Käyttäjä2271

Mielialat sekaisin hormonikierukan poiston jälkeen

Onko se ihan normaalia, että mieliala laskee ja masentaa, kun hormonikierukka poistetaan? Toiveissa olisi saada perheenlisäystä, joka oli syynä poistoon. Itsellä oli Kyleena, joka oikeastaan tasoitti mielialojani ja pms-oireet myös helpottuivat. Samoin kuukautiset jäi pois. Nyt poistosta n. viikko ja olo on aivan kamala. Masentaa, ahdistaa, hikoilluttaa ja on pahempia uniongelmia. Kaikki tuntuu jotenkin toivottomalta ja yhtäkkiä pelottaa, että pystyykö tässä olossa miettiä edes lapsen tekoa. Meneekö tää ohi? Itsellä kuitenkin masentuneisuutta ollut muutenkin.

Mietin vain, kun oon ymmärtänyt, että monilla tää mennyt ilmeisesti just toisin päin, että kierukka "sekoittanut" pään ja poisto helpottanut.. Voiko tää mennä näinkin päin ja mikä tässä nyt sitten auttais?

Pakko-oireinen häiriö (pakkoajatukset)

Oon sairastanut pakko-oireista häiriötä lapsesta asti. Lapsena se oli pakkotoimintoja, nykyään enemmän pakkoajatuksia. Ajatuksia, esim. mitä jos lyön tuota veitsellä, mitä jos oon pedofiili, mitä jos en rakasta puolisoani, mitä jos olenkin lesbo. Tai ajatukset eivät ole yhtä yksinkertaisia, kun edellämainitut, mutta ajatukset liittyy niihin. Esim. (rocd) joskus en saa rauhaa jos muistan jonkun asian menneisyydestäni ja tunnen hirveää kohtuutonta syyllisyyttä puolisona kohtaan. Asia saattaa olla joku naurettavan pieni (esim. tuo kysyi kerran minulta kuulumisiani), mutta silti on ollut pakko kertoa, että saa rauhan. Voi olla, että haudon asiaa kauan (kuin olisin pettänyt!?), jonka jälkeen pakonomaisesti kerron puolisolle. Puoliso on aluksi ihmetellyt, miksi olen halunnut asian sanoa. Nykyään kuitenkin ymmärtää häiriötäni paremmin... Ja pedofiilipakkoajatukset (pocd) on kaikista pahimpia. Onko täällä ketään, jolla samanlaisia pakkoajatuksia? Kaipaisin vertaistukea ja olisi kiva jos joku esim. antaisi vaikka tunnistamattoman sähköpostiosoitteensa, että voitaisiin kirjoitella kokemuksista.

Hormonikierukka Kyyleena

Mulle asetettiin tänään ensimmäinen kierukka ikinä ja kyseessä tuo uusin Kyleena, joka sisältää edeltäjiään vähemmän hormonia.. Mulla ollut masentuneisuutta ja ahdistusta, eniten kuukautisten aikaan, mutta muulloinkin. Mietin sitten haluanko tätä kierukkaa laittaa, ettei turhaa mene rahat jos ei sovikkaan. Noh, neuvolatäti sai ylipuhuttua tähän uuteen Kyleenaan. Nyt vasta mietin, että paheneekohan oireiluni, niin kuin joillekin on käynyt? Jotkut taas sanoo, että ainakin menkkojen aikainen ahdistuneisuus on helpottanut ehkäisyhormonien avulla...

Onko täällä jollain kokemuksia Kyleenasta tai yleensäkin hormonikierukan ja mielialojen yhteydestä?

Mistä tietää onko suolitukos?

Tänään alkoi kipu vatsassa vasemmalla suht alhaalla. Kipu ei oikeastaan tunnu istuessa tai maatessa, mutta kun nousee seisomaan ja hetken kävelee, kipu yltyy niin, ettei oikein tee mieli kävellä suorassa ja tulee tarve mennä takaisin istumaan. Tuntuu jonkunlaista painetta kipukohdassa ja tuntuu että olisi ilmaa vatsassa, joka ei tule. Vatsa on toiminut kerran tänään huonosti, jonka jälkeen kipu alkoi. En ole syönyt mitään "poikkeavaa" normaalista viime päivinä.

Onko nämä suolitukoksen oireita?

