Käyttäjä10803
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Eli ensi kesänä tiedossa ensimmäinen kandikesä sijaistamassa lääkäriä. Kiinnostaisi kovasti kuulla, että mitä juuri sinä toivot lääkärikäynniltä/mitä asioita minun tulisi ottaa erityisesti huomioon? Kiitos.
Sitä, että et OLETTAISI yhtään mitään mun ulkonäköni ja painoni perusteella, vaan KYSYISIT ja oikeasti kuuntelisit ne vastaukset mitä saat.
ELi itse olen tosi lihava ( 112kg ja 160cm). Syömishäiriö löytyy, ollut jo neljännesvuosisadan, ja osasyynä siihen juuri lääkärit, jotka ovat aina kehottaneet LAIHDUTTAMAAN. Kun se nyt on paskinta mitä voi syömishäiriöiselle ehdottaa.
Olen kuitenkin täysin terve. Johtuen siitä, että syön pääsääntöisesti terveesti, liikun paljon ( päivittäin 5-10km kävelyä koirien kanssa , tanssitunteja, salilla 2krt vko ja työmatkapyöräilyt)
NÄitä et voi mun ulkomuodosta päätellä ( kehonkoostumusmittaus antaa kyllä sitten jo aina sen niin yllättävän tuloksen, kun lihasta todellakin on).
JOten turhauttavinta on aina se "tiesitkö että sulla on tota ylipainoa kertynyt? Nyt kannattaisi ottaa vähän liikuntaa mukaan arkeen ja jättää ne sipsit vähemmälle".... AAAAAARRRRGGGHHHH!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.
Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.
Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?
Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.
Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.
Mistä päättelit, että siitä ei seuraa mitään? Tietenkin seuraa! Tilanteesta riippuen lapsi voi esim.lähteä hoitoon ilman haalaria ja itkeä, että on kylmä. Silloin todetaan iloisesti, että totta, ilman haalaria ulkona pakkasessa on kylmä, mutta meidän on mentävä hoitoon ja töihin, joten jotta ehditään ajoissa, haalari puetaan päälle jo kotona. Taapero oppii aika nopeasti, mitä seurauksia asioilla on. Lisäksi suurin osa lapsista tajuaa jo ennen kotoa poistumista, että vanhempi oli tosissaan tässä haalariasiassa.
Erilaisissa tilanteissa toimitaan erilaisin tavoin, mutta seurauksia on aina! Mutta ei rangaistuksia eikä väkivaltaa. 30 sekunnin matka kotoa autolle ilman haalaria ei ole väkivaltaa.
Mille autolle sitä taas ollaan menossa. Entäs me jotka menemme kävellen ilman haalaria? Entäs kun lapsi ei suostu kävelemään, haalarilla tai ilman? Helppohan autolla on mennä vaikka alasti.
Jos avaat oven, ja sanot lapselle, että kokeilee kuinka kylmä ulkona on, kannattaakohan sinne laittaa haalari? Niin mitä lapsi vastaa?
Ja jos sun lapsi ei suostu kävelemään tai ylipäätään on täysin yhteistyöhaluton, niin silloin teillä on jotain pahasti pielessä. Tai lapsella ihan jäätävä uhma, jolloin on tosi turhaa leikkiä valtapelileikkiä. Silloin yleensä huumori auttaa parhaiten.
Ihan ystävyydellä kysyn, että onko tässä ketjussa nyt useampi asperger-vanhempi, kun tuntuu ettei minkäänlaista mielikuvitusta lasten kanssa toimimiseen tunnu löytyvän? Lapsen kanssa kun voi vaikka kisata juoksussa lyhtypylvään välejä tai lasta voi kantaa, tai mitä vaan.
Kun ihan vinkkinä: ne lapset kasvaa. Se että niitä pienenä kantaa niin paljon kuin ne haluaa loppuu kyllä. Ei mun esim. enää pitkiin aikoihin ole tarvinnut mun 15-vuotiasta kantaa, ja kävelemäänkin se suostuu oikein reippaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.
Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.
Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?
Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.
Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.
VOi luoja näitä aivottomuuksia. Haalari puetaan, jotta päästään pihalle. Jos lapsi ei millään halua pukea haalaria ( = lähteä), niin sitten varmaan pitää miettiä miksi.
Jos taas vaan haalarin pukeminen tuntuu epämiellyttävältä ( sinä puhuit vielä TAAPEROISTA, eli tosi pienistä lapsista), siinä käytetään sitten muita keinoja sen tekemiseksi miellyttäväksi. Mä esim. aina lauloin lapsille kun autoin heitä pukemaan.
Niin ja mulla ei ole ollut mitään pakkomiellettä, että 2-vuotiaan, tai edes 4-vuotiaan tarvitsisi osata ja jaksaa ja haluta ja suostua aina pukemaan itse, vaan autoin aina tarvittaessa.
Ja noin muuten tottelemisesta: Kun mun lapset pienenä kokeili että tarvitseeko esim. lattialle heitetyt roskat kerätä, ja eivät pyynnöstä suostuneet, niin en mä alkanut siinä tekemään asiasta valtataistelua. Mä istuin sohvalle lukemaan lehteä ihan rauhassa. Kun lapsi seuraavan kerran ( eli aika hetken päästä) tuli pyytämään jotain, mä sanoin, että tottakai, mutta ensin on lapsen homma kerätä ne roskat, minä voin kyllä auttaa.
Hyvin yksinkertaista: jos ei homma suju lapsen puolelta, se ei suju myöskään ( rauhallisen ja ymmärtävän) aikuisen puolelta.
NÄmä joiden lapsiin "puhe ei tehoa" on oikeasti just niitä, jotka ei pysty viemään mitään asioita loppuun saakka.
Vierailija kirjoitti:
Onko se numeron tekemistä, jos vastaa kysymykseen niin, ettei se mammoja miellytä?
Lähinnä ihmetyttää tosiaan se tunkeminen sössöttämään sellaisiin keskusteluihin, missä ei ketään kiinnosta se, että jollain ei ole lapsia. Täälläkin sitä tapahtuu koko ajan: joku aloittaa keskustelun jostain lapsiin liittyvästä, ja sellaiseen pitää sitten tulla mölisemään jotain " onneksi en ole lapsia tehnyt, aah!"
Ei vaan tulisi itselle mieleenkään mennä koirakeskusteluihin nolaamaan itseäni samalla tavalla. Tai vaikka omaishoitajuuskeskusteluihin, ylipäätään mihinkään, mikä yksinkertaisesti ei kosketa minua, ja ennenkaikkea: jossa minun mielipiteeni on yhtä tärkeä kuin rekallinen rotanraatoja tampoonitehtaalla.
Muuten ymmärrän ja elän samoin, mutta vuokralla asuminen ei kyllä ole yhtään sen halvempaa kuin omistusasuminen, yleensä päinvastoin. Kun eihän ne vaihtoehdot ole iso omistusomakotitalo tai pieni vuokrakoti. Kyllä sitä voi ostaa pienenkin kämpän.