Käyttäjä39833

Siis aivan karsea tilanne. Olen raskaana miehelle ja myös miehen ex vaimo on raskaana miehelleni.

Meidän suhde sai kolhuja jo alkumetreillä.
Mies ei saa sanottua ei kenellekkään.
Lopulta loukkaannuin ja meille tuli lyhyt aikainen ero. Tuona aikana mies oli laittanut ex vaimon paksuksi vahingossa.
Pian sen jälkeen pian sen jälkeen yritimme lasta ja ainakin mies oli olevinaan samaa mieltä.
Tärppäsi ja nyt olen toisella kuulla ja exä kävi ilmoittamassa, että on myös raskaana pian kolmannella kuulla.
Exä pompottaa miestä mennen tullen. Olen aivan pyörryksissä, että mitä minun pitäisi tuntea.
Tänää mies ehdotti, että asuisimme kolmistaan ainakin raskaus ja vauva ajan autellen toinen toisiamme.
Siis ihan oikeasti.
Nyt olen niin sanotan, että olen maanut koko illan puhumatta enää. Exäkin lähti juuri kotiin joka päiväiseltä vierailulta.
Ei yritä saada miestä takaisin, mutta jotain perhekuviota hakee miehestä. Minulle taas on ilkeä.
Tulen oikeasti hulluksi. Eihän tällaista tapahdu oikeasti. Tämän on pakko olla joku pitkä painajainen.

Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin kutsuttuna. Sulle tulee tunne, että tulitko väärään aikaan, vääränä päivänä, olitko ymmärtänyt jotain väärin. Isäntäväki tai siis pelkkä isäntä/emäntä kohtelee kuin olisit tullut häiritsemään, on kuin sua ei olisikaan, kuin kaduttaisi koko kylään kutsu tms. Olet kuin ilmaa, tai sulle ollaan töykeitä. Haluaisit lähteä heti kotiin, mutta et kehtaa oikein sitäkään tehdä. Tilanne on kiusallinen, hämmentävä. Onko kokemuksia? Mistä nämä ovat johtuneet, onko selvinnyt?
Olin tilanteessa, ja sanoin emännälle puhelimessa kotiin päästyäni: "Hei, jos me tultiin huonoon aikaan tai teille tuli jotain muuta, niin olisitte vaan peruneet tai sanoneet heti. En mä sellaisesta pahastu. Parempi perua koko tapaaminen kuin väkisin tavata."
Tähän emäntä: "No miten sä nyt tolleen otit itseesi, jos ei heti ollut kahvit ja kakut pöydässä!" Jotain tuollaista. Mitään tarjoilua ei siis missään vaiheessa ollut, mikä on aika ankeaa, ei edes lasillista vettä. Touhusi vain omiaan oman lapsensa kanssa ja minä ja leikkimään tullut lapseni istuimme sohvalla kahdestaan hämmentyneinä.
Emme menneet enää sinne, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä. Kutsun olimme saaneet ja oikeaan aikaan tulleet heille, siitä ei ollut kyse.
Mutta hirveän vaivautunut olo koko ajan, kun kutsuja ei kertonut ollenkaan, mikä vaivasi ja miksi jätti meidät yksin.
Vastaavia kokemuksia?

Vastustan huudatusunikoulua, mutta nyt huudatan vauvaani

Olen aina ajatellut että on julmaa huudattaa vauvaa, että se ei siitä opi nukahtamaan. Eikä opi muutakaan, kunhan vain kokee itsensä hylätyksi.
Nyt istun sohvalla ja kuuntelen kun vauva huutaa sängyssään täyttä kurkkua, enkä vain pysty menemään sinne. Se huutaa yötä päivää, en saa koskaan nukkua edes tuntia, enkä olla hetkeäkään rauhassa. En vaan enää jaksa, kun mikään ei auta. Nyt on huono omatunto kun annan toisen huutaa. Paskista paskin äiti tässä moi.

Eevi Teittinen ja vauva

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/708ef862-fc97-4fc0-8901-d5a3df…

Mikähän mahtaa olla?

Alkuraskauden unettomuus ja masennus, APUA!

Tein positiivisen raskaustestin maanantaina. Sekä minä että mies olimme iloisia tuloksesta, vaikka raskaus olikin meille pieni yllätys. Osasin kyllä jo epäillä raskautta tiettyjen oireiden perusteella. Mutta mutta: nyt kärsin todella pahasta unettomuudesta joka yö, vaikka raskaus on vasta alussa (rv 5+3). Myös mieliala on yhtäkkiä mennyt ihan matalaksi, suorastaan masentuneeksi. Vielä pari päivää sitten en olisi voinut kuvitella, että yhtäkkiä vellon näin syvissä vesissä.

Olen ensimmäistä kertaa raskaana enkä osannut varautua siihen, että heti alkuraskaudesta lähtien oma jaksaminen olisi näin kovalla koetuksella. Hirvittää ajatella, miten tulen jaksamaan tulevat kuukaudet ja varsinkin synnytyksen jälkeen. Varmaan helpottaisi jos voisin puhua asiasta jollekin tutulle tai läheiselle, mutta haluamme pitää raskauden vielä salaisuutena.

En oikeastaan edes tiedä mitä haen tällä avautumisella. Vastaavia kokemuksia, vertaistukea, vinkkejä? Rohkaisevia tai lohdullisia sanoja ensimmäiseen odotukseen?

Mitä tukia työtön/opiskelija saa raskauden loppuvaiheessa ja sen jälkeen?

Tarkempi tilanne: raskaana oleva opiskelija on valmistumassa keväällä. Kevätlukukausi kestää virallisesti 31.7. saakka eli periaatteessa nainen voisi olla opiskelija siihen asti, mutta luultavasti valmistuminen tapahtuu jo touko-kesäkuussa. Kuvitellaan että laskettu aika olisi syyskuussa. Mitä tukea/tukia tuleva äiti saisi tuolta muutaman kuukauden ajalta valmistumisen jälkeen ja entä synnytyksen jälkeen, kun jää kotiin lapsen kanssa? Ei ole todennäköistä, että vastavalmistunut löytäisi heti työpaikan (varsinkin kun sattuu olemaan silloin raskauden viimeisellä kolmanneksella).

Kyseessä ei ole tuleva yh-äiti, mutta isän taloudellista tilannetta ei nyt huomioida tässä ajatusleikissä.