Käyttäjä13186
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on loistava testi kysyä naiselta ennen treffejä, että millaiseen paikkaan haluaa lähteä syömään. Nainen saattaa hyvin helposti valita paikan, joka ei ole halvimmasta päästä.
Minä ainakin nykyaikaisena miehenä uskon tasa-arvoon ja kun naisen valitsemaan paikkaan päätyisimme syömään, kyselisin alkupaloista, pääruuasta ja jälkkäreistäkin, että saataisi mahdollisimman monipuolinen ja laadukas ruokailukokemus.
Laskun maksun ajan tullessa ajankohtaiseksi, ilmoittaisin kohteliaasti tarjoilijalle, että lasku erikseen. Jos nainen maksaa hymyillen oman laskunsa, on hän sopivaa ainesta seuraavillekin treffeille.
Kenenkään miehen ei pidä huolia niin köyhää naista, ettei sillä ole edes kerran elämässään varaa maksaa ruokailuaan kunnollisessa ravintolassa.
Voisi jäädä puolitus tekemättä, jos edessäsi istuisi unelmiesi blondi tai brunette:)
Tämä. Kaikki eivät kyllä tajua kosiskelua. Olen kaunis nainen, ja kerron teille vinkin, pojat. Annan treffikumppanin maksaa laskun, mikäli olen kiinnostunut, ja odotan tapaamisia lisää. Mikäli treffikumppanista näen heti, että jatkoa ei ole luvassa, puolitan laskun, en halua jäädä mitään velkaa. Jos taas mies ei tarjoudu maksamaan, ohitan tyylikkäästi, maksan laskuni, eikä seuraavia treffejä tule. Kyse on soidinmenoista, ei tasa-arvosta. Suhteessa hoidan raha-asiat puoliksi, mieluiten omat tilit kummallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vahingollisten ja itseaiheutettujen touhujen osalta verovaroin kustannettavan terveydenhuollon omavastuu suuremmaksi, ehdottomasti. Esim. läskit, juopot ja tupakoitsijat, jotka varsin hyvin tietävät toimintansa haitat. Tuha mussuttaa mistään sairauksista läskien taustalla, kun niistä on kyse max. 2 %:n kohdalla. Lääkärit voivat tämän arvioda. Liikuntaa harrastavista on teidän valaiden turha kitistä, koska liikunta on pääsääntöisesti terveyttä edistävää toimintaa ellei sitä jonkin harvinaisen poikkeuden perusteella ole arvioitu haitalliseksi.
No niin, ap, lienet saanut vastauksen kysymykseesi, kasapäin vihaa myös täällä, anonyymisti helppo tuulettaa. Läheisesi saattavat olla huolissaan siitäkin, että leikkaus korjaa vaivan, muttei ole pysyvä hoito, ellei ihminen opi uudenlaista suhtautumista ruokaan.
Lainaamalleni hlölle tiedoksi, että kehittyneen yhteiskunnan terveyspolitiikka lähtee siitä, että ihmisen on mahdollista tehdä myös terveyteen negatiivisesti vaikuttavia päätöksiä ja hänet hoidetaan julkisin varoin silti. Muutoin joudumme todella suurten eettisten ongelmien eteen. Lihavuus on riski, ja riskien arviointi taas perustuu ennusteisiin eli todennäköisyyksiin. Kukaan ei tiedä, mihin ap, tai sinä tai minä sairastumme tai kuolemme.
Oma lukunsa on muut "itseaiheutetut" sairaudet, mikä ero on lihavalla joka sairastuu DM2:een tai huippu-urheilijalla, jolla pysyvä nivelrikko? Hoidetaanko narkomaani, itsetuhoinen ihminen, ylinopeutta ajava autoilija loukaantuessaan, vuorikiipeilija ? Kuntoilla voi myös paikkojaan särkemättä ja ottamatta turhia riskejä.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän kaloreita se kodin ja lastenhoito kuluttaa kuin tyypillinen naisten salitreeni johon tällä kultakimpaleella nyt ei kuulemma ole av-raadin mielestä aikaa. Aina huvittaa tämä sama asia.