Voisko se ehkä tykätä musta?

oon 14 -vuotias tyttö ja meiän luokalla on yks söpö poika, jonka oon tuntenu eskarista lähtien. musta on tuntunut nyt pari kuukautta siltä, että se tykkäis musta. me ollaan monesti katottu toisiamme silmiin ja hymyilty toisillemme. se kans kattoo mua tosi monesti, niinku mäkin sitä. me ei oikeen koskaan jutella mitään, tai se silleen "tavallaan" aina välillä sanoo mulle jotakin. ja tolla mä tarkotan sitä, että se ei suoranaisesti sano niitä mulle. se kattoo mua aina kun se sanoo ne, mut se ennemmin sanoo ne sen kavereille. tämmösiä tapauksia on ollu esim. tämmösiä:

ehkä pari viikkoa sitten meillä oli bilsaa ja meiän ope sano, että me tehään semmonen parityö. mulla ei oikeestaan oo kavereita meiän luokalla, joten mun on tosi vaikee olla kenenkään pari (vaikka meiän luokasa on parillinen määrä tyttöjä, niin yhesä "kaveriporukasa" on kolme henkilöä ja ne haluais aina olla kolmestaan, vaikka ne tietää ihan hyvin, et mulla ei oo oikeen ikinä paria). sitte meiän ope kysy aina jokaselta et kenen kans haluaa tehä sen parityön. se kysy sitte multa aika alkupääsä et kenen pari haluun olla. mä vaan kohotin olkapäitä ja sanoin: "en mä tiiä." sitte tää meiän luokan poika josta tykkään, istu mun lähellä sillon ja sano vitsillä: "Jennalla (muutettu nimi) ei ole ystäviä" se tosiaan katto mua kun se sano sen mut mä vaan nauroin. vaikka se onki totta, niin ei se mua haitannu. jotenki mä aina kuitenkin tykkään siitä, vaikka se tekis tai sanois mitä.

tää toinen juttu tapahtu tällä viikolla:
meillä oli alkamassa äikänkoe ja mun ihastus istu pari pulpettia mun takana. sitte se oli silleen: "Jennalla on terotin!" sitte se tuli siihen mun viereen ja alko terottaan kynää ja sano: "mahtava ystävä..." pieni tauko "... jos Jenna vaan haluaa" ja taas kerran aloin vaan nauraan. en tiiä mitä siihen oikeen ois muka voinu vastata. oon muutenki tosi hiljanen, joten pojille puhuminen ei oikein oo mun vahvinta alaa, varsinkaan jos on kyse ihastuksesta.

mitä luulette, voisko se ehkä tykätä musta? sori kun tuli näin pitkä teksti, mut kiitos jos jaksatte lukea ja vielä antaa jonkinlaisen mielipiteen aiheesta (:

Levoton vauva

Eli tyttö on nyt 8kk ikäinen ja oon alkanut yhtäkkiä miettimään, että voiko vauva olla "liian vilkas/levoton"? Tyttö on pääosin iloinen ja suht tyytyväinen (paitsi 0-3kk koliikki ja refluksi) mutta tosi temperamenttinen ja mielestäni tosi herkkä/tarkka kaikesta. Ilmoittaa voimakkaasti mielipiteensä (joka tietysti ihan hyvä). Käsiin ei saisi koskea. Kasvojen pyyhkiminen on kauhistus. Paidan/bodyn pukeminen ahdistaa. Menee lähes pois tolaltaan kylpyyn tai suihkuun mennessä. Ei halua, että silitetään (tai ylipäätänsä kosketaan paljoa päähän, kasvoihin.) esim. nukkumaan mennessä. Lakin laittaminen hermostuttaa. Ei tykkää pusuttelusta (ehkä joskus leikkiessä) eikä läheisyydestä. Sylissä ollessa heiluttaa kokoajan itseään tai käsiään, huitoo aivan kamalasti, "lyö", vääntää selkää kaarelle, potkii ja työntää jaloilla kaikkea vasten. Joskus kyllä on rauhassakin, erityisesti jos vieraita ympärillä tai ei olla kotona. Vieressä jos nukkuu, yö on tosi rauhaton, verrattuna pinnasänkyyn.

Joskus tuntuu, ettei tyttö "anna rakastaa itseään". Tarkoitin, että ei halua oikeastaan olla lähellä. Ainoa mistä tykkää on leikkiminen ja villi hörsköttäminen. Iloinen lapsi tämä on kyllä muuten..

Onko kaikki vauvat tälläisiä? :D onkohan tässä kyse vaan tytön omasta luonteesta ja temperamenttisuudesta?.. Syyllistän itseäni siitä, etten onnistunut imettämään kauaa, ei ollut niin läheinen ja "intensiivinen" äiti-vauva suhde, kuin olisin toivonut. Tyttö oli pari päivää myös keskolassa.. Alku oli muutenkin hankala, sitä en nyt avaa enempää. Pelkään, että minun ja vauvan suhde ei oo sellainen kuin "pitäisi", vaikka kuinka yritän.. Mutta tosiaan ensimmäinen lapsi kyseessä, eikä muutenkaan kokemusta vauvoista, muuta kuin tästä omasta. :)