Käyttäjä3197

Vierailija kirjoitti:

Minua masentaa sen mielikuvan romahtaminen, että kuvittelin opiskeluaikoina olevani keski-ikäisenä normaali työssäkäyvä ihminen. Että minulle tulisi palkkaa, kesäloma ja pikkujoulut. Että olisin tarpeellinen taitojeni vuoksi ja että minulla olisi työkavereita.

Koen syyllisyyttä, kun muut ajattelevat minun loisivan täällä yhteiskunnan piikkiin. En vaan voi heittäytyä oleskelemaan hyvällä omallatunnolla, kun tuntuu että joka hetki arvoni työntekijänä hiipuu.

Masentaa sekin, kun laatii hakemuksen, johon on tutkinut yrityksen taustat ja uhrannut sen 3 tuntia, ei sieltä kuulukaan mitään. Joskus viikkojen päästä tulee vastaus miten et tullut valituksi = olet paska.

Jos työn määrä on vähentynyt suhteessa tekijöiden määrään, miksei työpäiviä lyhennetä ja jaeta useampien kesken? Näin useampi olisi onnekas, eikä pitkä päivä rasita ketään liikaa. Jäisi enemmän vapaa-aikaa kaikille. Työnantajakuluissa voisi sen toki huomioida.

Joo, mielenterveyskuluihin menee hirveästi rahaa sen takia että ihmiset ovat kovilla. Toiset meistä oireilevat koska on liikaa töitä tai ei ole aikaa liikkua, nukkua, huolehtia parisuhteesta tai lapsista. Samaan aikaan toisilla on ihan yhtä paha olla koska ei päästetä tekemään mitään. Tilanne tuskin kohenee automaation lisääntyessä ja maailman ollessa jo valmiiksikin täynnä krääsää kuin korkeintaan väliaikaisesti, joten jossain vaiheessa yhteiskunnan on pakko muuttua.

Miksi ihmiset hankkivat ystäviä, miksi ihmiset hankkivat perheen, miksi ihmiset harrastavat, miksi ihmiset kuuntelevat musiikkia, miksi ihmiset ovat uteliaita. Tietyt asiat ovat osa ihmisyyttä ja työ kuuluu niihin jossain muodossa. Sitä ei välttämättä tunnista työksi mutta ihmisillä on taipumusta ottaa kontolleen jotain, harrastus tai jokin tärkeä asia vähintään, tai jotain mitä on "pakko" tehdä, ja tuntea tyhjyyttä jos sitä ei ole. Joillekin se työ on kodin täyttäminen roinalla, jäänne keräily-yhteiskunnasta. Toisille se on omista lapsista huolehtiminen. Jatkuva siivoaminen, ruuanlaitto, perunoiden kasvatus takapihalla.

Sitä me ihmiset vain teemme, sellaisia me olemme. Emme pääse enää takaisin aikaan jolloin työ tarkoitti sitä että jossain vaiheessa vääntäytyy ulos ovesta keräämään pähkinöitä ja juuria tai kalastamaan. Se ei  tarkoita ettei modernia ihmistä voi ahdistaa jos tuo ovesta ulos lähteminen, tukeva, lohdullinen tunne että täytyy ja on pakko tehdä jotain, on poissa. Sitä tuntee olonsa vähemmän ihmiseksi. Sitä sitten paikkaa esimerkiksi vauva foorumille kirjoittelemalla eikä aikaakaan kun jo tuntuu että jokaiseen ketjuun on "pakko" vastata, koska kaipaa sitä että on pakko tehdä jotain. Työn olemassaolo edistää terveyttä ja toimintakykyä, niin nurinkurista kuin se ehkä onkin. Täytyy hamsterillekin olla juoksupyörä.

Hienoa tähän siunaantui viimein oikea vastaus.

Terttu, 51 kirjoitti:

Olen tätä jo ennenkin kysynyt, mutta saanut vain asiattomuuksia vastaukseksi: mikseivät työttömät muuta Venäjälle? Siellä kaikki on halvempaa.

Terttu, 51

Työtön saa tukea siihen että hakee töitä Suomessa ja on suomalaisten yritysten käytettävissä. Tukia saa ulkomailla työnhakuun vain määräajan jonka jälkeen on palattava Suomeen jollei ulkomailta hakeminen ratkaissut ongelmaa. Ymmärrettävää sinänsä koska vaikka on ihmisiä joita työnantajat eivät varsinaisesti halua niin vielä vähemmän he hyödyttävät kotimaataan työttöminä Venäjällä.

http://www.poliisi.fi/rikokset/kuka_voi_hakea_lahestymiskieltoa_

Tyypillisiä tapauksia, joissa lähestymiskieltoa voidaan käyttää, ovat entisen puolison tai asuinkumppanin häirintä yhteydenotoin tai vierailuyrityksin sekä tilanteet, joissa aikuinen lapsi pyrkii kiristämään iäkkäältä vanhemmaltaan rahaa. Lähestymiskiellolla voidaan suojata myös esimerkiksi oikeudenkäynnin todistajaa.

Säännöksiä perheen sisäisestä lähestymiskiellosta voidaan soveltaa myös, kun henkilöt muun syyn kuin parisuhteen vuoksi asuvat yhdessä. Kielto on mahdollinen esimerkiksi silloin, kun vanhempi kohtaa väkivaltaa samassa asunnossa asuvan täysi-ikäisen lapsensa taholta.

Lähestymiskieltoa voi kuitenkin pyytää kuka tahansa, joka perustellusti tuntee itsensä toisen uhkaamaksi tai häiritsemäksi.

Myös syyttäjä-, poliisi- ja sosiaaliviranomainen voi hakea kiellon määräämistä, jos uhattu henkilö ei itse uskalla tai pysty sitä tekemään.

..............................

Oleellinen kohta on "häirintä yhteydenotoin tai vierailuyrityksin" =  eli perusteiksi käyvät sekä yhteydenotot että vierailuyritykset jos ne ovat selvää häirintää koska välissä on sana "tai" eli molempia ei välttämättä tarvita. Toivottavasti olet säästänyt viestit mahdollisimman pitkältä ajalta. "Lähestymiskieltoa voi kuitenkin pyytää kuka tahansa, joka perustellusti tuntee itsensä toisen uhkaamaksi tai häiritsemäksi" on myös oleellinen osuus kannaltasi. Muuta en keksi mitä voisit tehdä koska viimeinen asia mikä tuossa kannattaa tehdä on hypätä leikkiin mukaan heidän pikku uhrikseen ja alkaa kommentoida takaisin tai puolustautua. Antaa vaan materiaalia mielipuolisen vihan ruokkimiseen ja heittää heille haasteen voittaa sinut kun puolustaudut...