Käyttäjä396
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä396 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että et ehkä enää välitä miehestä niin paljon että tämän suhteen jatkaminen olisi välttämättä hyväksi. Mies kerta itse halusi seurata sinua kaupunkiin joten hän välittää sinusta enemmän kuin sinä hänestä? Joka tapauksessa tässä tilanteessa voisi tuo ero olla reilu temppu kaikkia kohtaan, uskoisin näin. Vain AP tietää oman tilanteensa parhaiten.
Miten niin en välitä? Muutin miehen kotipaikkakunnalle hänen takiaan. Hänen takiaan vuoden elimme sitä kompromissiratkaisua kunnes olin niin yksinäinen ja masentunut että mieskin oli sitä mieltä ettei niin voi jatkua. Muutimme kaupunkiin ja teen hirveästi töitä sen eteen, että mies pääsee tekemään projektiaan ja pääsisi myös harrastuksiinsa ajoittain. Pidän kiinni yhdestä asiasta joka pitää minut järjissäni, niin olen itsekäs enkä välitä miehestä?
Nyt olen ehdottanut kaikkia vaihtoehtoja ja olet vain hyökännyt takaisin. Luovutan. Etköhän sitten itse tiedä mitä teetkin.
Hyökännyt takaisin? Ihmettelin vain että mistä keksit etten välittäisi miehestä? Koko elämähän pyörii miehen menojen ympärillä ja minut leimataan itsekkääksi kun haluan pitää yhden oman asian elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa kyllä siltä, että ainoa vaihtoehto on, että mies muuttaa takaisin maalle. Mielummin nyt kun vielä olette puheväleissä. Sama tilanne se kai loppujen lopuksi olisi, jos nytkin mies on enimmäkseen poissa.
Tällä hetkelöä mies on arkena joks toinen viikko kotona. Se on ainoa tekijä joka mahdollistaa sen, että minä pääsen silloin tällöin harrastukseeni joka on minulle tärkeä. Jos mies muuttaisi maalle, hoitaisin lapset aina yksin, enkä silloin pääsisi yksin minnekään. Toki aktiviteettia olisi enemmän edes yhdessä lasten kanssa, mutta ei tarvitsisi haaveillakaan siitä omasta harrastuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä396 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto on se, että miehesi muuttaa sinne maalle, ja jatkatte etäsuhteessa.
Mites lapset sopii tällaiseen kuvioon? Vai onko se vaan niin, että lapset on aina 100% naisen hoidettavana ja mies saa juosta vapaana kuin taivaan lintu?
OK. Eli tästä se kenkä puristaa. Ota sitten vaan suoraan ero, kun asenne tätä tasoa.
Siis mitä tasoa? Ihan oikeasti kysyn? Eikö niillä lapsilla olekaan oikeutta molempiin vanhempiin? Miten käytännössä on järjestettävissä perhe-elämä etäsuhteena? Ärsyttää kun ratkaisut ovat sitä luokkaa, että miehelle sallitaan kaikki itsekkyys ja nainen jos haluaisi yhden asian elämäänsä, hän on itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Kommenttini ei varmastikaan tule olemaan suosittu, mutta totuus on että miehille lapset eivät ole aina samanlainen projekti kuin naisille. Tietenkään kaikki naisetkaan eivät ole kovin perhekeskeisiä ja tässä asiassa on vaihtelua sukupuolesta riippumatta. Lapselle riittää se että oma isä on turvallinen ja tietyissä asioissa henkisesti lapsen tukena. Isäsuhde voi myös kehittyä normaaliksi ja tasapainokseksi jos miestä ei painosteta istumaan "perse homeessa kotona" ja tämä saa harrastaa enimmäkseen mitä haluaa. Mies voi kiinnostua lapsen kanssa harrastamisesta vanhempana, mutta kaikki eivät vielä osaa tai halua toimia kunnolla 3-vuotiaan vanhempana. Lapsi on kuitenkin vielä niin pieni ettei hänen kanssaan voi hirveästi tehdä mitään juttuja. Kaikki eivät oikein osaa tai halua toimia taaperoiden kanssa.
Ei kuitenkaan kannata painostaa miestä leikkimään lapsen kanssa päivittäin tai päivittäin harrastamaan lapsen kanssa. Jotta perheen keskeisestä ajasta tulisi mukavampaa, niin voisitte alkaa jollain tavalla vaikka retkeilemään joskus viikonloppuna perheen kesken tai käymään eri turistinähtävyyksissä vaikka Suomessakin. Riippuu ihan teistä mikä teitä mahdollisesti kiinnostaisi. Pidättekö luonnossa liikkumisesta, kalastamisesta tai jostakin muusta aktiviteetista? Jos teette yhdessä jostain mitä mieskin pitää, niin ehkä lapsen kanssa ajan viettäminen tulee hänelle helpommaksi.
En nyt tiedä mitä tarkoitat sillä, että mies ei ikinä vietä aikaa lapsen kanssa? Aiemmin oli hyvinkin yleistä, että lasten kanssa ei erityisesti vietetty aikaa. He kasvoivat siinä sivussa ja arjessa tietenkin lapset huomioitiin. Ei aikaisemmin kuitenkaan ollut kaikissa perheissä sellaista nykyaikaista vanhemmuutta, jossa lapsi on huomion keskipiste. Tietenkin isäni kanssa olin lapsena retkillä ja isäni kotona joskus harvoin leik0ki kanssani, mutta suurimman osan ajasta kyllä käytti johonkin omiin juttuihinsa.
Tässä on nyt väännelty sanoja. Siis mies juoksee harrastuksissa tai mökkiprojektin parissa. Hänellä ei ole aikaa viikonloppuisin perheen kanssa yhteiselle tekemiselle. Silloin harvoin kun on, niin keksin yhteistä puuhaa. En painosta miestä olemaan lapsen kanssa, mies on todella hyvä lapsen kanssa kun ehtii olemaan. Nauttii lapsen kanssa olemisesta ja osaa olla. Osannut olla vauvankin kanssa. En tietääkseni ole muuta väittänyt. Mies itse keksii leikkejä lapsen kanssa ja leikkii tämän kanssa mielellään. Arjessa ei näy missään, että se eläminen perheen kanssa olisi perse homeessa elämistä. Silti kun asiasta puhutaan, mies ilmaisee asian minulle niin. Se tuntuu loukkaavalta juuri sen takia, että minusta miehellä on hyvä suhde lapseen ja meillä on hyvä olla yhdessä silloin kun olemme yhdessä. Se tuntuu yllättävältä, koska elämä ei ole kotona istumista, vaan touhuamme paljon. Enemmän kaipaisin ajoittain yhteistä aikaa käydä vaikka siellä vaeltamassa, mutta tällä hetkellä kaikki viikonloput tuhrautuvat muuhun. Ehkä sitten joskus.
En tietääkseni ole sanonut ettei mies viettäisi aikaa lapsen kanssa sinänsä. Mutta jos hän on joka viikonloppu muualla, lapsi kyllä kaipaa isäänsä. Se minusta kertoo ennen kaikkea siitä että heillä on hyvä suhde, lapsi osaa kaivata. Aikaa vaan ei ole ja mies penää lisää, vaikka minä en ole tehnyt hänen puolestaan päätöstä rakentaa mökkiä.
Ei ei oi. Se mökki kun ei ole ongelma, vaan se, ettei voi karsia yhtään niitä muita menoja. Tekisi sitten sitä mökkiä 24/7 eikä juoksisi muissa menoissaan niin se loppuisikin joskus.