Käyttäjä3197

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3197 kirjoitti:

Vastauksena, kyllä voi olla jos naiselle on tuo ok. Osa naisista ei kyllä arvosta suuseksiä yhtä paljon kuin ... tuota noin, suoraa kontaktia.. Toiset taas nimenomaan haluavat suuseksiä. Eli riippunee kenen kanssa olet sängyssä. Sytytyslankaa voi kylläkin itse koittaa pidentää, tulee anteeksi vain mieleen ettet ehkä tumputa tarpeeksi. Ja jotta varmasti ylittäisin valtuuteni henkilönä jolla ei ole asiaankuuluvia kehon osia, tämä tapahtuu siten että siinä vaiheessa kun olisi lentämässä niin lopetat tumputuksen ja sitten taas uudestaan. No niin, anteeksi harvinaisen tahditon vastaukseni.

Noinkohan tuo siihen toimisi, toki tumputan jopa päivittäin, mutta annan kyllä lastin lentää voimalla. Täytyypä koittaa keskeytellä. Oman vaimoni kanssa homma pelittää ihan ok. Hän tykkää kielellä ja sormella annetuista orgasmeista ja kun olen huudattanut häntä hyvän tovin, niin ruiskasen "reisille". Itse kyllä jään paljosta paitsi, koska vaimo ei suostu antamaan suuseksiä, eikä oikein käsipeliäkään, ei tykkää kun multa lentää niin suuri sperma-annos, että koko huone on märkänä.

Heppa pitää väsyttää kunnolla, pikaspurtti ja lepoon ei opeta pitkän matkan kestävyyttä. Noin se saatiin toimimaan ainakin minun edellisessä suhteessani, kuikuilin olan yli kun muut antoivat poikaystävälleni neuvoja ja ne toimivat. Voiskohan jostain redditistä löytyä asiasta parempi ketju.

Vierailija kirjoitti:

Rahapula, tai pikemminkin epävarmuus tulevaisuudesta. Olen suuntaamassa kohti unelma-alaani ja on mahdollista että saan siihen liittyvän lyhyen työtehtävän lähiaikoina, siksi en halua hakea mitä tahansa työtä. Ratkaisu on mielestäni nyt vain odottaa ja katsoa, ja panikoida vähän myöhemmin.

Ajanpuute. Mainittu unelma-ala vaatii valtavasti työtä ja joudun kehittämään itseäni koko ajan, ja välillä aika tuntuu loppuvan kesken. Ratkaisu: just keep trying.

Parisuhteen väljähtäminen. No, tähän ottaisin mielelläni neuvoja vastaan! Rakkautta on, mutta muuten on muuttunut vähän tylsäksi.

Parisuhteet ovat tylsiä, se fakta pitää hyväksyä tai olla olematta suhteessa. Ihmisen biologia menee suunnilleen niin että ensin saat ihastuksen lähellä olemisesta "palkintoja" eli hyvänolontunnetta, tarkoituksellisuuden tunnetta, liioitellun voimakasta lämpöä ja läheisyyttä ja muuta sellaista jotka huolehtivat ettei teillä ole heti alkuun tylsää yhdessä - myöhemmin joudutte huolehtimaan siitä itse.

Tämän tarkoituksena on antaa parille tutustumisaikaa, pyöräyttää pari lasta joiden isyys on jotenkuten selvillä ja muodostaa isän ja lasten välille kiintymyssuhde joka parantaa lasten mahdollisuuksia menestyä ja motivoi isää katsomaan heidän peräänsä. Se tutustumisaika kuitenkin loppuu ennenpitkää minkä jälkeen loppuvat myös ylenpalttiset neurobiologiset kannustimet. Ne ovat vähän niinkuin uuden asiakkaan etuja ja niiden ylläpito itseasiassa rasittaa aivoja ja vaikeuttaa niiden muuta toimintaa.

Niiden tilalle jäävät hyvin pitkälle samat palkinnot ja kannustimet kuin missä tahansa ystävyys- tai perhesuhteessa, plus jakamanne fyysinen läheisyys ja yhteistyö. Ei ole varsinaisesti kumppanisi vika että sinulla on tylsää, aivosi ovat vain lakanneet syytämästä ylimääräisiä huumeita systeemiin. Jatkossa viihdyke on vain haettava muista asioista ja suhde kumppaniin hoidettava samoin kuin muutkin suhteet, tekemällä yhdessä sellaisia asioita jotka itsessään ovat hauskoja ja pitämällä läheisyyttä yllä ilman eri bonuksia noiden lisäksi.

