Käyttäjä3197

Vierailija kirjoitti:

"Äläkkä lapselle koskaan puhu pahaa isästään, antaa hänellä olla mukava ja lämpöinen kuva hänestä."

Tähän neuvoon perustuu kaikenmaailmam häiriöisten vapaus toteuttaa itseään. 

Ei, vaan lapsen mielenterveys. Asiasta on olemassa runsaasti näyttöä sekä ammattilaisten yksimielisyys. Isä on porsas mutta lapsi pitää säästää siltä tiedolta pienenä. Koetut kriisit eivät aina näy epäonnistumisena elämässä tai varsinaisina mielenterveysongelmina joten niiden äitien joissa ei ole ollut naista tätä tekemään on turha puolustautua "tuossa se ihan iloisena porskuttaa ja on maisterin paperitkin". Lapsi ei myöskään tule kertomaan että hän tuntee isän myötä osan itsestään hylätyksi, koska hän vihaa tuota osaa. Äiti on vääntänyt lapselle rautalangasta miten hänen kuuluu isän suhteen tuntea, joten hän ei voi turvallisesti edes kertoa äidille kuinka häneen sattuu kuulla isästään sellaista eikä käsitellä tunteitaan ilman että hän tuntee olonsa entistä pahemmin vialliseksi. Tuollaiset "kyllä kaikki nyt näyttää olevan hyvin" tyyliset "johtopäätökset" palvelevat vain niitä jotka eivät ole tarpeeksi vahvoja laittamaan lapsensa sydäntä etusijalle koska on kivempaa itse saada puhua suu puhtaaksi kuin olla varma ettei lapsella ole hätää. On olemassa ihmisiä jotka eivät oireile ulospäin mutta sydämessä on silti haava. Jos todella välittää lapsestaan eikä vain siitä että päällisin puolin vaikuttaa tarpeeksi hyvältä äidiltä, niin lasta ei laiteta "isäsi on paska mies" myllyn läpi. Ketä se edes palvelee paitsi äitiä itseään, riippumatta siitä onko totta: vaikket uskoisi virallista materiaalia siitä että se vammauttaa miksi ottaa riski lapsen kustannuksella kaiken nykytiedon vastaisesti? Siksikö että pääsee käyttämään lasta terapeuttina, siinäkö on se haluttu etu jota tällä "ei siitä varmaan ole mitään haittaa" renkutuksella puolustetaan....

Vierailija kirjoitti:

Ystäväpiirissäni on todella paljon perheellisiä ihan tavallisia miehiä, johtuen siitä, että olen ollut aina töissä miesvoittoisella alalla. He käyvät töissä, ovat ihan tavallisia miehiä, perheenisiä, puolisoita. Tiedän heistä jokaisen pettäneen ja useimman olen myös nähnyt illanvietoissa tehneen sen. Pointti on siinä, että he eivät todellakaan voi kotona kertoa, että haluaisivat ainakin osittain avoimen suhteen, koska niin äärimmäisen harva nainen edes miettii sitä vaihtoehtoa. Se on surullista. Ja on myös täysin epäinhimillistä on olettaa, että heidän sitten tulisi elää perheettöminä sinkkuina lopunelämääkään - ei kukaan sellaistakaan tietä valitse. Monelle on kuitenkin siellä kotona luotu sellainen hirmuilmapiiri, ettei suurin osa todellakaan uskalla kertoa sisäisistä haluistaan ja toiveistaan, sillä kotona olevat puolisot ovat täysin tietämättömiä siitä, mikä monelle miehelle olisi todellisia haluja. Sanon vielä, että monelle näistä miehistä olisi sama ok myös toisinpäin. He ovat siksi olosuhteisen pakosta joutuneet elämään ns. kaksoiselämää. Se on hyvin sallittua ja yleistä miesten kesken eikä sitä kukaan ihmettele, kotona joutuvat sitten perherauhan ylläpitämiseksi kauhistelemaan sitä pettämistä ja "tuomitsemaan" pettäjät. Pahimmat tapaukset ovat jopa suuttuneet, kun mies on halunnut puhua osittain avoimesta suhteesta tai ovat ehdottaneet edes kolmenkimppaa. Sanoisin, että hyvin hyvin ahtaalle on miehetkin ajettu parisuhteissaan. Tuntuu, että moni nainen elää taas ns. prinsessaunelmissa, eivätkä ymmärrä ollenkaan ihmisen perusluontoon kuuluvia juttuja. Ei yksiavoinen suhde tarkoita sitä, ettei toinen kiihotu muista ihan niinkuin ennenkin ja jos tilaisuus tulee eteen, olen nähnyt alle 10% miehistä siitä kieltäytyneen (sekä naisista myös, ettei nyt erotella pelkkiä sukupuolia). jostain syystä Suomessa on jyrkin suhtautuminen yksiavoisuuteen (ihan tutkitusti) koko Euroopassa. En voi ymmärtää tällaista ehdottomuutta elämässä aluunkaan, kyllä elämästä pitää olla oikeus nauttia myös suhteessa ollessa eikä olettaa, että kukaan jaksaa harrastaa seksiä vuosikausia vain yhden ihmisen kanssa. Se on epäinhimillistä jopa. Ne kenellä seksielämä loistaa vielä yli 10 vuoden jälkeen, on toinen puolisoista - tai molemmat - yleensä poikkeuksetta olleet myös muiden kanssa. Se virkistää todella paljon sen parisuhteenkin seksiä. 

