Käyttäjä3197

Joo tuo edellisen mainitsema perheaika tuli itsellenikin mieleen ja kaikki mitä sillä säästettäisiin. Mutta en viitsinyt enää enempää ärsyttää tahallaan koska vaikka idea on sinänsä hyvä niin tämä ketju on selvästi pääasiassa haiseva vastaus viimeaikaiseen provoiluun jossa työttömiä syytetään työttömyyden olemassolosta ihan kuin se olisi jokin palkinto jonka ihmiset ovat hamunneet itselleen ahneuksissaan (huvittava ajatus).

En yleensäkään tykkää mistään yhden vastauksen besserwisseröinnistä oli tavoitteena sitten syyttää töissäolevia töiden ahnehtimisesta tai työttömiä työttömyyden ahnehtimisesta, molemmat ovat huonoja lähtökohtia yhteiskunnalliselle keskustelulle - jokainen sisimmässään tämän tietää. Tuuletin vain vähän asian tätäkin puolta kun kerrankin oli päinvastainen provo ja se oli minusta hauskaa :D

Vierailija kirjoitti:

Työttömien enemmistöstä ei ole tekemään suurinta osaa siitä työstä, mitä maassamme on vielä jäljellä. Kuolleena syntynyt ajatus siis.

Kyllä on sen jälkeen kun olette opettaneet.

Push upit on ihan viattomat, mulle hankki oma äiti sellaiset "leluksi" vähän kuin jonkun prisenssatiaran kun olin suunnilleen 13-v ja turhamaisuuteni kukkuloilla eli tarkoituksella osti lahjaksi koska tiesi että tykkäsin pynttäytyä. Ei tapahtunut mitään erikoista, nautin aikani siitä miltä omat tissit näyttää ja olin onnellinen. Myöhemmin valitsin mukavampia liivejä enkä kokenut niitäkään ongelmaksi. Ei tissejä tarvi pojille vilautella mutta ei kyllä tarvi sitäkään asennetta että ne on jotenkin nolot eikä tyttö saa olla niistä ylpeä... Minusta helpompi oli kasvaa niin että sai nimenomaan kokeilla mitä uusia pynttäytymistapoja muutokset kehossa mahdollistavat, kohtuuden rajoissa. Jos opetetaan että ei missään nimessä saa korostaa tissejä niin mitä muuta siitä oppii kuin että tissit on jotenkin nolot.

En kannata tasapuolista asevelvollisuutta yksinkertaisesti koska en  näe sotien mahdollisuutta asiana jossa reiluudella on enää paljon painoarvoa sanan tavallisessa mielessä. Jossa reiluuteen on millään lailla varaa. On valittava parhaat alokkaat niillä resursseilla jotka karsimiseen ovat käytettävissä, ja jos se tarkoittaa että kaikki ovat miehiä ja syyllistytään vääryyteen, se tehdään silti oli se väärin tai ei. Ei siksi että sukupuoli oikeuttaa vääryyttä vaan siksi että nyt puhutaan organisaatiosta joka on olemassa sotia varten eivätkä sodat ole reiluja. Ei siellä saa tasoituspisteitä siitä että oltiin reiluja kaikille kansalaisille. Jos saisi niin siitä varsinkin tulisi heittää arpaa kuka lähetetään surmanloukkuun ja kuka saa turvallisemman asemapaikan. Ja monesta muusta asiasta. Yleensä niitä tärkeämpänä pidetään kuitenkin sitä että on pienintäkään mahdollisuutta puolustautua vastineeksi niistä menetetyistä hengistä, eikä vaan leikitä aseilla kohtalokkain seurauksin siinä hengessä että tulisikohan tästä nyt jotain

Onko teoriassa reilua pakottaa ylipäätään ketään hengenvaaraan? Ei, tietenkään ei. Toisaalta todellisuudessa aika moni ihminen on valmis sen hengenvaaran kohtaamaan perheettään puolustaakseen muutenkin ja ainoa syy miksi he eivät ilmoittautuisi olisi lohduttava tieto että joku muu vaarantaa omansa. Joten toistaiseksi sallin sen että valtiolla on valta pakottaa joku vaarantamaan henkensä. Ei hyvä, mutta eivät ole vaihtoehdotkaan. Tehdään koska se toimii paremmin kuin vapaaehtoisuus.

