Käyttäjä3197

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa naisista ja pieni osa miehistä voivat olla aidosti ystäviä keskenään. Kaikki loput miehet sekä draamailevat jännä-Jennat ei voi, ne lähtee vähintään mielessään kehittelemään siitä suhteesta jotain muuta, eivätkä pysty tasapuolisuuteen, reiluuteen ja avoimuuteen.

Näin.Suurin osa naisista ja pieni osa miehistä pystyy.On vähintäänkin koomista katsoa naisia joilla on kymmenen miespuolista "ystävää" ja nainen kuvittelee ettei kukaan heistä ajattele mitään seksuaalista.

Ei kuvittele, mutta ei se ole oleellista kutittaako alakertaa vai ei, eikä se vie ystävyydeltä arvoa pois ja muuta sitä vonkaussuhteeksi jos kukaan ei kerran ole vonkaamassa. Suurin osa naisista ei varmasti halua sinulle kommentoida miespuolisten ystäviensä asioita vaikka arvaisivatkin asian olevan noin koska se olisi erittäin epäkunnioittavaa kyseistä ystävää kohtaan. He haluavat suojella kyseisen ystävän yksityisasioita eikä kaverien elämän siitä puolesta ole tapana juoruta muutenkaan vaikka jotain arvaisi, jos oikeasti on kyseessä kaveri eikä vain joku mies jota pyöritetään pilkattavana. Sama se on jos näkisi naispuolisen ystävän vähän katsovan jotain opettajaa sillä silmällä - senkin kieltäisi jos joku ulkopuolinen tulisi mölöämään että sun kaveri varmaan kuolaa sen ja sen perään.

Muutenkaan en usko asian kiinnostavan naisia koska jos mies on alunperinkin tullut ystävänä, ei vonkaa, ei lähentele, käyttäytyy asiallisesti ja luotettavasti eikä tee mitään outoa tai selvästi yritä tehdä vaikutusta, niin nainen tuskin kuluttaa aikaa tuollaisen asian arvailuun kun se ei hänelle kuulu eikä näköjään vaikuta ystävyyteen mitenkään. Se kuka tykkää kenestä peli ihan vain koska tykkääminen on nolo juttu on vähän ala-astelaisten heiniä eikä normaali aikuinen nainen koe sitä mitenkään vastustamattoman jännänä asiana jota on pakko yrittää arvailla. Puhumattakaan että sen pohtiminen on vähän niinkuin pohtisi toisen alusvaatteita ilman lupaa, se ei ole millään muotoa asia jota haluaa hautoa henkilöstä jota kunnioittaa jollei tämä henkilö ole itse asiaa puheeksi ottanut. Ei muitakaan ystävien seksielämän yksityiskohtia normaalisti arvuutella selän takana. En näe kunnioituksessa mitään koomista.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3197 kirjoitti:

Kuulostaa siltä että miehesi joko vihaa sinua ja on padonnut muita valituksen aiheita, tai sitten hän luulee että lokaamalla itsetuntosi hänestä tulee jotenkin mahtavampi ja suhde paranee hänen itsensä kannalta. Monet miehet ovat itsekkäitä: jos hän on vailla jotain mitä haluaa tai ei saa tahtoaan jossain läpi, nujertamisesi näyttäytyy hänelle kätevänä keinona saada se mitä hän haluaa, eikä hän ajattele sitä nujertamisena vaan oman ongelmansa korjaamisena. Se on sitä miesten ratkaisukeskeisyyttä. Hänestä ei tunnu/vaikuta siltä että kärsit kovinkaan pahasti kuitenkaan, ja hänestä tuntuu että kaikki muuttuu kätevämmäksi ja helpommaksi kun tahtosi on lannistettu. Tätä tekevät myös ne miehet joilla ei ole luonnehäiriötä ja joilla on jopa empatiakyky tallella, koska miehet näkevät asiat työkaluina joihin he tarttuvat maalitaulu mielessä - tässä syy miksi naisvihamielisten kulttuurien miehet kokevat kulttuurinsa parisuhdemyönteisinä. Hän tajuaa intuitiivisesti että mitä surkeampi olet sitä todennäköisemmin ennenpitkää annat kaikessa periksi. Tunteesi ovat hänen näkökulmastaan olemassa vain jos hän näkee ne, ja itkemisesi näyttäytyy hänelle poistettavana ongelmana eikä hänen mielessään liiku paljonko sinuun sattuu koska hän on ratkaisemassa ongelmaa.

