Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Autismi vai persoonallisuushäiriö?
03.12.2021 |
Olen saanut sekamuotoisen persoonallisuushäiriön diagnoosin, mutta oirekuvani sopii paremmin autismin kirjoon. Kaikki toiminnanohjauksen ja kommunikaation ongelmat laitettiin huonon isäsuhteen piikkiin. Lapsena minulla oli outoja ja intensiivisiä mielenkiinnon kohteita, mutta psykiatrin mukaan nekään eivät kohdallani kerro autismista.
Nyt kun asioita on kuitenkin muutaman vuoden miettinyt, niin olen tullut tulokseen että isäni suvussa kaikki ovat jotenkin autistisia. Siellä on ollut kyvyttömyyttä toimia vanhempina, paljon erkakkoja ja yksilapsisia perheitä. En jaksa lähteä uusiin tutkimuksiin, vaikka kärsin ja tarvitsisin muutakin apua kuin psykoterapiaa. Kotini on läävä, laskut jäävät maksamatta ja aloittamisen vaikeuden jälkeen saatan yhtäkkiä huomatakin, että olen tehnyt sitä yhtä ja samaa asiaa tuntikausia. Työelämään en ole kunnolla päässyt kiinni huonojen sosiaalisten taitojen vuoksi. Pidän yleensä päällä aina saman värisiä paitoja.
Minun on vaan jotenkin niin vaikea niellä tuota diagnoosia, että olen mieleltäni täysin kaheli. Ehkä sittenkin olen. Haluaisin saada vertaistukea saman h*lvetin kokeneista. Koska tämä on h*lvettiä, hullun leimaa kannan loppuikäni vaikken diagnoosista ole kertonut kenellekään.
Kommentit (31)
Sulla on valtavasti kohtalotovereita pers häröisenä, joista moni käy työssä ja toisilla jälkikasvuakin. Se on todettava että kaksisia vanhempia eivät ole itsekeskeisyydessään ja tunne-elämän keskenkasvuisuudessaan. Maksimissaan teinin tasolla.
En jäisi jumittamaan tuohon autismiin. Kyllä luulisi että se olisi sinulla jo lapsena määritelty. Ja pers häiriöiset käyttäytyvät autistisesti, ovat poissaolevia ja usein melko mykkiä, saattavat olla pikkutarkkoja ja esim hyvin siistejä. Ph on kuitenkin yleisempää kuin moni tajuaa. Jotenkin jäykkiä nuo ihmiset ovat aina luonteeltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vielä, että ph ei ole loppuelämän tuomio (paitsi se narsisti joka ei edes näe itsessään ongelmaa ja elää muiden halveksunnasta) mutta vaatii kyllä korjautuakseen paljon työtä, usein terapiasuhteen ja sittenkin paljon itsetutkiskelua. Eli jos kärsit, se on hyväkin merkki. Sehän motivoi juuri muutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Mee neurolle. Psykiatria on arpapelitiedettä, kohteena puolustuskyvyttömät.
Miten tuonne pääsee, mut ohjattiin suoraan psykiatrian polille tutkimuksiin. -ap
Vierailija kirjoitti:
Sulla on valtavasti kohtalotovereita pers häröisenä, joista moni käy työssä ja toisilla jälkikasvuakin. Se on todettava että kaksisia vanhempia eivät ole itsekeskeisyydessään ja tunne-elämän keskenkasvuisuudessaan. Maksimissaan teinin tasolla.
En jäisi jumittamaan tuohon autismiin. Kyllä luulisi että se olisi sinulla jo lapsena määritelty. Ja pers häiriöiset käyttäytyvät autistisesti, ovat poissaolevia ja usein melko mykkiä, saattavat olla pikkutarkkoja ja esim hyvin siistejä. Ph on kuitenkin yleisempää kuin moni tajuaa. Jotenkin jäykkiä nuo ihmiset ovat aina luonteeltaan.
Kuule 80-90-luvulla autismista ei tiedetty mitään Suomessa. Eikä tuohon aikaan ihmiset edes osanneet hakeutua itse tai lastensa kanssa mihinkään tutkimuksiin, oli vain "omalaatuisia persoonia" ja "kylähulluja".
Varsinkin naisten autismista ei tiedetä kunnolla vieläkään ja psykiatrian alalla on ammattilaisia, jotka jopa kyseenalaistavat tyttöjen ja naisten autismin olemassaolon.
Vierailija kirjoitti:
Mee neurolle. Psykiatria on arpapelitiedettä, kohteena puolustuskyvyttömät.
Neurokin on hyvin paljon arpapeliä, ja ylianalysoivat tutkijat löytävät autismin piirteitä vaikka koomapotilaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on valtavasti kohtalotovereita pers häröisenä, joista moni käy työssä ja toisilla jälkikasvuakin. Se on todettava että kaksisia vanhempia eivät ole itsekeskeisyydessään ja tunne-elämän keskenkasvuisuudessaan. Maksimissaan teinin tasolla.
En jäisi jumittamaan tuohon autismiin. Kyllä luulisi että se olisi sinulla jo lapsena määritelty. Ja pers häiriöiset käyttäytyvät autistisesti, ovat poissaolevia ja usein melko mykkiä, saattavat olla pikkutarkkoja ja esim hyvin siistejä. Ph on kuitenkin yleisempää kuin moni tajuaa. Jotenkin jäykkiä nuo ihmiset ovat aina luonteeltaan.
