Käyttäjä3197

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako vähän alle 30-vuotiaan miehen kirjoittaa profiiliinsa, että ei ole lapsia? Minulla luki tuo aiemmin, mutta nyt olen poistanu siksi, että vaikuttaa liikaa siltä, että haen vakavaa suhdetta ja siten saatan karkoittaa niitä naisia, joita oikeasti etsin, koska haen kevyttä seuraa eli kavereita ja seksiseuraa ainakin lähtökohtaisesti.

Mietin kuitenkin, että ikäiselläni miehelle periaatteessa voisi hyvinkin olla lapsia, mutta tekeekö kukaan tuollaista oletusta?

Toinen vastaava kysymys on tupakointi. En tupakoi, joten kannattaako se mainita? Tällä tavoin karsin varmaankin tupakoivia naisia pois pelistä, jota en varsinaisesti halua tehdä, koska jos nainen on muuten erittäin kiinnostava, niin voin kyllä harrastaa seksiä tupakoivankin naisen kanssa, vaikka se on kyllä jonkin asteinen turn off. Toisaalta ei tupakoiviin tuo varmasti tekee vaikutuksen, mutta onko ihmisillä lähtöoletus, että joku tupakoi jos ei mainitse olevansa savuton? Uskoisin, että asia ei käy edes ihmisen mielessä jos sitä ei mainita.

Tupakointi: jätä pois ehdottomasti jos et halua karsia ketään kumpaankaan suuntaan. Eihän se ole oleellisinta. Ne joille asia on tärkeä kysyvät siitä kyllä.

Lapset: minusta niistä ei kannata kirjoittaa tuollaisessa paikassa yhtään mitään vapaaehtoisesti koska sitä lukevat tuntemattomat ihmiset jotka yrittävät lähinnä välttää epelit deittiehdokkaiden karsinnan ensivaiheessa eli profiilien selauksessa. Mitä tahansa niistä sanot et voi voittaa koska kukaan epeli ei kirjoita olevansa henkisesti epävakaa joten rivien välistä lukeminen on yleistä tietyissä asioissa. On parempi keskustella siitä kanditaatin kanssa vapaamuotoisesti kuin alkaa kirjoittamaan asiasta sanaakaan ylimääräistä ellei deittisivusto vartavasten vaadi.... Näin vältät turhat epäluulot jotka johtuvat siitä että toinen yrittää päätellä mitä sivumerkityksiä tekstistäsi voi ehkä lukea.

"Minulla ei ole lapsia" saattaa kalahtaa siltä että kamalinta mitä sinulle voisi mielestäsi tapahtua on että yh-äiti (mokoma horo) uskaltaisi lähestyä sinua koska hänhän on jakanut ympäriinsä ja vielä päällepäätteeksi jättänyt jonkun miesparan ihan yksin ja hankkinut kiusaksesi jonkun muun miehen lapset joita hän kehtaa vielä tyrkyttää. Hui, et halua edes jutella sen vertaa että asia selviäisi itsestään. Muutenkaan et kestä ajatusta että naisellasi on mitään prioriteetteja sinua ennen, ajatus pelottaa ja olisit ihan hylätty. Kumpikaan taas ei tee hyvää vaikutusta niihinkään naisiin joilla ei ole lapsia. Tai sitten olet vannoutunut vela ja tulit siihen tulokseen että lapsettomuus mainostaa sinua parhaiten kaikista ominaisuuksistasi koska ei ole parempaa taetta ihmisen erinomaisuudesta kuin se ettei hänellä ole lapsia eikä hän niitä hanki. Se ei johdu sanoista vaan siitä että koit asian niin ensiarvoisen tärkeänä että se pääsi profiilisi. Profiilia lukeva nainen miettii miksi kaikista maailman asioista juuri sen varmistaminen oli sinulle tärkeää että hän heti kättelyssä tietää sinun olevan lapseton, ja mitä se hänen osaltaan tarkoittaa.

Et sinä valita turhasta ap. Loputon rakkaudettomuuden ja hylkäämiseksi tulemisen tunne on raskaimpia asioita mitä voi kuvitella. Moni luulee että terapia tarkoittaa sitä että "kallonkutistaja" jotenkin hypnotisoi ihmisen eroon ongelmistaan jotta ihmisestä tulee "riittävän hyvä" ja että se on niille jotka eivät ole tarpeeksi hyviä omina itsenään. Siksi he luulevat että ongelmiesi jatkuva olemassaolo on todiste siitä että terapia epäonnistui. Todellisuudessa terapiassa opitaan ongelmien kanssa pärjäämistä. Ei voi hallita sellaista minkä olemassaolon kieltää, ja siitä viisaudesta hyötyisi moni muukin kuin ap. Todellisuudessa kaikkien päässä juoksevat myös samat pelottavina ja viallisina koetut prosessit eivätkä ne ole mitään psykopaskaa jonka ulottumattomissa "normaali" ihminen on tai joka pitää manipuloida pois, eikä kukaan meistä ole voinut kokonaan valita prosessin "kieltä" eli sitä mikä kääntyy rakkaudeksi, hyväksynnäksi, vihaksi, uhaksi, hyväksi, pahaksi. Otamme ne yleensä itsestäänselvyyksinä ja oletamme että muilla on sama "merkistö".