Rauhoitu, sulla ei ole mitään hätää koska yritysten kanssa pystyy sopimaan velanmaksusta ihan samalla lailla kuin jos olisit jollekulle ihmiselle velkaa. Ota siis yhteyttä siihen kenelle olet velkaa ja sovi maksujärjestelyistä, eli milloin maksat, mitä kerralla ja paljonko korkoa. Velkojallesi on parempi että he tietävät milloin rahat ovat tulossa, vaikka se olisi myöhemminkin joten he kohtelevat sinua varmasti asiallisesti ja haluavat tulla sen verran vastaan kun täytyy. Tällöin heiltä itseltään ei lopu kassasta raha väärään aikaan.

Tuli tehtyä tämä puhelinlaskun kanssa opiskeluaikoina pari kertaa, soitin vaan ja sanoin etten voi maksaa kun kävi köpelösti ja pitää syödäkin - parhaassa tapauksessa sain laskun lisättyä seuraavan kuukauden laskuun ilman että summa kasvoi juurikaan. Eli jos joskus käy köpelösti, ei siitä perintärekisteriin joudu, pitää vaan osata esittää asia rauhallisesti ja asiallisesti ja sopia asianosaisten kanssa mitä tehdään. Ja tietenkään et mene sopimaan sellaista mikä ei onnistu koska yritysten kanssa kommunikoinnissa on yksityishenkilöihin sekin yhtäläisyys että sovitusta kannattaa pitää kinni jos ei halua vaikeuttaa omaa elämäänsä vielä lisää.

Ei noin pieni ole sosiopaatti, älä säikähdä. Tuon ikäisellä empatiakyky ei usein ole muutenkaan kovin kehittynyt eikä kukaan ammattilainenkaan pysty erottamaan taaperoikäisiä sosiopaatteja normaaleista lapsista koska he käyttäytyvät juuri samoin - sillä erotuksella että osalle on opetettu säännöt ja toisille ei. Mutta eivät ne kiltitkään ymmärrä ihan kunnolla mitä hallitsemattomista tunteenpurkauksista oikeastaan seuraa, he ovat vain sisäistäneet maailmanjärjestyksen jossa vanhempiin luotetaan ja tietyt asiat ovat kiellettyjä.

Piti kommentoida uudestaan kun näin nämä muut kommentit ja iski huoli että väsyneenä ja turhautuneena huolestut liikaa. Lapsen käytöksestä kannattaa silti puhua lääkärille vaikka nolottaisi ja pelottaisi koska tosiaankaan mitään diagnoosia sieltä ei rapsahda ja jos taaperoa rassaa jokin muu kuin se että hän on koko vauva-ajan tottunut saamaan tahtonsa lävitse niin se on hyvä selvittää. Joskushan voi olla fyysisiä syitä, stressiä, kipua, aistiyliherkkyyttä, lääkäri osaa jutella asiasta toivottavasti.

1. Työttömyys

2. Miesasiat

3. Epänormaalius, joudun suorastaan teeskentelemään ettei minusta tehdä vääriä ja tosi kaukaa haettuja johtopäätöksiä. Lähimpien kanssa ei tarvitse.

.........................

Ratkaisut: Ensinnäkin hyväksyn sen että elämässä ei voi kaikkea saada, syystä tai toisesta.

En rupea pillittämään että koska haluamaani vaihtoehtoa ei ole niin en voi valita yhtä niistä mitkä ovat ulottuvillani. Jos vaihtoehdot ovat mangoa, päärynää tai ei mitään, sanon rohkeasti "ei mitään" tai "mangoa", enkä ala huutaa että persikkaa, valittaa siitä miten pahaa mango on, tai surra sitä että menetin vaihtoehdon jota ei koskaan oikeasti ollutkaan, paitsi pääni sisällä. Pitkällä tähtäimellä auttaa välttämään turhaa surua, katkeruutta, kateutta ja sellaisia harhoja joista ei ole mitään hyötyä. Auttaa myös tekemään päätöksiä asioista sen sijaan että takertuu siihen mitä omasta mielestä pitäisi olla ja ajautuu vain jonnekin umpimähkään. Koetan olla kärsivällinen ja sitkeä meni kaikki purkkiin tai ei, tärkeintä on roikkua jotenkuten mukana silloinkin kun ei jaksa tai pysty suuria. Sitä kutsutaan elämiseksi.

Ratkaisen ongelmani ensisijaisesti pään sisällä ja sitten katson erikseen mitä voin käytännössä asioille tehdä. Mielenrauhan ja ratkaisujen erotteleminen päässä omiksi osa-alueikseen helpottaa oloa silloin kun kaikkea ei voi heti ratkaista tai tuntuu että tehtävissä ei ole tarpeeksi.