Olen kerran eronnut romanttisesta suhteesta tällaisen kanssa, hänen tapauksessaan syy alistamiseen oli se että hän tunsi siten lujittavansa suhdetta koska mitä epäkunnioittavampi suhteemme oli sitä enemmän hänestä vain tuntui etten lähde, ilman että hän tiedosti mitä teki muuten kuin että se auttoi hänen omiin ongelmiinsa ja siten hänestä tuntui että suhde toimi paremmin. Joko saat miehesi puhumalla ottamaan tunteesi tosissaan, tai sitten lähdet, tai sitten vain kuuntelet tuota kunnes hän on maalissaan eli et uskalla enää päästään inaustakaan ja itsetuntosi on niin huono että teet kaiken kuten hän haluaa. Minun tapauksessani mies ei ajatellut mitä teki ennenkuin ero sai hänet ottamaan tunteeni tosissaan ja tajuamaan että minulla oli paha olla eivätkä valitukseni olleet vain vaikeuksia hänen elämässään. Sitä ennen kaikki valitukset menivät "valittava nainen" kategoriaan joka oli suunnilleen sama kuin "rikkinäinen ovi" jolla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa miten hän "järkeili" asioiden olevan ja katsoi parhaaksi toimia jotta "asiat toimisivat".

Tässä malliesimerkki siitä miten oma huono miesvalinta johtaa miesvihaan.

Ei, vaan turhautumiseen "asiat toimimaan" perusjannuihin jotka ovat harmillisen yleisiä ja jollaiseen en enää koske. Apn mies ei huomauttelisi jos vaimon tunteenilmaisut eivät menisi hänellä "vinkuva nainen/rikkonainen ovi" kategoriaan eli elämän pikku häiriötekijöihin joiden ulkopuolella hän itse "päättelee" miten asiat ovat ja puskee niitä parhaaksi kokemaansa suuntaan. Joka tässä tapauksessa on ihan selvästi ap:n henkinen alistaminen koska mitään muuta ei ihminen saa irti lähimpiensä musertamisesta kuin valtaa jota tuo mies tietoisesti tai tiedostamattaan hakee, kuten monet miehet joista vain tuntuu paremmalta ja turvallisemmalta olla parisuhteessa jollain lailla päällepäsmärinä. Minusta nuo tyypit ovat ok ihmisinä ja osa on hyviä ystäviä mutta siinä vaiheessa kun mies yrittää parannella parisuhdetta ja on tuota ns. käytännöllistä omasta mielestään objektiivista ja rationaalista tyyppiä joka "keskittyy siihen että asiat toimivat", naisella ei ole kivaa koska se asioiden toimimistunne usein liittyy tunteeseen jonkinlaisesta kontrollista "omaan" naiseen.

Kuulostaa siltä että miehesi joko vihaa sinua ja on padonnut muita valituksen aiheita, tai sitten hän luulee että lokaamalla itsetuntosi hänestä tulee jotenkin mahtavampi ja suhde paranee hänen itsensä kannalta. Monet miehet ovat itsekkäitä: jos hän on vailla jotain mitä haluaa tai ei saa tahtoaan jossain läpi, nujertamisesi näyttäytyy hänelle kätevänä keinona saada se mitä hän haluaa, eikä hän ajattele sitä nujertamisena vaan oman ongelmansa korjaamisena. Se on sitä miesten ratkaisukeskeisyyttä. Hänestä ei tunnu/vaikuta siltä että kärsit kovinkaan pahasti kuitenkaan, ja hänestä tuntuu että kaikki muuttuu kätevämmäksi ja helpommaksi kun tahtosi on lannistettu. Tätä tekevät myös ne miehet joilla ei ole luonnehäiriötä ja joilla on jopa empatiakyky tallella, koska miehet näkevät asiat työkaluina joihin he tarttuvat maalitaulu mielessä - tässä syy miksi naisvihamielisten kulttuurien miehet kokevat kulttuurinsa parisuhdemyönteisinä. Hän tajuaa intuitiivisesti että mitä surkeampi olet sitä todennäköisemmin ennenpitkää annat kaikessa periksi. Tunteesi ovat hänen näkökulmastaan olemassa vain jos hän näkee ne, ja itkemisesi näyttäytyy hänelle poistettavana ongelmana eikä hänen mielessään liiku paljonko sinuun sattuu koska hän on ratkaisemassa ongelmaa.