Onko teoriassa reilua uhrata tietyt sotilaat jotta toiset saavat elää? Ei todellakaan, mutta sodissa sitäkin tapahtuu ja harva kuitenkaan toivoisi että sen sijaan olisi vielä useampi lahdattu ja vielä hävitty koko vastarinta. Niiden lahdattujen perhettä tuskin huvittaisi kuitenkaan tietää että upseeri valitsi pojan tykinruuaksi tahallaan "otetaan vaikka tuo, sitä ei ole ehditty kouluttaakaan vielä". Ei hyvä mutta taaskaan vaihtoehdotkaan eivät ole. Taaskin tehdään se mikä toimii koska halutaan edes marginaalinen mahdollisuus.

Sodissa päädytään aina tekemään jotain väärää ja epäreilua jotta asiat saataisiin käytännössä hoidettua, koska vaihtoehdot ovat vielä huonompia. Se ei ole mikään peli jota hakataan kunnes onnistutaan lisäten panoksia jos tarvitsee, ei, se on todellisuutta jossa tehdään kaikki mikä suinkin voidaan että olisi mahdollisuuksia. Näen miesten valikoinnin asepalvelukseen samanlaisena vääryytenä - vääryytenä jonka perumiseen ei oikeastaan ole varaa kuten ei muuhunkaan hempeilyyn.

Toisaalta jos ei ajattele puolustusvoimien olevan sotia varten alunperinkään tai ajattelette ettei sillä ole mitään väliä mitä puolustusvoimille tehdään, silloin asia muuttuu. Mutta siinä tapauksessa teidän pitäisi ajaa puolustusvoimien lakkauttamista eikä napista niiden tasa-arvoisuudesta. Asia muuttuu myös jos tosissaan uskotte naisten keskimäärin tai jollain määritellyllä kriteerillä olevan yhtä hyviä sotilaita, minä en sitäkään usko. Naisten avaruudellinen hahmottaminen on keskimäärin heikompaa ja lihasvoimallakin on väliä sellaisissa olosuhteissa jossa kaikki on sekaisin - kotioloissa jos ovi ei lähde auki voit reuhtoa sitä vaikka 15min ja laittaa öljyä mutta mitä jos olet tilanteessa jossa siitä ovesta on päästävä ja sassiin. Sen sallisin että nainen joka katsotaan puolustusvoimien puolelta hyväksi sotilasmateriaaliksi, joutuisi suorittamaan asepalveluksen, hänen pakottaminen ei sen suurempi vääryys ole kuin muidenkaan. Tai jos keksisitte metodin jolla parhaat alokkaat voi valita väestön joukosta kustannustehokkaasti sukupuoleen katsomatta.

ei repsahdeta vaikka se on helppoa kirjoitti:

Käyttäjä3197 kirjoitti:

ei repsahdeta liian aikaisin, jos koskaan. kirjoitti:

Totta kai saa ja pitääkin sanoa vaimolle / miehelle jos ulkonäkö alkaa rapista. Sehän on välittämistä. Ei se kroppa pysy kuosissa ikuisuuksia ilman treenaamista ja terveellistä ruokavaliota. Itse sitä ei aina huomaa. Kiva jos mies sanoo että " kulta , nyt on tullut sen verran kiloja että sun hieno vartalo on menossa huonoon suuntaa, lähdetäänkö yhdessä lenkille", tms.

Ei kai vartalon itsemääräämisoikeus ole sitä että saa läskistyä ja haista pahalle ilman että toisen rakkaus ei siitä saa "vähentyä". Rakastaa voi tietty kyllä mutta tietynlainen läheisyys voi vähentyä.

On se puolisonkin velvollisuus näyttää toisen silmissä vanhetuessaankin hyvältä.

Olen 48 v vaimo jolle mies huomautti kertyvistä kiloista ja juurikasvusta: RYHDISTÄYDYIN. Ja nuorenin 10 vuotta.

En sanonutkaan ettei rakkaus saa vähentyä, alleviivasin sitä että rakkauden vähentyminen ei saa johtaa siihen että toisen ihmisen itse oman kehonsa suhteen asettamia rajoja sanallisesti tai fyysisesti väheksytään ja rikotaan. Mikäli miehesi/naisesi tietää että tämä on sinulle ok, ja tietää millä tavalla sallit asian ilmaistavan, itsemääräämisoikeuttasi ja koskemattomuuttasi ei ole rikottu alunperinkään joten et voi verrata sitä tilanteeseen jossa tällaista kontekstia ei ole. On aivan eri asia puuttua toisen kehoon hänen sallimallaan tavalla kuin puuttua siihen vaikka tietää tai epäilee että toinen loukkaantuu eikä halua sinun puuttumistasi. Suhteen pelastaminen ei oikeuta mitä tahansa, fyysinen puuttuminen toisen tahdon vastaisesti on yksi niistä asioista joita se ei oikeuta.