En usko että ap:n lapsille käy huonosti koska yllättävän monella meistä on niinkutsuttu "huono äiti" joka on ihminen epätäydellisyyksineen mutta kuitenkin hyvä äiti. Kunhan lapset ovat itsenäistyneet ja muuttaneet pois kotoa, omaan äitiin voi rakentaa aikuisen suhteen ja oppia tuntemaan hänet paremmin sellaisinekin vikoineen jotka hän on aiemmin joutunut hyssyttelemään piiloon ettei lapselle jäisi liikaa vastuuta. Siinä vaiheessa voi puhua selväksi sellaisia asioita jotka ovat jääneet mietityttämään, mukaanlukien "miksi ostit siskolleni Cadillacin ja minä sain kaksi kokoa liian pienen polkupyörän" ja muut perhesuhteiden bonukset. Lapsi ei muutenkaan aina ymmärrä mitä äidin päässä liikkuu, varsinkaan kiellettyjä tunteita kuten "isäsi on sika" vaikka ne jollain tasolla aistisikin ja se on luonnollinen osa lapsen ja vanhemman välistä suhdetta. Suhteen aikuinen osapuoli kantaa yleensäkin vastuun vaikeista asioista eikä laita niitä lapsen harteille.

Muistan miten oma, lievästi luonnehäiriöinen isovanhempani pakotti minut lähtemään tädilleni käymään ja pyytämään itkien anteeksi tädiltäni jotain mikä tuon isovanhemman päivässä ei ollut mennyt hänen mielensä mukaan. Tarkoituksena oli kostaa kyseiselle tädille ettei hän ollut myöskään tanssinut tuon isovanhemman pillin mukaan aiemmin samassa asiassa. Kun pääsin perille niin täti halasi minua, kertoi etten ollut tehnyt mitään väärää ja että isovanhempi on itse vain hankala ihminen - sellaisia on. Ahdistukseni katosi koska luotin tätiin enemmän kuin ko. isovanhempaan. Ympärilläni on ollut luotettavia aikuisia ohjaamassa ja kertomassa miten asiat oikeasti ovat, ja lisäksi on aina pidetty huolta etten koskaan jää täysin isovanhempani armoille vaan aina on oltu valmiina hakemaan pois jos on tarvis. Muistan mummilakäynnit pääosin positiivisina enkä missään nimessä luopuisi siitä että sain tutustua omiin isovanhempiini.

Ei haittaa yhtään. Minulla on kyllä muutama ulkonäöllinen turn-off olemassa kuten varmaan kaikilla, mutta hiusten väri on viimeinen asia mitä ulkonäöllisesti edes noteeraan muuten kuin persoonallisena yksityiskohtana korkeintaan. Silmien osalta koen samanlaiset kuin sukulaisilla ahdistavina. Jos jotakuta haittaa punaiset hiukset niin sekin on varmaan henkilökohtainen turn-off kuten tuo silmäjuttu eikä edes liity siihen että punaiset hiukset olisivat mitenkään rumat... Niitä siideriprinsessojahan kyllä löytyy molemmista sukupuolista jotka mielellään huutelevat omia mieltymyksiään absoluuttisina totuuksina ja haukkuvat mitä tahansa mikä ei itseä satu kiinnostamaan vain päästäkseen haukkumaan jotakuta. Siitä saa varmaan jonkinlaiset valtakiksit ja tunteen että jostain yläpuolelta valikoi ja luokittelee muita.

Kannattaa enemmän miettiä miksi asia häiritsee sinua. Teoria nimittäin kuuluu että naiset etsivät kokeneita miehiä sänkyyn siinä pelossa että seksin harrastamisesta tulee jotenkin noloa, ja ajatus siitä että mies vie ja tietää mitä tehdä tavallaan poistaa itseltä vastuun jolloin naisen ei tarvitse hävetä olevansa "huono" eikä käsitellä muitakaan epävarmuuksia. Vältämme alitajuisesti asioita jotka olisivat vaikeita käsitellä ja iskisivät meitä liian kovaa, pelko siitä ettei tiedä miten harrastaa seksiä "oikein" vaan jotenkin nolaa itsensä, tai että seksi epäonnistuu ja todistaa omasta epäviehättävyydestä on tällainen. Oikeasti huonossa seksissä ei ole mitään noloa.

On helppo piiloutua sen tekosyyn taakse että seksi tulee aina olemaan ihan kamalaa eikä ainakaan yhtä hyvää kuin muilla kun se ei osaa - on kuitenkin selvää että kokemus ei takaa miehelle automaattisesti parempia seksitaitoja eikä sen puute mitenkään estä oppimasta, joten takana on väistämättä jotain muuta niille jotka uskaltavat luopua tuosta kliseestä ja harrastaa vähän itsekritiikkiä. Pitkässä suhteessa se nolojen yrittämien määrä jää kuitenkin varsin pieneksi koska mies on ihminen ja se oppii. Eivätkä ne oikeasti ole noloja, se vaan tulee peloista joita ihmisillä on oman itsensä suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on täysin totta. Miksi miehet eivät muuten oikeasti avaudu julkisesti naisten sikailusta?

Naiset ahdistelevat, kourivat, haastavat riitaa ja ovat väkivaltaisia siinä missä miehetkin.

Nyt kuulemme vain feministien ulinaa "likaisista katseista ja ehdotuksista".

-ex-baarimikko , mies

Miehet tajuavat, että naiset eivät ole täysin syyntakeellisia. Tämä artikkeli todistaa sen ja jokaisen havainnot elämästä

Heidät pitää nimenomaan saada syyntakeisiksi valittamalla. Jos on ihan selvästi tehty selväksi että ei kiinnosta, humala ei oikeuta ketään kähmimään, lähentelemään eikä renkuttamaan. Törkeää, Suomi.