Käyttäjä3197

Ahahahahahaaa kiitos päivän parhaista nauruista, teki kaiken foorumille haaskaamani ajan sen arvoiseksi. Mun mielestä olet käsittänyt ihan oikein vaikka parodisoitkin asiaa vähän ja ihan oikein totesit että kaikkiin joka kohta ei päde. Varsinkin tuo "tyhjästä" hermostuneen naisen paijaus kohta on varmasti monesti totta koska se "tyhjästä" on monesti sitä että nainen on loukkaantunut jostain mieheltä ohi menneestä jutusta esim. "on ne muutkin vielä rumia vauvauinnissa, älä huoli ulkonäöstäsi kulta" ja kokee olonsa hylätyksi ja epähalutuksi. Tai sitten mieheltä on mennyt ohi että naisella on huono päivä ja hän kaipaisi henkistä  tukea kuten vaikka "miten voit, näytät vähän väsyneeltä", ja siihenkin paijaus auttaa. Parasta oli miten olit oppinut sen käytännössä mutta onnistuit kuulostamaan siltä ettet yhtään tajua mistä se johtuu. Mihin stand up komediaa enää edes tarvitaan kun on parisuhteetkin.

Luulen että miestä neuvotaan kohtelemaan naista samoin kuin muita miehiä siksi että sillä varmistetaan että hän ymmärtää  perusasiat. Jos sanottaisiin että nainen on ihan täysin erilainen saattaisi mies erehtyä kohtelemaan tyttöystävää äitinään tai jonain tv-sarjan stereotyyppisenä naishahmona ja olemaan vähän turhan estoton olettelemaan asioita. Kehotus ajatella että puhut samoin kuin kaverille sukupuoleen keskittymisen sijaan on sikäli hyvä että se antaa puhtaan pohjan oppimiselle jossa edes perusteet ovat oikein. Hienovaraisemmat jutut taas pitää joskus oppia käytännössä. Esim. tuo paijausjuttu on sellainen jossa täytyy ensin olla varma että neuvottava mies osaa erottaa valitukset aiheesta niistä jotka johtuvat pahasta tuulesta, loukkaantumisesta tai muista vastaavista tekijöistä jotka miehen silmissä näyttävät tyhjästä tulleilta. Muuten voi olla että hän menee neuvon takia jättämään huomiotta kaikki naisen tunteet joita hän ei ymmärrä ja vielä lähentelemään päälle silloin kun naiselle olisi erityisen tärkeää että häntä kuunneltaisiin.

Kosiessa mennään polvilleen, ja jos kohde sanoo kyllä niin sen jälkeen ollaan kihloissa. Eli kyllä se kihlaukseen liittyy. Konsultoimasi tyypit ovat pihalla asiasta, varmaan ovat antaneet sormuksen tyttöystävälle kun se tuli niin iloiseksi vaikka eivät ymmärrä miksi se sormus annetaan. Jos nuo miehet eivät ole ihan penaalin terävimpiä kyniä niin heille on voinut jäädä mieleen se miten jotkut  teinit lahjoittelivat muka sormuksia toisilleen eivätkä sitten ole ihan tajunneet eroa oikeaan kihlaukseen. Toki kukaan ei kiellä olemasta kihloissa vaikka ikuisesti koska sitä ei ole määritelty milloin häiden pitää olla, mutta kyllä tuo on vähintäänkin "sinä olet se jonka kanssa haluan naimisiin"-ilmoitus toiselle. Siitä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri ettei avioliiton solmimistapahtumaan tai häiden ajankohdan sopimiseen liity polvistumista.

1. Yhden eksän kanssa olen ystäviä siitä syystä että varsinainen suhteemme oli hyvin lyhytikäinen hyvästä syystä ja sitä ennen olimme ystäviä pitkään yhteisen harrastuksen yli. Hän on viimeinen ihminen planeetalla johon kajoaisin koska tuli huomattua liiankin hyvin ettei hän ole minulle sitä materiaalia. Toisten eksien kanssa en osaa kuvitella olevani ystäviä koska emme olleet ystäviä ennen suhdetta joten emme koskaan kasvattaneet sellaista vahvaa ystävyyttä jonka rinnalla romanttinen historia kalpenisi.

Jokaiseen yhteiseen muistoon muiden eksien kanssa liittyy tavalla tai toisella se että olemme pari enkä siis halua vaalia noita muistoja millään tasolla koska olen päästänyt irti kyseisestä suhteesta. Ja koska olen luopunut meidän kaikista muistoistamme enkä halua niitä, niin minulla ja heillä ei ole käytännössä keskenämme mitään yhteistä. Riippuu siis mielestäni yhteisten muistojen laadusta ja määrästä, jos kaikki ovat seurusteluajalta niin epäilisin että hekilö jollain lailla vielä haikailee menneen parisuhteen perään. Ei se kyllä tarkoita että pettää mutta en itse tykkäisi yhtään.

