Käyttäjä3197

Tiedäthän että stressi laskee hedelmällisyyttä dramaattisesti, joten kannattaa miettiä tuleeko niistä ovulaatiotikuista enemmän hyvää vai pahaa mieltä.

Vastauksena, kyllä voi olla jos naiselle on tuo ok. Osa naisista ei kyllä arvosta suuseksiä yhtä paljon kuin ... tuota noin, suoraa kontaktia.. Toiset taas nimenomaan haluavat suuseksiä. Eli riippunee kenen kanssa olet sängyssä. Sytytyslankaa voi kylläkin itse koittaa pidentää, tulee anteeksi vain mieleen ettet ehkä tumputa tarpeeksi. Ja jotta varmasti ylittäisin valtuuteni henkilönä jolla ei ole asiaankuuluvia kehon osia, tämä tapahtuu siten että siinä vaiheessa kun olisi lentämässä niin lopetat tumputuksen ja sitten taas uudestaan. No niin, anteeksi harvinaisen tahditon vastaukseni.

ei repsahdeta liian aikaisin, jos koskaan. kirjoitti:

Totta kai saa ja pitääkin sanoa vaimolle / miehelle jos ulkonäkö alkaa rapista. Sehän on välittämistä. Ei se kroppa pysy kuosissa ikuisuuksia ilman treenaamista ja terveellistä ruokavaliota. Itse sitä ei aina huomaa. Kiva jos mies sanoo että " kulta , nyt on tullut sen verran kiloja että sun hieno vartalo on menossa huonoon suuntaa, lähdetäänkö yhdessä lenkille", tms.

Ei kai vartalon itsemääräämisoikeus ole sitä että saa läskistyä ja haista pahalle ilman että toisen rakkaus ei siitä saa "vähentyä". Rakastaa voi tietty kyllä mutta tietynlainen läheisyys voi vähentyä.

On se puolisonkin velvollisuus näyttää toisen silmissä vanhetuessaankin hyvältä.

Olen 48 v vaimo jolle mies huomautti kertyvistä kiloista ja juurikasvusta: RYHDISTÄYDYIN. Ja nuorenin 10 vuotta.

En sanonutkaan ettei rakkaus saa vähentyä, alleviivasin sitä että rakkauden vähentyminen ei saa johtaa siihen että toisen ihmisen itse oman kehonsa suhteen asettamia rajoja sanallisesti tai fyysisesti väheksytään ja rikotaan. Mikäli miehesi/naisesi tietää että tämä on sinulle ok, ja tietää millä tavalla sallit asian ilmaistavan, itsemääräämisoikeuttasi ja koskemattomuuttasi ei ole rikottu alunperinkään joten et voi verrata sitä tilanteeseen jossa tällaista kontekstia ei ole. On aivan eri asia puuttua toisen kehoon hänen sallimallaan tavalla kuin puuttua siihen vaikka tietää tai epäilee että toinen loukkaantuu eikä halua sinun puuttumistasi. Suhteen pelastaminen ei oikeuta mitä tahansa, fyysinen puuttuminen toisen tahdon vastaisesti on yksi niistä asioista joita se ei oikeuta.

Kritiikki, se on tappavaa jos ihminen ei pidä huolta että se on varmasti ansaittua eikä sitä säestä raivonpuuska. Ystäväni tiesi hyvin miten vaikea eräs asia oli minulle koska olin uskoutunut hänelle siitä miten kovasti yritän sen korjata ja miten joskus ahdistaa. Hän suuttui minulle ihan eri asiasta (en halunnutkaan olla niin läheinen hänen kanssaan kuin hän olisi halunnut) ja syyti naamaani viikkoa myöhemmin miten ei tarvitse minua ja miten olen luuseri jolla on se ja se puute ja jota hän ei elämäänsä edes tarvitse... Tällä hän viittasi ongelmaan josta olin hänelle uskoutunut.

