Käyttäjä396

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaihtoehto on se, että miehesi muuttaa sinne maalle, ja jatkatte etäsuhteessa.

Mites lapset sopii tällaiseen kuvioon? Vai onko se vaan niin, että lapset on aina 100% naisen hoidettavana ja mies saa juosta vapaana kuin taivaan lintu?

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen pariterapiaa ennen eropäätöstä. Ammattilaisen avustuksella voi syntyä kokonaan uusia näkökulmia, mutta se vaatii myös molemmilta joustamista ja avointa mieltä. Tarkoituksena ei ole sielläkään saada väkisillä parisuhdetta jatkumaan, vaan saada tilanteeseen ratkaisuja.

Näin ulkopuolisena vaikuttaa, että teistä kumpikin on lukkiutunut omaan näkökulmaansa. Mies ei halua luopua harrastuksistaan, joihin näyttää menevän liikaa aikaa. Sinä taas olet jumittunut kaupunkiasumisen ihanuuteen, josta en oikein pääse jyvälle, mitä kaupunkiasuminen antaa enemmän kuin 30km:n päässä siitä asuminen.

No esimerkiksi nyt mitä lapsen kanssa teemme, niin saatamme hypätä bussiin ja käväistä keskustassa pallomeressä tai perheentalolla jossa on muitakin lapsia ja aikuisia. On touhua lähellä. Puistoissa on muitakin lapsia, joita ei vuoden aikana nähnyt tuossa pikkukylässä. Ehdin työpäivän jälkeen tekemään ruuan ja seurustelemaan lapsen kanssa ja silti ehdin iltapäivästä omaan harrastukseen käymään. Puolen tunnin matkan päässä asuessa tunti menisi kotimatkaan sekä matkaan takaisin. Eläminen on edullisempaa, koska tarvitaan enää 1 auto. Asunnot ovat tuossa tuppukylässä kuitenkin samoissa hinnoissa kuin kaupungissa, koska matkaa on "vain" se 30km. Palveluita siellä ei kuitenkaan ole. Tässä nyt ihan konkreettisia tekijöitä. Aktiviteettia lapsen kanssa tuossa tuppukylässä oli vain päiväsaikaan, mikä olisi mahdollista jos olisi lapsen kanssa kotona. Mutta työelämässä olevalla ei siihen ole mahdollisuutta. Enkä siis minäkään halua kutistaa elämää siihen, että tullaan kotiin, syödään ja ulkoillaan. Ilman kontaktia toisiin lapsiin tai aikuisiin.

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan miehen on muuttaa takaisin jos on niin kamalan onneton. Kokeilette erillään asumista. Toisaalta, jos mies oikein tykästyy vauvaan niin ei malta olla poissa sen luota.

Tottakai mies tykästyy vauvaan. Lapsiaan rakastaa yli kaiken. Tai sitten enemmän viettää aikaa vanhempiensa luona, vaikka osan viikosta. Tätä olen ehdottanut kyllä, että jäisi sinne välillä niin pääsee menoihinsa. En voi sitten olla vastuussa siitä ettei mies tee niin. Onhan se välillä rankkaa raskaana uhmaikäisen lapsen kanssa kahden, etenkin kun joka toinen viikko mies on iltavuorossa ja ne viikot ollaan joka ilta kahdestaan. Mutta sitä se on ja se on vaan jaksettava.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu että et ehkä enää välitä miehestä niin paljon että tämän suhteen jatkaminen olisi välttämättä hyväksi. Mies kerta itse halusi seurata sinua kaupunkiin joten hän välittää sinusta enemmän kuin sinä hänestä? Joka tapauksessa tässä tilanteessa voisi tuo ero olla reilu temppu kaikkia kohtaan, uskoisin näin. Vain AP tietää oman tilanteensa parhaiten.

Miten niin en välitä? Muutin miehen kotipaikkakunnalle hänen takiaan. Hänen takiaan vuoden elimme sitä kompromissiratkaisua kunnes olin niin yksinäinen ja masentunut että mieskin oli sitä mieltä ettei niin voi jatkua. Muutimme kaupunkiin ja teen hirveästi töitä sen eteen, että mies pääsee tekemään projektiaan ja pääsisi myös harrastuksiinsa ajoittain. Pidän kiinni yhdestä asiasta joka pitää minut järjissäni, niin olen itsekäs enkä välitä miehestä?

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä396 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä vähä ikävältä kuulostaa sen miehen kannalta. Perustelet eroa itsellesi. Kompromissi olisi tuo puolivälissä asuminen, mutta se ei käy. Jätä miehesi niin pääset asumaan kaupungissa. Jos kerran mielestäsi näin täytyy tehdä.

Miettikää nyt. Teillä on lapsia. Ette voi ajatella vain itseänne. Lapset tarvitsevat eheän perheen!

Yksinäinen ja masentunut äitikö se on hyvä? Sekä yksinäinen lapsi ilman kontakteja toisiin lapsiin päivähoitoa lukuunottamatta? Takuuvarma homekoulu tulevaisuudessa?

Eli olet todellisuudessa jo päättänyt, tulit vain hakemaan hyväksytystä päätöksellesi täältä. Sittenhän asiassa ei ole keskusteltavaa.

En ole päättänyt mitään. Olen loukussa, kun ei ole oikeasti pätevää vaihtoehtoa. Muutto takaisin maalle tarkottaisi kaikesta omasta luopumista. Ei se ole minusta mikään kompromissi.