Käyttäjä13186

Mielestäni kuuluu tarjoutua auttamaan, johon emäntä yleensä sanoo, ettei tarvitse. Sopisi myös palstan toiseen, kursailuketjuun tämä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä13186 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hämmästelijäää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, mua ei häiritse vastuullisten aikuisten touhut tipan tippaa. Mutta maksullinen seksi on aina hyväksikäyttöä. Ihmiselle on traumaattista ja vahingoittavaa päästää joku ihollee vain rahan takia, ilman tunnesidettä tai himoa.

Lähteet? Olis hauska kuulla tämmösistä mittavista tutkimuksista, joissa seksuaalisesti aktiivinen nainen nauttii seksistä ja saa vielä rahaa nautinnosta, ja siitä huolimatta tuomitaan mielipuoleksi jonkun vajakin toimesta. Saa olla aika psykoosissa jos väittää ettei "normaali" nainen voi myydä seksiä omasta tahdostaan.

Ei sillä etteikö seksialalla olisi myös traumatisoituneita ihmisiä, aivan kuten jokaisella normaali alallakin on. Veturinkuljettajissa, poliitikoissa, siivoojissa jne. Erittäin vajakkimaista yleistää jokainen seksityöläinen.

Mutta kuinkahan moni seksityöläinen nauttii siitä seksistä? Aina ja jokaisen asiakkaan kanssa? Varsinkin jos tuo on pääasiallinen tulonlähde, niin ei niitä asiakkaita ole varaa valkata.

Miksi edes pitäisi nauttia? Ei kai se seksityöläinen sitä nautinnon vuoksi tee, vaan rahan. En itsekään tee työtäni ensisijaisesti nautinnon vaan rahan vuoksi, silti ihan pidän työstäni. Itse en tuomitse tätä yksinhuoltajaa sen enempää kuin ap:ta, kuulostaa toimivalta suhteelta. Itse en myöskään usko, että seksin myyminen itsessään olisi mitenkään traumatisoivaa, asiakkaat, jotka pitävät seksiä myyvää esineenä tietenkin saattavat olla. Ap:n suhde kuulostaa molemminpuoliselta hyötysuhteelta jossa jatkuvuutta ja tervettä kunnioitusta, ainakin tavassa, jolla ap puhuu seksikumppanistaan.

Vai että tervettä kunnioitusta. Enemmän kuulostaa siltä että uskotaan kaikki mitä rahalla palvelukseen ostettu ihminen sanoo. Palvelutilanne eli sanoo mikä asiakasta miellyttää. Ja tyhmä asiakas uskoo ja on tyytyväinen... naiivia on, hyvin naiivia.

Muotoilin ed. kommenttini ehkä huonosti, siis, ainakaan ap ei puhu palveluntuottajastaan epäkunnioittavaan sävyyn. Miksi oletat, että kyseinen yh toimii pakotettuna, traumatisoituneena tai syödäkseen? Suomessa muitakin vaihtoehtoja em tilanteissa kuin prostituutio. Miksei yh voisi olla löytänyt tavan ansaita kotona vakiasiakkaiden kanssa ja hyvällä tuntipalkalla?

Vierailija kirjoitti:

hämmästelijäää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, mua ei häiritse vastuullisten aikuisten touhut tipan tippaa. Mutta maksullinen seksi on aina hyväksikäyttöä. Ihmiselle on traumaattista ja vahingoittavaa päästää joku ihollee vain rahan takia, ilman tunnesidettä tai himoa.

Lähteet? Olis hauska kuulla tämmösistä mittavista tutkimuksista, joissa seksuaalisesti aktiivinen nainen nauttii seksistä ja saa vielä rahaa nautinnosta, ja siitä huolimatta tuomitaan mielipuoleksi jonkun vajakin toimesta. Saa olla aika psykoosissa jos väittää ettei "normaali" nainen voi myydä seksiä omasta tahdostaan.

Ei sillä etteikö seksialalla olisi myös traumatisoituneita ihmisiä, aivan kuten jokaisella normaali alallakin on. Veturinkuljettajissa, poliitikoissa, siivoojissa jne. Erittäin vajakkimaista yleistää jokainen seksityöläinen.

Mutta kuinkahan moni seksityöläinen nauttii siitä seksistä? Aina ja jokaisen asiakkaan kanssa? Varsinkin jos tuo on pääasiallinen tulonlähde, niin ei niitä asiakkaita ole varaa valkata.