Olen kerran eronnut romanttisesta suhteesta tällaisen kanssa, hänen tapauksessaan syy alistamiseen oli se että hän tunsi siten lujittavansa suhdetta koska mitä epäkunnioittavampi suhteemme oli sitä enemmän hänestä vain tuntui etten lähde, ilman että hän tiedosti mitä teki muuten kuin että se auttoi hänen omiin ongelmiinsa ja siten hänestä tuntui että suhde toimi paremmin. Joko saat miehesi puhumalla ottamaan tunteesi tosissaan, tai sitten lähdet, tai sitten vain kuuntelet tuota kunnes hän on maalissaan eli et uskalla enää päästään inaustakaan ja itsetuntosi on niin huono että teet kaiken kuten hän haluaa. Minun tapauksessani mies ei ajatellut mitä teki ennenkuin ero sai hänet ottamaan tunteeni tosissaan ja tajuamaan että minulla oli paha olla eivätkä valitukseni olleet vain vaikeuksia hänen elämässään. Sitä ennen kaikki valitukset menivät "valittava nainen" kategoriaan joka oli suunnilleen sama kuin "rikkinäinen ovi" jolla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa miten hän "järkeili" asioiden olevan ja katsoi parhaaksi toimia jotta "asiat toimisivat".

Juu ja hieno esimerkki tästä on myös se että halutaan jättää naiselle kiitokseksi seksistä aborttipakko tai yksinhuoltajuus. Ihan sama miten naista ahdistaa abortin teko ja millaiset jäljet se häneen jättää, siinä on kohtalo jota mies seksiseuralleen toivoo ja sopivana pitää, elinikäinen suru. Onneksi olen kajonnut vain miehiin jotka eivät olisi ikinä tehneet minulle noin.

Ei, en haaveile. Ennen haaveilin siitä että saisin miehekseni ihmisen josta oikeasti pidän. Ajattelin että odotukseni eivät ole pilvissä joten miksi en onnistuisi. Sitten tajusin että olen introvertti joka haluaa löytää toisen introvertin ja että lisäksi haluan lapsia - he eivät kuormita minua samalla tavalla. Ymmärsin että haluamani kaltaiset miehet eivät tahdo lapsia. Eivätkä sen puoleen välttämättä minuakaan koska miehet usein arvostavat naisessa sosiaalisuutta vaikka eivät itse olisi sosiaalisia, ja muita sosiaalisen aseman ja hyväksyttävyyden tunnusmerkkejä. Alkoi jo vähän valjeta että tulen jäämään yksin hyvin suurella todennäköisyydellä.

Kun vielä tajusin sen itsestäänselvän tosiasian että he eivät mene ulos enkä minä mene ulos, asia varmistui. Tajusin vähitellen olevani deittipalstojen tai todella hyvän tuurin varassa, ja koska deittipalstat ovat hyvin epämiellyttäviä ja epämääräisiä paikkoja jotka tekivät minut hulluksi, luovutin ja nyt vain suren asiaa sellaisena kuin se on. Mitään korviketta en halua koska tuntisin olon hullusta ekstroverttimiehestä liian erilliseksi... He ovat pelottavia. Tämä suru on osaltani tavallaan jo käsitelty eivätkä robotit, real dollit tai muutkaan sooloiluvälineet ole minulta pois. Eli antaa palaa. Toivon että edes joku yksinäinen tulee onnelliseksi.