Siellä on ollut kyvyttömyyttä toimia vanhempina, paljon erkakkoja ja yksilapsisia perheitä. En jaksa lähteä uusiin tutkimuksiin, vaikka kärsin ja tarvitsisin muutakin apua kuin psykoterapiaa. Kotini on läävä, laskut jäävät maksamatta ja aloittamisen vaikeuden jälkeen saatan yhtäkkiä huomatakin, että olen tehnyt sitä yhtä ja samaa asiaa tuntikausia. Työelämään en ole kunnolla päässyt kiinni huonojen sosiaalisten taitojen vuoksi. Pidän yleensä päällä aina saman värisiä paitoja.

Minun on vaan jotenkin niin vaikea niellä tuota diagnoosia, että olen mieleltäni täysin kaheli. Ehkä sittenkin olen. Haluaisin saada vertaistukea saman h*lvetin kokeneista. Koska tämä on h*lvettiä, hullun leimaa kannan loppuikäni vaikken diagnoosista ole kertonut kenellekään.

Suosittele rauhoittavaa jota saa ilman reseptiä

Ei kohta pää kestä enää. Jatkuvasti sydän hakkaa, rintaa puristaa ja ahdistaa. jopa kaupassa käyminen aiheuttaa huimausta ja pelkotiloja. Lääkäristä ei apua, tyrkyttävät vain RRSI-lääkkeitä joita en todellakaan halua syödä eikä niille ole mitään tarvettakaan.

KESÄKUNTOON 2022

Tällä kertaa aion onnistua. Kuka lähtee mukaan?

Mistä rintaliivit kokoa 105A?

Topattuja, t-paitaliivejä, balconetteliivejä toiveissa.

Se on varma, ettei kivijalkaliikkeistä löydy.