Käyttäjä396
Seuratut keskustelut
Kommentit
Lisäksi vielä siihen metsästykseen liittyviä tekemisiä, kuten metsästysseuran talkoot ym. Jotka nekin on toki pakko hoitaa mökin ohella kun kerran seuraan kuuluu. Mutta sitten esim tänään oli auttamassa kaveriaan sammen istutuksessa. Siis kun näille menoille ei ole rajaa. Hänen täytyy saada kaikki, eikä mistään voi kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Mökki ei valmistu mutta mies on menoissaan joka viikonloppu to-su... Mitäs elukoita sitä metsästetään tähän aikaan vuodesta? Heräähän, ap.
Metsästää ja kalastaa. On joko mökillä, metsällä tai kalassa. Tuo to ja su oli esimerkki, että pystyy tuollaisiakin reissuja itselleen VÄLILLÄ järjestämään, mutta itse valittaa ettei ehdi metsälle.
Vierailija kirjoitti:
Korjaa, jos käsitin jotain väärin: Asuitte ennen puolimatkassa miehesi ja sinun työpaikkojesi ja harrastusten välillä. Sinun toiveesi takia muutitte lähemmäksi sinun työpaikkaasi ja harrastuksiasi.
--> Miehesi työmatka piteni n. viidellä tunnilla viikossa. Sinun työmatkasi taas lyheni n. viidellä tunnilla viikossa. Miehesi matka harrastuksiin ja ystävien luokse kasvoi noin tunnilla/kerta. Sinun matkasi harrastuksiin ja ihmisten keskelle lyheni n. tunnin/kerta.
Ja sinä olet se, joka valittaa miehen ajankäytöstä?
Se oli ainoa mahdollisuus siihen että minulla voisi olla edes harrastusta. Miehen menoja tämä ei estänyt, koska hän ei ennenkään harrastanut arkena, vaan viikonloppuisin. Kävi esimerkiksi metsällä.
Lisäksi hän itse halusi alkaa rakentamaan mökkiä. Sanoin silloin, että lapsikin vaatii aikaa ja projekti on sen verran iso, että sen ajan joutuu karsimaan sitten siitä metsästyksestä. Miehelle tämä oli selvä. Nyt mies valittaa kun ei ehdi metsälle niin usein, kun on itse siellä mökkiprojektissa kiinni.
Käy silti sen lisäksi metsällä, ei omasta syystään ehdi niin usein.
Minusta kuitenkaan ihan joka vkl ei voi olla menossa kun on kuitenkin itse halunnut perhettäkin.
Ymmärsitkö nyt?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä396 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä396 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto on se, että miehesi muuttaa sinne maalle, ja jatkatte etäsuhteessa.
Mites lapset sopii tällaiseen kuvioon? Vai onko se vaan niin, että lapset on aina 100% naisen hoidettavana ja mies saa juosta vapaana kuin taivaan lintu?
OK. Eli tästä se kenkä puristaa. Ota sitten vaan suoraan ero, kun asenne tätä tasoa.
Siis mitä tasoa? Ihan oikeasti kysyn? Eikö niillä lapsilla olekaan oikeutta molempiin vanhempiin? Miten käytännössä on järjestettävissä perhe-elämä etäsuhteena? Ärsyttää kun ratkaisut ovat sitä luokkaa, että miehelle sallitaan kaikki itsekkyys ja nainen jos haluaisi yhden asian elämäänsä, hän on itsekäs.
Kyllä se jo aika pitkälle seurusteluaikana selviää onko tuleva isäehdokas sitä huolehtivaa pehmoisätyyppiä, jota esitellään perhelehtien sivuilla roolimallina vai jotain muuta. Ei pitäisi olettaa mitään vaan ottaa selvää millainen mies oikeasti on luonteeltaan. Olisi pitänyt jo vuosien aikana selvitä mitkä ne oikeat kyvyt ovat. Tietenkin miehet aina vakuuttelee ja valehtelee, mutta kyllä erittäin monesta pystyy jo päältä lukemaan hieman pidemmän tuntemisen perusteella mitä kasvatustyyliä mies tulee todennäköisesti edustamaan.
Eivät miehet maagisesti muutu lapsen saatuaan.
Siis mitä?! Mies tulee loistavasti lapsen kanssa toimeen. Koita nyt edes lukea js ymmärtää lukemasi ennen kuin tulet pätemään.
No ei ole metsällä käynytkään ihan juuri lähiaikoina. Kevät ja kesä mennyt enemmän mökin parissa. Tai muissa projekteissa, joita tuntuu aina riittävän. Kun mies ei itse voi yhtään rajata menojaan, vaan kaikkea on saatava tehdä. Ja olen tuosta kalastuksestakin puhunut, tuntuu menevän ohi. Ja molemmat aivan mielettömän hienoja harrastuksia, ehdottomasti kannatan niitä ja tiedän mihin olen ryhtynyt kun miehen kanssa lapsen tein. ONGELMA on se, että ennen mökkiprojektin aloitusta oli puhe, että siihen menee niin paljon aikaa, että joutuu rajaamaan menojaan muussa suhteessa. Nyt mies joko on kokoajan menossa johonkin suuntaan jos ei mökillä ole, vaikka asiasta oli yhteisymmärrys tuolloin. Tai valittaa ettei ehdi riittämiin, vaikka itse on päätöksensä tehnyt.