Raivonpuuskan laukaisi huomautukseni "ehkä noin ei pitäisi sanoa" jostain jutusta jota hän oli kommentoinut tahallisen tylysti. Oikeasti epäilen taustalla olleen sen että hän halusi lytätä minut siinä toivossa että sen jälkeen suostun mihin vain hän haluaa koska en koe enää olevani hänen ystävyytensä arvoinen. Ikävää hänen kannaltaan että sen sijaan että nöyristelisin ystävää jota en tunne ansaitsevani, lähden suosiolla enkä alenna itseäni alennustavaraksi jolla ei ole oikeutta odottaa ystävyydeltä normaaleja asioita.

Ei muuten mitään, mutta ongelma jota hän käytti minua loukatakseen oli se ongelma jota hän tiesi minun yrittävän kaikin voimin korjata, ja hän iski siihen nimenomaan siksi, helpoimpaan mahdolliseen maaliin jonka tiesi olevan arka paikka ja jossa tiesi paremmin kuin kukaan minun vähiten ansaitsevan enää ulkopuolista arvostelua. Tunsin oloni todella petetyksi koska oman elämän vaikeimmista asioista uskoutuminen ei ole helppoa ja kaikki mitä hän luottamuksessani näki oli helppo tapa satuttaa ja pyrkiä kontrolloimaan minua. Se "en tarvitse tuollaista mihinkään" julistuskin olisi ollut ok jos hän olisi ollut valmis katkaisemaan välit, mutta ei hän oikeasti sitä halunnut vaan julisti niin vain siksi että saisi oloni arvottomaksi.

Myöhemmin pyysi että annan anteeksi ja että korjaamme kaiken yhdessä, olisin halunnut mutten kyennyt koska ei ollut enää luottamusta enkä pystynyt enää suhtautumaan hänenkään kuulumisiinsa neutraalisti seulomatta onko niissä jonkinlaista uhkaa/alistamisyritystä tai muuta valtataistelun ensimaininkia jonka lopullisena tavoitteena on tuhota itsetuntoni että olisin helpompi käsitellä ja tuntisin olevani hänelle jotain velkaa koska olen niin paljon huonompi. Ymmärrän miksi hänestä tuli sellainen hirviö: kauhu, pelko yksinjäämisestä, ahdisti, suututti ja sosiaalisesti kömpelö. Silti en voi asettaa itseäni jatkuvaan hyökkäysvaaraan jonkun sellaisen puolelta joka on ennenkin yrittänyt tuhota itsetuntoni tarkoituksella.

En suoraan sanottuna mitään koska siinä vaiheessa en oletettavasti tunne koko miestä. Pistän asian takaraivoon ja päättelen myöhemmin mihin se liittyy. Suostun luultavasti pyyntöön jollei oma talous satu olemaan sellaisessa jamassa että sen takia pitää luopua jostain muusta tärkeästä, mm. perheenjäsenen syntymäpäivälahja menisi minulla treffiseuralaisen osuuden maksamisen edelle.

Minusta on tärkeää että ihmiset ottavat toisensa huomioon mutta kirjoittamattomat säännöt ja se oletus että jos joku pyytää lupaa poiketa rivistä vähänkään niin hän ei osaa ottaa muita huomioon, ahdistavat. Sama se on koulussa jos oppilas haluaa vaikkapa kirjoittaa erilaisella kynällä ja siitä nousee haloo. Ei säännöistä poikkeaminen ole aina joku perustelematon todiste siitä että ihminen on itsekäs tai kokee olonsa jotenkin etuoikeutetuksi "koska kaikki muutkin". Ihmistä ei tulisi arvostella sen perusteella kirjoittaako hän vasemmalla vai oikealla kädellä, pukeutuuko hän juuri samoin kuin muut ja tarvitseeko hän jotain mikä muille ei ole tärkeää tai jota muut eivät tarvitse.