Kuule 80-90-luvulla autismista ei tiedetty mitään Suomessa. Eikä tuohon aikaan ihmiset edes osanneet hakeutua itse tai lastensa kanssa mihinkään tutkimuksiin, oli vain "omalaatuisia persoonia" ja "kylähulluja".
Varsinkin naisten autismista ei tiedetä kunnolla vieläkään ja psykiatrian alalla on ammattilaisia, jotka jopa kyseenalaistavat tyttöjen ja naisten autismin olemassaolon.
Paitsi 90-luvulla asperger oli muotidiagnoosi, jota jaeltiin ympäriinsä.
Ota vakuutus ja mene yksityiselle neurolle. Adhd liitosta voi myös kysellä opastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee neurolle. Psykiatria on arpapelitiedettä, kohteena puolustuskyvyttömät.
Miten tuonne pääsee, mut ohjattiin suoraan psykiatrian polille tutkimuksiin. -ap
En osaa sanoa.
Lohduttaudu sillä, että oikeasti hullu ei edes tiedä olevansa hullu. Joten olet ihan järkevä ja älykäs, kun osaat nähdä ongelmasi ja analysoidakin niitä.
Ehkä et edes tarvitse ulkopuolisten apua ja diagnooseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on valtavasti kohtalotovereita pers häröisenä, joista moni käy työssä ja toisilla jälkikasvuakin. Se on todettava että kaksisia vanhempia eivät ole itsekeskeisyydessään ja tunne-elämän keskenkasvuisuudessaan. Maksimissaan teinin tasolla.
En jäisi jumittamaan tuohon autismiin. Kyllä luulisi että se olisi sinulla jo lapsena määritelty. Ja pers häiriöiset käyttäytyvät autistisesti, ovat poissaolevia ja usein melko mykkiä, saattavat olla pikkutarkkoja ja esim hyvin siistejä. Ph on kuitenkin yleisempää kuin moni tajuaa. Jotenkin jäykkiä nuo ihmiset ovat aina luonteeltaan.
Naisilla autismi jää jelpommin löytämättä. Samoin jos oirekuva on sieltä lievästä päästä.
Autismi ja persoonallisuushäiriö eivät ole toisiaan kumoavia diagnooseja, vaan autisti monesti rinnakkaisesti sairastaa jotain mielenterveydenhäiriötä. Asian voisi nähdä jopa niin, että psyykkeesi on kehittänyt tuon persoonallisuushäriön kompensaatiokeinona selviytyä yhteiskunnassa. Se, että asuntosi on sikolätti voi myös olla merkki ADD:sta. Onko suvussassi tarkkaavaisuushäiriödiagnooseja? Minkälaisia sisaruksesi ovat? esimerkiksi jos sisaruksesi, jotka ovat saman isän kasvattamia, selviytyvät normaalista arjesta ja osaavat siivota, syy on todennäköisesti neurologinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä se hullun leima on tullut, persoonallisuushäiriöiset eivät ole hulluja.
Tosi hölmöä kysellä tällä palstalla. Mene asian tunteville, ellet muute halua jauhaa täällä paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain itsekin leimaavan ja hyvin vakavan mt-diagnoosin. Perusteena oli se, että olen kasvanut ilman sisaruksia ja vanhempieni on täytynyt olla jotenkin itsekeskeisiä, joten olen joutunut emotionaalisesti laiminlyödyksi. Osittain varmasti kyllä, nyt kun asioita miettii. Mutta diagnoosini on siihen nähden aivan liian kova. Koko meidän perheellä on luultavasti neurokirjon ongelmia, vanhempani ovat stressiherkkiä ja eivät jaksa olla sosiaalisissa tilanteissa kauaa. Isällä on harvinainen harrastus ja oli lapsena myös keräillyt hireän kokoelman postimerkkejä.
Autismin kirjon häiriön mahdollisuus täytyy sinulta luotettavasti tutkia neuropsykiatrin ja neuropsykologin toimesta.
Minkä ikäinen olet? Tukitoimiakin on paljon tarjolla, nuorille aikuisille enemmän kuin keski-ikäisille.
Autismin kirjo ja esim ADHD kulkevat käsi kädessä. Monesti diagnoosit molemmista. Ota yhteyttä autismiliittoon, on olemassa tukitoimia. Tsemppiä !
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjo ja esim ADHD kulkevat käsi kädessä. Monesti diagnoosit molemmista. Ota yhteyttä autismiliittoon, on olemassa tukitoimia. Tsemppiä !
Tukitoimia tuskin irtoaa ilman diagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjon häiriön mahdollisuus täytyy sinulta luotettavasti tutkia neuropsykiatrin ja neuropsykologin toimesta.
Minkä ikäinen olet? Tukitoimiakin on paljon tarjolla, nuorille aikuisille enemmän kuin keski-ikäisille.
Olen 30-vuotias, tutkimusten aikaan 28. Tutkimukset kestivät vajaa 2 kk ja käyntejä oli kerran viikossa. Psykiatri tapasi minut tuona aikana vain kolme kertaa. Muilla kerroilla minua haastatteli sairaanhoitaja. Minun piti täyttää useampia lomakkeita ja niitä purettiin läpi. Minua ihmetyttää tutkimusten kirjavuus valtakunnallisesti, olen itse jutellut erään Autismiliiton kokemusasiantuntijan kanssa näistä. En yksityisyyteni vuoksi kerro, missä olen ollut tutkittavana ja missä asun. -ap
Alue: Aihe vapaa
Mee neurolle. Psykiatria on arpapelitiedettä, kohteena puolustuskyvyttömät.