Käyttäjä3197

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on olemassaoleva ilmiö. Näen siihen kaksi syytä:

i) nämä naiset on eläneet suurimman osan ikäänsä ollen hiljaisia hissukoita, koska naiselta on sellaista käytöstä heidän nuoruudessaan vaadittu. Jossain vaiheessa heitä ei enää jaksa kiinnostaa nämä odotukset, itsetunto kasvaa iän myötä ja kun vielä se pari kertaa vuodessa tempaistu alkoholiannos poistaa estot, niin aletaan vaatia niitä oikeuksia mitä ei ole koskaan saanut ja tehdä niitä asioita mitä ei ole koskaan uskaltanut.

ii) nämä tapaukset sattuu muiden ihmisten silmään, koska edelleen ihmisten odotuksissa on se, että naisen pitää käyttäytyä aina hyvin, muut edelle asettaen, siivosti ja sievältä näyttäen. Ihmiset kavahtaa kännistä keski-ikäistä naista enemmän kuin samoin käyttäytyvää miestä, sillä miehiltä tuollaiseen käytökseen on totuttu.

En allekirjoita kakkoskohtaasi, sillä uskoisin monien ihmisten kavahtavan töykeästi ja urpomaisesti käyttäytyvää ihan sukupuolesta huolimatta. Tai ainakaan minä en pidä töykeistä miehistä enkä töykeistä naisista. Itseasiassa vihaan sellaista "minä vain kerron suoraan oman mielipiteeni" asennetta, missä töksäytellään ihmisille mitä sattuu. Suoraan voi puhua olematta moukka. Ihan huolimatta sukupuolesta.

Olen samaa mieltä. Toki ihmiset kavahtavat myös urpoa miestä, mutta se on jollain tavalla odotettavaa, tavallista. Olen itsekin ollut ravintola-alalla töissä ja huomasin jo silloin tämän ilmiön. Miespuolisia juhlijoita piti kantaa ulos harva se viikonloppu joko henkilökunnan tai jopa poliisin voimin, ja se oli toki ärsyttävää, vittumaista ja tylsää, mutta ah niin tavallista. Kun sitten joskus baarista poistettiin keski-ikäinen nainen samassa kunnossa, henkilökuntaa myöten kaikki pui asiaa ihmetellen ja ällötellen.

Eihän näissä iltiksissäkään ikinä kirjoiteta miesten kamalasta baarikäytöksestä, eikä kukaan voi sanoa että sitä ei ole olemassa. Sen sijaan tämä kännisten keski-ikäisten naisten karmeus on jokavuotinen pikkujouluajan juttu kyseisissä lehdissä.

Toisaalta pitää muistaa se että nykyisenkaltainen tasa-arvo kulttuuri on suhteellisen uusi ja yhteiskunta yrittää vielä sulattaa sitä sekä sopeutua siihen. Keskustellaan naisten muistakin saavutuksista miehisillä osa-alueilla ihan eri tavalla kuin jos kyseessä olisi mies - myös positiivisia saavutuksia ihaillaan vähän ekstraa. Meistä ei ole tullut muutamassa vuosikymmenessä moderneja, niinkuin mikään muukaan yhteiskunta ei koe läpikotaista henkistä muutosta vain parissa tai kolmessa sukupolvessa, ja siihen kannattaa suhtautua rauhallisesti. Sata vuottakin on vielä lyhyt aika niin suurelle mullistukselle.

Itsekin ihailen perinteisiä naisarvoja joihin kuuluu arvokkuus, tietty pidättyväisyys, tunnollisuus, siisteys ja koko kiltin tytön paketti. Näen ne tavallaan kauniina - toisaalta käytännön tasolla en halua sitä itselleni enkä muille ja koen kyseisen arvomaailman jopa hiukan jarruttaneen minua asioissa jotka tarkemmin ajatellen olisin halunnut, toisaalta en voi välttää sitä että koen oloni hiukan loukatuksi jos sitten joku käyttää tuota uutta vapauttaan ja antaa palaa.

