Käyttäjä2351

Kyllä kummassakin kunnallisessa päikyssä, jossa olen työskennellyt, on vanhempien pitänyt viedä omat pastillit lapselleen. Yksityisessä tehtiin niin perseesti, että että osa ei tuonut koskaan ja näin osa maksoi muidenkin pastillit.. Ei ollut mun homma kertoa. Olin vain keittiöllä töissä ja käskettiiin olla hiljaa.

Oltiin aika vasta alettu seurustella nykyisen miesystäväni kanssa ja mentiin paikalliseen parille oluelle. Siellä sitten oli muutama miehen baarituttava ja mentiin heidän pöytäänsä istumaan. Mies esitteli mut porukalle ja yksi meitä vähän vanhempi mies kääntyi kättelemään, että:"Tässäkö se X:n uusi nainen nyt on? Ja nätti on kuin metsämarja!"

Minusta aika söpö kohteliaisuus.:)

Käyttäjä2351 kirjoitti:

(Kysyin mieheltäni, mitä termiä käyttäisin omasta vartalostani, kun aloin vastata tähän ketjuun. Omat ehdotukseni olivat: lievästi ylipainoinen, pullea ja runsas. Mies vastasi kauniisti: pehmeä.:D)

Ja aiheeseen. Eli siis, olen lievästi ylipainoinen, tai sitten pehmeä nainen ja mulla on ollut aivan hirveitä itsetunto-ongelmia. Oli silloinkin, kun vielä lukiossa olin tosi hoikka ja ns. timmissä kunnossa. En ole edelleenkään lihava, mutta hieman pullea parista kohtaa. Aluksi mun oli hirmu vaikea ottaa edes paitaani pois mieheni katsellessa. Mutta nyt 1v4kk:n aikana ollaan tultu siihen pisteeseen, etten arastele itseäni yhtään miehen nähden. On saunottu, vaihdettu yhdessä vaatteita, harrastettu alasti seksiä keskellä olohuonetta kaikki valot päällä yms.:D

Olen suhteen aikana, alussa varsinkin, piiloutunut toiseen huoneeseen vaihtamaan vaatteita, ottanut puhtaat vaatteet mukaan kylppäriin, ettei tarvitse tulla pyyhe päällä ulos ja halunnut harrastaa seksiä vain pimeässä. Mies on pikkuhiljaa saanut minut uskomaan, että tykkää minusta just näin.:) Joten nykyään ei enää hävetä olla alasti hänen edessään.

Ihan pakko kysyä, tuliko alapeukku siitä, että lievästi ylipainoinen on suhteessa, vai kateus?:P

Koska mulla on hyvä suhde hoikan miehen kanssa, enkä vaihtaisi päivääkään.  Eikä vaihtaisi kuulemma hänkään.

(Kysyin mieheltäni, mitä termiä käyttäisin omasta vartalostani, kun aloin vastata tähän ketjuun. Omat ehdotukseni olivat: lievästi ylipainoinen, pullea ja runsas. Mies vastasi kauniisti: pehmeä.:D)

Ja aiheeseen. Eli siis, olen lievästi ylipainoinen, tai sitten pehmeä nainen ja mulla on ollut aivan hirveitä itsetunto-ongelmia. Oli silloinkin, kun vielä lukiossa olin tosi hoikka ja ns. timmissä kunnossa. En ole edelleenkään lihava, mutta hieman pullea parista kohtaa. Aluksi mun oli hirmu vaikea ottaa edes paitaani pois mieheni katsellessa. Mutta nyt 1v4kk:n aikana ollaan tultu siihen pisteeseen, etten arastele itseäni yhtään miehen nähden. On saunottu, vaihdettu yhdessä vaatteita, harrastettu alasti seksiä keskellä olohuonetta kaikki valot päällä yms.:D

Olen suhteen aikana, alussa varsinkin, piiloutunut toiseen huoneeseen vaihtamaan vaatteita, ottanut puhtaat vaatteet mukaan kylppäriin, ettei tarvitse tulla pyyhe päällä ulos ja halunnut harrastaa seksiä vain pimeässä. Mies on pikkuhiljaa saanut minut uskomaan, että tykkää minusta just näin.:) Joten nykyään ei enää hävetä olla alasti hänen edessään.

Mäkin olen 27-vuotias ja miettinyt vähän samoja asioita. Mulla ei tosin ole vielä ammattia. Ylioppilas olen ja paria eri koulua yrittänyt, mutta aikuisiästä osa on mennyt mielen kuntouttamisessa yms. Asun vuokralla ns. huonolla alueella ja näin. Työkokemusta mulla kuitenkin on muutamasta eri paikasta, että ihan en ole elämääni lusmuillut.:P Mullakin lapsuuden kaveri on toista kertaa naimisissa ja odottaa kolmatta lastaan. Toinen kaveri taas meni vuosi sitten naimisiin ja odottaa esikoista. On autot, omistusasunnot, hienot ammatit..

Mutta hyvää elämässäni on parisuhde ja se, että syksyllä aloitan koulun.:) Syksyn aikana aletaan etsiä miesystävän kanssa yhteistä asuntoa (ollaan jo vähän katseltu yhtä rivaripätkää). Lapsista on puhuttu, mutta vaikka minäkin pyöräyttäisin mukulan mielelläni vaikka heti, haluan kuitenkin ensin opiskella. Kouluni tulee kestämään vain 2 vuotta, joten hyvin ehditään odottaa.:)

Välillä hatuttaa olla vanhan kaveriporukan (epäonnistuja), mutta toisaalta.. Just nyt, elämä ja tulevaisuus näyttää oikein valoisilta.