3. Riippuu edellytätkö ystävyydeltä että mitään kiinnostusta ei koskaan, ehdottomasti missään pisteessä ole olemassa ilmaistiin sitä tai ei. Tästä on tutkimuksia ja monesti jonkinlaista vetovoimaa on olemassa ainakin toiselta puolelta - ei aina. Eri asia on vetääkö tästä sen johtopäätöksen ettei ystävyys voi olla aitoa. Omasta mielestäni vetovoiman olemassaolo ei muuta sitä epäaidoksi koska se ei millään muotoa tarkoita että kyseinen ystävä tavoittelee varattua osapuolta tai kärkkyy milloin voisi varastaa tämän suhteesta koska voi ihmisillä olla muitakin tavoitteita kuin aina panna kaikkia, esimerkiksi hengata omanmielisen henkilön kanssa.

Pitäisin sitä parisuhteelle riskitekijänä jos huono tuuri käy, olosuhteet sattuvat juuri väärin ja jollain pettää itsehillintä, mutta en itsestäänselvänä akuuttina uhkana joka oikeuttaa pettämisepäilyjä. En usko ihmisten yleisesti ottaen pitävän ystäviensä panemista tavoitteellisena vaan päinvastoin haluavan välttää sitä. Ainakin jos puhutaan oikeasti ystävistä, eikä vain jostain hyvänpäivän tutuista jotka joskus vähän hengaavat yhdessä. Jos kumppanillani olisi tällainen ystävä, en ilahtuisi jos heillä ei olisi mitään rajoja käytössä koska en pitäisi mahdollisuutta että jotain sattuu vahingossa täysin poissuljettuna pelkän ystävyyden perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus ap:n kysymykseen on monimutkainen. Lyhyesti sanottuna: kyllä voivat. Monissa tapauksissa ystävyyssuhteeseen voi kuitenkin sisältyä säröjä, jotka rehellinen ja kypsä ihminen pystyy tunnustamaan.

Yksi parhaista ystävistäni on mies, joka oli nuorena rakastunut minuun. Itse en ole koskaan ollut rakastunut häneen, en sinne päinkään. Tapasimme nuorena ollessamme samalla työpaikalla. Sittemmin jätimme molemmat työpaikan ja toinen meistä muutti eri kaupunkiinkin. Ystävyytemme säilyi.

Jo vuosien ajan meille molemmille on ollut selvää, että hänen rakastumisensa jäi nuoruusvuosille.

Olemme ystävinä samalla aaltopituudella ja kiinnostuneita monista samoista asioista. Huumorintajumme on saman kaltaista. Meillä on kaiken kaikkiaan ystävyydelle hyvät perusteet.

En kuitenkaan halua antaa kiiltokuvamaista esitystä ystävyyssuhteestamme. Vaikka n. 90 prosenttisesti  ystävyytemme on hyvää, "tunteellinen ja seksuaalinen valtaepäsymmetria", joka sävytti ystävyys- ja työtoveruussuhteemme alkuvaiheita, on jättänyt jälkensä ystävyyteemme.

Joskus harvoin, kun mies sanoo puhelinkeskustelussa jotain tai kirjoittaa jonkin lauseen sähköpostiviestiinsä, minulle tulee hetken mielijohteesta ajatus, oliko lause epäsuora viittaus siihen, että torjuin hänet kauan sitten.

Tilanne on monimutkainen. En nimittäin ikinä voi saada varmuutta epäilyistäni koskien hänen motiiviaan sanoa edellä mainittuja lauseita. En voi kysyä sitä koskaan, en voi aktivoida epäluottamusta välillämme. En voi 100 prosenttisesti luottaa, että hän ei koe minua sinä naisena, joka joskus torjui hänet. Onko edes mahdollista, että hän ei kokisi minua niin?

Mies on älykäs ja tietoinen epäilyistäni. Tunnen hänet niin hyvin että pystyn sanomaan tämän varmuudella. Emme voi koskaan vapautua tästä ei-tietoisen tason säröstä, vaan minun kysymykseni tulee aina olemaan "tarkoittiko hän viitata tuolla siihen, että torjuin hänet aikoinaan?" ja hänen kysymyksensä tulee aina olemaan "luulikohan hän minun viittaavan siihen, että hän torjui minut aikoinaan?".

Toki epäilys aktivoituu vain harvoissa tilanteissa, n. parissa prosentissa vuorovaikutustilanteita, mutta se kulkee ystävyytemme mukana. :(

Tämä on minusta koko ketjun paras ja kuvaavin vastaus asiaan tähän asti.

Vierailija kirjoitti:

Eivät voi olla, jossain vaiheessa tunteet tulevat pintaan.

Joo ja menevät ohi viimeistään parissa vuodessa joten kuka oikeasti välittää. Ihan kuin se olisi joku dramaattinen kohtalon käsi että aivot nyt sattuvat tekemään sitä mitä ihmisaivot tekevät. Oli minullakin ihastus ystävään ja siinä ei oikeastaan mitään pakotettua ydinräjähdystä tapahtunut, sen vaan huomasi väliaikaisesti siinä mitä oman pään sisässä tapahtui mutta en varsinaisesti reagoinut siihen muuten. Nykyisin tuosta tunteesta ei ole mitään jäljellä, ja koko tuon ajan ennen ja jälkeen suhde on muuten ollut täysin sama. Niin että.... Ihminen päättää ihan itse mitä tekee ja kenen kanssa haluaa olla suhteessa ja miten. Jos päätös on ystävyys, se on ystävyys.