Voi Jee...s mitä hurskastelua.

Nyt ei puhuta raiskauksesta tai väkivallasta. Nyt puhutaan saako vaimolle/miehelle SANOA jos elopainoa on kertynyt niin paljon ettei se enää miellytä puolison silmää. Sehän on jo terveydenhoitoa, välittämistä jos pitää kunnostaan huolta eikä voi siitä loukkaantua.

Sama jos ei  saa sanoa "vaikka tietää tai epäilee että toinen loukkaantuu eikä halua sinun puuttumistasi" että hän haisee HIELLE tai ei PESE alapäätään. Joku loukkaantuu siitäkin että sanoo että HENKI HAISEE.

Onko tuokin  "toisen ihmisen itse oman kehonsa suhteen asettamia rajoja sanallisesti tai fyysisesti" väheksymistä ja rikkomista.

Hello, kaikki ei aina huomaa että kilot karttuu/henki haisee tms.

On reilua puolison ottaa se puheeksi. Onhan heillä "Liitto", "YYA-sopimus". Jos ei ole niin parisuhde voi todella huonosti.

Työnnä kontekstisi omien läskiesi väliin. Taisi kalikka kalahtaa?

Ei kalahtanut, ja kyllä sekin että hengen haisemisesta yms saa huomauttaa perustuu olettamukseen että kohde sallii sen ja sitäkin joutuu mielestäni pyytämään anteeksi jos tulee virhearvio, eikä tieten tahtoen toista loukata. Tuntemattomien kanssa voi perustua myös fyysiseen tilaan, nimittäin siihen missä yhden ihmisen fyysinen vaihtuu toisen fyysiseen tilaan eli missä kohti oikeus haista pahalta muuttuu oikeuteen laittaa muidenkin hengitysilma haisemaan pahalta. Tällöin toisen ihmisen kehoon puuttuminen on samalla tasolla kuin se että läimäyttää ei-toivotun käden omalta takapuoleltaan pois.

Millä perusteella kyse ei ole väkivallasta? Olisi hauska kuulla miten määrittelet seksuaalisen väkivallan jos "kykenemättömyys kunnioittaa toisen ihmisen omaa fyysistä tilaa hänen itsensä asettamilla säännöillä verbaalisesti tai muuten" ei kelpaa? Taidat kuulua niihin joista siivojatytön ahterista huomauttelu ja rivojen huutelu ei ole seksuaalista väkivaltaa, minusta kyllä on. Raiskaus se ei ole mutta tekeekö se siitä mielestäsi harmitonta pikku kiusantekoa johon ukot joskus sortuvat? Kun kerran muiden kehoon saa näköjään mielestäsi puuttua vasten heidän tahtoaan kunhan se vain on sanallista eikä täytä raiskauksen kriteeristöä niin et varmaan joko näe tuossa mitään ongelmaa tai sitten tiedät että se on väärin koska on opetettu muttet ole ajatellut liiemmin miksi. Oliskohan itselläsi kalahtanut se paljon puhuttu kalikka jos olet paljonkin soveltanut käytäntöön tuota "enhän mä sitä lyönyt tai raiskannut" filosofiaasi.

YYA-sopimus voi hyvin olla tuota siellä sinun avioliitossasi mutta ei se tarkoita että kaikki ihmiset haluavat samanlaisen liiton kuin sinä tahdot. Pidä heitä miten onnettomina hyvänsä mutta kellään ei ole velvollisuutta suostua yhtään enempään avoimuuteen tai asioihin joita he eivät halua vain koska naapurinkin avioliitossa tehdään niin. Jos joku ei halua miehen kommentteja läskeihinsä koska se sattuu, tai miehen penistä ahteriinsa koska se sattuu, niin se on heidän asiansa ja vain hullu tulee sanomaan että riko nyt sitä puolisosi tilaa jotta saatte avoimuutta suhteeseen. Ei tarvitse olla itse ylipainoinen että tuon ymmärtää. Jos he jakavat oman tilansa vapaaehtoisesti, toki se on kunnioitettavaa mutta toisen rajojen ylittämisessä tahallaan ja väkisin ei ole kyse mistään aviollisesta jakamisesta joka lisää läheisyyttä.