Miksi edes pitäisi nauttia? Ei kai se seksityöläinen sitä nautinnon vuoksi tee, vaan rahan. En itsekään tee työtäni ensisijaisesti nautinnon vaan rahan vuoksi, silti ihan pidän työstäni. Itse en tuomitse tätä yksinhuoltajaa sen enempää kuin ap:ta, kuulostaa toimivalta suhteelta. Itse en myöskään usko, että seksin myyminen itsessään olisi mitenkään traumatisoivaa, asiakkaat, jotka pitävät seksiä myyvää esineenä tietenkin saattavat olla. Ap:n suhde kuulostaa molemminpuoliselta hyötysuhteelta jossa jatkuvuutta ja tervettä kunnioitusta, ainakin tavassa, jolla ap puhuu seksikumppanistaan.

Vierailija kirjoitti:

Jännä tää keskustelu, et onko trokari paha ihminen vai ei.

Trokaaminen ei sinänsä ole mikään rikos, mutta onhan se moraalisesti arveluttavaa. Trokari vie jotain sellaista, jonka myyjä on tarkoittanut eniten tarvitsevalle/ haluavalle valitsemaansa hintaan. Selkeimmin tämän tajuaa, kun puhutaan lippukaupasta. Oletetaan, että viralliseen myyntiin tulee konserttilippuja, jotka myydään minuuteissa loppuun. Onko oikein vai väärin, että suuren osan lipuista ostavat trokarit, jotka eivät ole lainkaan aikeissa mennä konserttiin itse tai kavereidensa kanssa, vaan haluavat hyötyä lippujen loppumisesta, jolloin he voivat kaupata lippuja ylihintaan epätoivoisimmille? Joko he onnistuvat tehtävässään, tai liput jäävät heille käteen, koska yrittävät saada niistä törkeää kiskurihintaa. Samaan aikaan joukko tosifaneja ei pääse suosikkimuusikkonsa keikalle lainkaan, koska liput ovat lippukaupasta loppuneet. Ja tämä kaikki trokareiden vuoksi.  

Kirpparilla toiminta on pienimuotoisempaa (ja taloudellisesti mitättömämpää), mutta yhtä röyhkeää silti. Trokari ostaa myyntipöydän suosituimmat tavarat ja vaatteet ennenkuin tavis on ehtinyt niitä edes nähdä. Myyntipöydän ykkösartikkelit ovat siis menneet ennen kirpparin avautumista, myyjällä on pöytä täynnä tavanomaista tavaraa eikä tavisostaja löydä mitään järkevää ostettavaa. Samaan aikaan trokari yrittää myydä ylihintaan toisesta pöydästä kaapimaansa tavaraa, joskus onnistuu, joskus ei.

Kirpparitoimintaa voi verrata hyväntekeväisyyteen. Myyjä siis pääsääntöisesti toivoo, että myytävä tavara menee tarvitsevalle, samaan tapaan kuin hyväntekeväisyyteen lahjoittava toivoo, että hänen rahansa menee oikeaan osoitteeseen. Tieto siitä, että joku vie välistä, varastaa ja huijaa, tekee toiminnasta järjetöntä.

Tavalliseen kauppiaaseen trokaria on turha verrata. Kauppias tekee kauppaa päivätyökseen. Hän ei nosta opintotukea tai työttömyystukea tai juokse hakemassa naapurikaupan tarjouksista tuotteita omiin hyllyihinsä. Hän tekee rehellistä liiketoimintaa sääntöjen ja ammattinsa mukaisesti ja maksaa työstä verot. Hänen kuuluukin saada katteensa (eri asia sitten, kuinka suuri kate on, esim. apteekit).

Miten niin kirpparitoimintaa voi verrata hyväntekeväisyyteen? Sehän on tavaran MYYMISTÄ. Jos hyväntekeväisyyttä haluaa harrastaa, antaa tavarat jollekin tarvitsevalle. Kirpparin järjestämisessä on vaivansa, kuten ketjussa jo moneen kertaan on todettu, pestään, silitetään, hinnoitellaan, järjestellään myyntipöytä, ja lopulta korjataan jäljellä olevat tavarat pois. Jos joku ei ymmärrä tavaran arvoa, ja joku muu taas saa siitä paremman hinnan, ainakin minulle fine. Itse hinnoittelen tavarat siten, että olen niistä valmis sillä hinnalla luopumaan. Kirpparitoiminta on bisnestä, jossa täytyy selvittää tavaran arvo, mikäli haluaa voittoa. Ihme jeesustelua!

Eih, vieläkö tää ketju pyörii täällä? Miten paljon keskustelemista voi olla tässä skenaariossa? Umpitympee mies ja lapanen vaimona?