Ei kyse ole siitä. Epäilen ap:n vaimon hukanneen itsensä stressaaviin, kaoottisiin pikkulapsivuosiin, jolloin on jatkuvasti pistettävä toisten tarpeet omien edelle. Pieni hetki illalla, jolloin voi rentoutua, kuluu helposti tv:n edessä hyvää syöden. Tämä ainakin omalla kohdallani, työn, pienten lasten, kodinhoidon ja parisuhteen hoidon puristuksessa ajatuskin lähteä hikoilemaan jonnekin oli vastenmielinen, vaikka stressinhallinta mielessä olisi varmasti toiminut paremmin.
Ap, tunti illassa silloin tällöin vaimolle liikuntaa varten on yhtä tyhjän kanssa. Kokeile antaa muutama ilta vapaata viikossa, mahdollisuus nukkua joskus myöhään, hoida kotityöt. vanhempainillat yms. Tosin jos maltat odottaa, lapset kasvavat, ja itselle on enemmän aikaa. Oma parisuhteeni kesti lihomisen, nyt liikun taas kuin ennen kun siihen on oikeasti mahdollisuutta, aikaa ja energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, raskauden ja lapset eivät ole syynä lihomiseen. Raskausaikana ei liho, jos syö kohtuudella ja terveellisesti. Se olisi vatsassa kehittyvän lapsenkin etu. Lastenkin kanssa pystyy liikkumaan tietyllä tapaa, varsinkin yhden lapsen kanssa todella erinomaisesti. Jos joku lapsista on isompi, hän voi pyöräillä ja pienemmät ovat rattaissa. Ja jos isä antaa vielä mahdollisuuden kuntoilulle, ei ole mitään ongelmia pysyä hoikkana. Joku vaimosi psyykeä kuitenkin nyt vaivaa, kun hän ei saa otettua itseään niskasta kiinni. Varmaankin juuri se huono itsetunto, joka muuten sekin saattaisi korjaantua erinomaisesti, jos alkaisi harrastamaan liikuntaa. Tämän olen itse kokenut, kun en ollut innostunut liikunnasta parikymppisenä, mutta kun löysin kolmikymppisenä erään lajin, johon ihastuin, huomasin kilojen katoamisen myötä muutoksia itsetunnossa ja minäkuvassa.
Lasten kanssa touhuaminenhan on mitä parasta arkiliikuntaa. Kun söisi terveellisesti ja kohtuudella, ei pitäisi olla mitään ongelmia.
Pienten lasten kanssa liikunnasta pitävällä ihmisellä ainoastaan univaje voi vähentää intoa lähteä rääkkiliikuntaa harrastamaan. Oletko auttanut lasten yövalvomisissa ym. tämäntyyppisissä kuormittavissa asioissa?
Tulee mieleeni, että pariterapia voisi teille olla oikea ratkaisu ja sille tielle pääsee, kun puhut rehellisesti asioista vaimosi kanssa.
Mihin tässä nyt pariterapiaa tarvitaan? Ei se terapeutti mahda mitään sille, että ap:lla ja vaimollaan on ihan erilaiset arvot. Ap arvostaa hyvää ulkonäköä, joka tarkoittaa hänelle hoikkuutta, vaimo jotain muuta. Hieman vastenmielisen asetelman tästä tekee se, että ap näyttää roikottavan vaimoaan mukana samalla kun etsii "hyväkroppaista naista", myös ap:lle toivotan selkärankaa!
Meinasin ensin kommentoida, että onpa nihkeitä ihmisiä, toki kavereille ruokaa ja majapaikan tarjoan, mutta nyt täytyy täältäkin huudella, että provo. 4 yötä, oikeasti?