APnkin olisi syytä katsoa peiliin, koska muuten elämä voi koitua sinulle itsellesi melko surulliseksi ja ankeaksi tuolla asenteella ja ymmärtämättömyydellä. Ei sun miehesi edes voi puhua sulle, mitä todella haluaa. Et voi silloin myöskään itse väittää rakastavasi. Rakastat kiiltokuvaa ja mielikuvaa, et sitä oikeaa ihmistä. 

Itselle ei kelpaa rehellisyys koska ei tule tarpeeksi haluamiasi asioita jos et valehtele? Toiseltako sen onnensa saa sitten ryöstää ja kupata valehtelemalla kun et muuten saa? Saako kaiken muunkin maailmassa mitä haluat muttet saa hankkia epärehellisin keinoin?

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3197 kirjoitti:

 Tai sitten olet vannoutunut vela ja tulit siihen tulokseen että lapsettomuus mainostaa sinua parhaiten kaikista ominaisuuksistasi koska ei ole parempaa taetta ihmisen erinomaisuudesta kuin se ettei hänellä ole lapsia eikä hän niitä hanki. Se ei johdu sanoista vaan siitä että koit asian niin ensiarvoisen tärkeänä että se pääsi profiilisi. Profiilia lukeva nainen miettii miksi kaikista maailman asioista juuri sen varmistaminen oli sinulle tärkeää että hän heti kättelyssä tietää sinun olevan lapseton, ja mitä se hänen osaltaan tarkoittaa.

Korjataanpa tämä luulo heti: olen velanainen, ja velauden esille tuleminen HETI on suunnaton plussa, samoin kuin lasten olemassaolon. Huolin vain toisen lapsettoman miehen, jolla ei ole lapsia suunnitteilla. Jos joku muu (eli ei hakemani kaltainen ihminen) närkästyy siitä, että asia lukee prodiilissani, mitä sitten? Ja jos joku vela pahastuu, niin sitten saa mennä. En muutenkaan jaksa ihmisiä, jotka vetävät hillittömät johtopäätökset asioista, parempi että setulee ilmi heti eikä mitään suhdetta koskaan edes yritetä viritellä.

Kirjoittaja ei sanonut etsivänsä nimenomaan velanaista. Hyväksyntäsi vain vahvistaa sen mitä yritin selittää: "minulla ei ole lapsia" profiilissa on erittäin painava kannanotto joka kertoo ihmisen arvostavan tuota ominaisuutta itsessään yli muiden. Muuten et kokisi sitä "isona plussana" vela-naisena. Jos tarkoitus ei ole antaa tuollaista viestiä ja rajata kohderyhmää heti vain ja pelkästään vannoutuneisiin vela-naisiin, ei ole hyvä idea ilmoittaa myöskään että arvostaa itsessään eniten juuri sitä. Ja kappas kalikka kolahti heti itkuiseen väärinymmärtäjään. Erinomainen esimerkki siitä miksi näitä aiheita on syytä varoa kunnes keskustelua on vähän lämmitelty.

Epäreilua on se että tarkoituksella tuomitaan ihmisiä väärin siksi ettei välitetä. Väärällä tarkoitan, laitetaan sanoja suuhun, ajatuksia jotka eivät ole ikinä mielessä käyneet, ja sellaisia piirteitä ihmiseen mitä ei oikeasti ole olemassa tai ovat selvästi vastakkaisia, en sitä "joku ei pidä minua kilttinä vaikka olen mielestäni niin ihana". Esim. jos ei tykätä jostakusta ihmisestä niin julkisesti oletetaan sen valehtelevan kaikesta ja aina vaikka se ei olisi koskaan oikeasti jäänyt valheesta kiinni. Vaikkapa... joku sanoo "asiasta ei ollut tiedotetta" ja sinä sanot puhujalle "siitä oli tiedote tiistaina" ja puhuja sanoo "ei ollut mitään tiedotetta tiistaina", ja vastaat "katsoit varmaan väärään aikaan, se oli sillä ja sillä taululla, siinä oli punainen lappu pohjana", ja seuraava kommentti on "valehtelija, lakkaa valehtelemasta" ilman että olet koskaan ikinä edes ajatellut valehtelevasi varsinkaan mistään tiedotteesta...

Siis ok ihmiset eivät pidä joistakuista ja toisista pitävät mutta se että jätetään joku täysin ilman ihmisarvoista kohtelua siksi ettei itse tykätä siitä on kamalaa. Eikä välttämättä edes erityisesti inhota sitä vaan ihan vaan ei välitetä koska se ei nyt ole tarpeeksi cool, ei huvita olla kaveria sen kans joten mitä väliä miten sitä kohtelee tai onko reilu.

Hyvä kysymys. Täällä ohjataan johonkin akuuttipäivystyksen jonoon jossa pitää jaksaa jonottaa toistuvasti tuntikausia, edes lääkärinaikaa ei saa. Sitten joutuu täyttelemään lappuja joissa on typeriä kysymyksiä, sen jälkeen en tiedä mitä tapahtuu. Opiskelijoilla on asiat paremmin, heillä on oma terveydenhuoltonsa mutta ei sielläkään pääse kuin juttelemaan terkkarille joka alkaa ensimmäisenä penkoa jotain lyötiinkö sinua lapsena mikä ei edes liity kontekstiin. Onneksi opin selviämään omillani. Ei se ole ihanneratkaisu koska voisin paremmin jos sen sijaan että pelkään masennuksen uusiutumista ja sitä ettei mitään apua ole saatavilla, voisin lohduttautua tiedolla että saan apua jos niin huonosti käy.