Käyttäjä396

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat perheesi pysyvän kasassa niin silloin kummankin pitäisi tehdä niitä kompromisseja, nythän vain mies on tullut vastaan kun muutitte kaupunkiin. Ettekö voisi olla niitä mökin rakentamisviikonloppuja yhdessä siellä mökillä? Lapsikin saisi olla isänsä kanssa, mutta projekti edistyisi. Metsästyksestä olisi hyvä nyt karsia kun on mökki-projekti menossa. Metsästää taas enemmän sitten kun mökki on valmis.

Samoin sinun sosiaalisia suhteita voi vähän rajottaa jos se tulee pullonkaulaksi. Ja rajoittaa ei tarkoita kokonaan lopettamista.

Mutta jos huomaat, niin sinulla on tekevä mies. Olisit onnellinen siitä, niitä sohvaperunoita kyllä riittää.

Sehän se on. Kun mies ei halua vähentää metsästyksestä, vaan on saatava kaikki. Olemme olleet siellä mökillä yhdessäkin ja mies jopa lapsen kanssa kahden kun olen loppuraskaudesta joutunut lepäämään enemmän, eikä ajatus hellepäivästä mökkiraksalla ole ollut kovin houkutteleva.

Ja ei tässä oikeasti ole paljoa sosiaalisia suhteita minulla. Olen vasta alkanut tutustumaan ihmisiin. En käy kuitenkaan koskaan kahveilla tms ihmisten kanssa, minulla ei ole tässä kaupungissa vielä yhtään ihmistä jota voisin kutsua ystäväkseni. Lähinnä tuttuja joita tapaan harrastuksen ohella. Tästä kun lähtisi vähentämään, niin tulos olisi nolla. Eikä minum harrasteeni rajoita miestä mitenkään. Toki pitää olla kotosalla tuolloin, mutta vaikka nyt jättäisin kokonaan menemättä, ei se mies mitään muutakaan tekisi.

Kaipa se muutto takaisin sinne tuppukylään olisi vaihtoehto jos luopuisin siitäkin vähästä mitä olen täällä saanut. Sitähän täällä halutaan. Juoskoot mies metsällä ja mökillä ja minä kotona lapsen kanssa tai juosten miehen perässä hänen menoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä vähä ikävältä kuulostaa sen miehen kannalta. Perustelet eroa itsellesi. Kompromissi olisi tuo puolivälissä asuminen, mutta se ei käy. Jätä miehesi niin pääset asumaan kaupungissa. Jos kerran mielestäsi näin täytyy tehdä.

Miettikää nyt. Teillä on lapsia. Ette voi ajatella vain itseänne. Lapset tarvitsevat eheän perheen!

Yksinäinen ja masentunut äitikö se on hyvä? Sekä yksinäinen lapsi ilman kontakteja toisiin lapsiin päivähoitoa lukuunottamatta? Takuuvarma homekoulu tulevaisuudessa?

Ja itseasiassa tuolloinkin kun meni enemmän niin heti alkoi valitus jos oli kotona meidän kanssa, että on kurjaa olla perse homeessa kotona. No silloin peräkylällä ei oikeasti ollut edes sitä tekemistä mitä kaupungissa että se arki oikeasti oli sitä. Ja sille joka väittää että on mahdollista harrastaa missä vaan niin ajattelitko että parin tuhannen asukkaan eläköityvässä tuppukylässä kolmekymppinen nuori nainen lähtisi vanhuksille suunnatulle atk-kurssille? Koska sitä se tarjonta oli siellä. Leikkipuistossa olimme lapsen kanssa aina kahden. En vuoden aikana oikeasti edes nähnyt muita lapsia tai lapsiperheitä kuin vilaukselta. Muodosta siinä sitten kontakteja.

Myönnän että olin itsekäs, kun halusin kaupunkiin muuttaa. Pakko oli olla. Silloin oli vielä vähemmän mahdollisuuksia tehdä mitään, koska mies teki kaikkea. Töiden jälkeen pariksi tunniksi kalaan. Viikonloppuna mökille. Seuraavana viikonloppuna mökille. Arkena taas kalaan tai jänismetsälle. Nyt tämä arkena ramppaaminen on välimatkan takia vähentynyt, mutta taas minulla mahdollistunut. Miehellä taas menee viikonloppuja kokonaan menossa. Parhaillaan tekee lyhyellä työviikolla niin, että lähtee to iltana metsästysreissulle ja palaa su iltapäivästä. Näitä reissuja on harvassa, mutta järjetöntä kuvitellakaan, että olisi mahdollista olla ihan jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa miten pienten lasten äiti on alkanut kovasti harrastaa ja hankkia ystäviä. 30km matkaa on puoli tuntia. Ja kaikilla paikkakunnilla on mahdollisuus harrastaa jotain. Puoli tuntia matkaa sinne isommalle kylälle. Ei mahdoton.

Minusta sinä olet ollut itsekäs

Siinä kohtaa, kun on pieniä lapsia, niin kyllä se puolen tunnin matka on ikävä. Jos asuu isommassa kaupungissa, niin riittää pelkkä kävelymatka / lyhyt julkisilla meno. Ja paljon paremmat harrastusmahdollisuudet.

Nimenomaan tämä. Ei se pienen lapsen kanssa ole mahdollista koska se venyttää matkoineen tunnin sitä harrastukseen kuluvaa aikaa. Lisäksi se kulkeminen edestakaisin nostaa kuluja aikalailla. Mies ei ikipäivänä ole harrastanut tai osoittanut kiinnostusta sellaiseen harrastukseen joka kestäisi arki-iltana sen tunnin -pari. Hänellä taas on metsästys ja kalastus, joita hän on aina harrastanut pääsääntöisesti viikonloppuisin. Ja nyt kun se aika kuluu mökkihommiin niin minunko vika se on? Tästä koitin miehelle puhua kun halusi homman aloittaa, ettei voi sitten olla joka viikonloppu pois perheensä luota. Paljon kyllä suon menoja, mutta ei se voi niin mennä että perjantai-illasta sunnuntai-iltaan joka viikko menee omissa menoissa. Enkä muista kertaakaan sanoneeni vastaan. Jossain kohdin olen sanonut, jos on paljon ollut pois, että lapsi kaipaa isäänsä ja samoin minä Ja jos on päättänyt ison projektin itse aloittaa, niin eihän se ole minun syyni, että se vie aikaa?

Ja minä muutin miehen kotipaikkakunnalle. Enkä ikinä ole asiasta miestä syyllistänyt. Voisin toki muuttaa usean sadan km päähän missä on oma tukiverkosto, mutta en halua. Ainoa, mitä toivon on se, että minulla olisi myös mahdollisuus luoda kontakteja tässä uudessa kaupungissa.