Madeleinen hiukset on suorat, tuon tytön kiharat. Ihotyyppi on sekä eri värinen että rasvoitukseltaan erilainen. Silmät täysin eri muotoiset ja eri asennossa. Suussa ei mitään samaa, liian täyteläiset huulet. Jonkun verran voi muuttua kasvaessa mutta ei noin paljon.

Fysioterapeutti ehkä koska minun on jostain syystä helpompi löytää aitoa sympatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan jotka ovat "viallisia" tavalla joka aiheuttaa vaikeuksia tavallisiin ja itsestäänselvänä pidettyihin asioihin. Muista tunnen oloni yksinkertaisesti liian etäiseksi. Silloin pystyisin edes osan asiakkaista kanssa toimimaan luontevasti jolloin ehkä pysyisin hengissä enkä päätyisi tappamaan itseäni kaiken teeskentelyn ja valehtelun tuomasta kuormituksesta. En sovi terveydenhoitoalalle koska enimmäkseen koen ihmiset uhkaavina, epämiellyttävinä, etäisinä ja hankalina lapsia, teini-ikäisiä, vammaisia ja autisteja lukuunottamatta. Ristiriitaista ehkä.

Ei voi korvata elokuvilla kirjoja, aiheen ohi kaikki ajatus on viety täysin ja suurinta osaa kirjan sisällöstä ei ole. Korvata yritetty palkkaamalla seksikkäitä näyttelijöitä vaatimattoman näköisiä ihmisiä esittämään. Syy: ei ole enää mitään muutakaan millä houkutella yleisö samaistumaan henkilöön kuin söpön näköinen ulkokuori, koska sielu ei mahdu elokuvaan. Lisää tolkuttomat riidat pienistä asioista jotka eivät ole tarinan kannalta keskeisiä ja jotka jokainen voisi kuvitella sellaisiksi kuin haluaisi. Vievät vielä enemmän huomion siitä mikä oli tarkoitus. Yltiökonkretismi ei aina helpota asioiden esittämistä sellaisina kuin oli tarkoitus.

Voi olla geneettisesti vähemmän vakavia sairauksia mutta sitä se ei tarkoita että elämä muuten sujuisi mukavammin. Pikemminkin päinvastoin, naiset usein rapistuvat fyysisesti nopeammin esimerkiksi lihasvoiman katoamisen osalta ja muistaakseni muillakin tavoin, mutta silti elävät kauemmin. Sen lisäksi olemme melkein koko elämämme jatkuvassa hormoonisirkuksessa. Toisinaan, hyvin usein, on päiviä jona hormonaalisista syistä viluttaa, on kuin sumussa, lähtemätön väsymys jota ei ole voinut lapsena kuvitellakaan koska hormoonivuoristorata ei ole vielä startannut. Sellaisina päivinä haluaisi jäädä viltin sisään sohvalle eikä millään muulla olisi väliä, mutta silti tulee popsittua buranaa ja lähdettyä töihin tai kouluun. Joskus taas päätä särkee helvetisti. Voin kuvitella että jos jollain muulla tilanne on vielä pahempi, niitä sairaspäiviä kertyy tällä tavalla. Voihan se olla että naisilla on keskimäärin vähemmän kunnianhimoa itsensä kiduttamiseen töiden takia ja sekin vaikuttaa, mutta suoralta kädeltä en lähtisi tekemään johtopäätöksiä. Tietenkin on huolestuttavaa jos se että miehet eivät "saa" mennä pois tolaltaan esimerkiksi sukulaisten tai lemmikkien kuolemien takia aiheuttaa jotenkin sen että sairaspoissaoloja ei haeta eikä asioita käsitellä. Miehiähän päätyy kiikkuun huomattavasti enemmän elämän mittaan.