Käyttäjä10803
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöähän tuo on.
Itselleni ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan epäviehättävälle miehelle, etten viehäty hänestä. Miksi ihmeessä tekisin niin? En saavuttaisi siinä mitään ja lisäksi kenties asettaisin itseni alttiiksi fyysisen väkivallan uhalle.
Tämäntyyppinen vallankäyttö lienee miesten erityispiirre.
Miesten? Tämä on niin tavallista naisten toimintaa, että siitä tuli meme: sorry I have a boyfriend.
Esim
https://sayingimages.com/wp-content/uploads/do-you-know-boyfriend-meme…
Tai
https://pics.me.me/mommy-i-love-you-i-have-a-boyfriend-inscyour-mumma-6…
.
Meemi ei ole tosielämää.
Ei niin, vaan ne tulee tosielämän tilanteista.
Noiden meemien alkuperä lienee siinä, että naisen on pakko ihan ekana jo kertoa oikeasta tai hätävalhepoikaystävästä, että välttyisi tolkuttomaltantungettelevien limaääliöiden tykötungulta.
Selityshän teillä aina on. Täysin riippumatta tilanteesta tai teosta, aina, siis kirjaimellisesti aina, löytyy joku ulkoinen tekijä jolle halutaan syyt laittaa. Yleensä mies.
Hällä väliä, että tämä osakeskustelu käsitti sitä absurdia väitettä, että tämä olisi miesten erityispiirre, kun takuuvarmasti löytyy 10x enemmän naisia jota tätä tekee.
Tässähän nyt puhutaan kahdesta täysin eri asiasta.
Etkö tajua, että on täysin eri juttu sanoa, että mulla on poika/tyttöystävä, kuin selittää toiselle ( tämän kysymättä ja pyytämättä) että tämä ei ole itselle sopiva kumppaniehdokas?
Jos noissa meemeissä puhuttaisiin aloituksen asiasta, nuo naiset sanoisivat tyyliin " sori, mutta olet aivan liian lihava ja ruma ja sulla on mauttomat aurinkolasit, joten en halua alkaa seurustella kanssasi." Ja ehkä vielä niin päin, että nainen olisi se poliisi joka on pysäyttänyt auton.
Muutenkin on täysin eri asia viestiä että MINUSSA on jotain, miksi suhde ei onnistuisi ( minulla on poikaystävä), kuin että SINUSSA on jotain miksi suhde ei onnistuisi ( Olet liian sitä tätä tai tuota).
Meneekö jakeluun?
Vierailija kirjoitti:
Mitä olen seurannut kavereiden parisuhteita niin valitettavasti tuntuu olevan se trendinä, että nainen yrittää nostaa esille ihan oikeasti arjessa kuluttavia asioita. Mies ei joko kuuntele, tai "kuuntelee", mutta asia ei muutu. Nainen sitten pohtii eroa. Veikkaan että ihan jokaisessa noistakin suhteista jos se ero tulee niin mies hämmästelee sitten kavereilleen että "Ihan hyvin meillä meni, ei ollut ongelmia"! Niin. Eihän se ole ongelma MIEHELLE, jos mies lähtee pelireissuilleen 1-3 yöksi kerrallaan pari kertaa kuussa ihan oletuksena, on 2-3 iltaa viikossa yötä myöten harrastuksissaan, mutta kumppani ei pääse edes jumppaan tai kampaajalle töiden jälkeen, kun pitää hakea lapset. Ei se ole miehelle ongelma, että siivous, lasten vaatteiden hankinnat ja pesut ja nimikoinnit on vaimon vastuulla. Ei se ole miehen ongelma että anoppi huseeraa vastoin perheen laatimia periaatteita, jne jne jne. Usein tosiaan perimmäinen syy on, että mies ei halua katsoa asiaa molempien näkökulmasta. Esim molemmille vanhemmille 1-2 omaa vapaailtaa viikossa, ja lisäksi 1-2 iltaa perheaikaa. Molemmille vanhemmille ainakin yksi omien menojen viikonloppu. Anopille rajanvetoja, joista pidetään kiinni. Mieskin opettelee käyttämään pesukonetta. Asiat ovat yksittäisinä tosi pieniä, mutta jos niistä kaatuu vastuu vain toiselle vuodesta toiseen niin se on inhottavaa ja väsyttävää. Ne voisi ratkaista ihan ekalla keskustelulla ja tapojen muuttamisella. Btw nalkuttaminenkin on lähinnä tulosta siitä, ettei ekalla kerralla kuunnella. Tottakai se asia nousee sitten esille 5. tai 15. kerran. Jos se ratkaistaisiin sillä ekalla kerralla niin ei tarvitsisi sanoa enää.
Tarkoittaako tässä(kin) esimerkissä anoppi vain ja ainoastaa miehen äitiä, vai koskeeko samat säännöt ja periaatteet myös miehen anoppia? ONko mies saanut myös osallistua sääntöjen ja periaatteiden laatimiseen?
Mutta itse asiaan: kaikkein yksinkertaisinta on laatia asioista excel. Ihan joka ikinen pienikin asia sinne, ja sitten asiat jaetaan paperilla puolisoiden kesken. Vaikka sitten sillä periaatteella, että molemmat valitsee vuorotellen jonkun homman hoitaakseen, kunnes kaikki on valittu.
Samalla tavalla jaetaan vapaatkin: molemmille merkataan paperille ne vapaaillat, ja niistä pidetään kiinni.
Sitten ei tarvitse kummankaan nalkuttaa, kun hommat on hoidossa. Ja siis molemmat saa tietysti laittaa listalle hommia. Jos siellä on ikkunoiden pesua ja kaitaliinan silitystä, niin sitten siellä saa myös olla renkaiden vaihtoa ja aidan maalausta.
Vierailija kirjoitti:
Alkaa olla kuivaa ja aurinko kuivattaa kikkareita. Nyt on hyvät kelit kerätä koirankakkoja tienvarsilta talkoohengessä!
Pidetään keuhkot puhtaina :)
Mua jaksaa kyllä ihmetyttää ihmisten yksisilmäisyys ja tyhmyys tässä asiassa. Ja kyllä, olen koiranomistaja.
JA ei, en kerää pääsääntöisesti koirani kakkoja.
Sen sijaan pystyn kyllä ottamaan muut ihmiset huomioon näin:
- valitsen koiranulkoilutusreittini siten, että matkalla on paljon hoitamattomia pientareita, joissa koirani käy pitkällä kakalla. Näin ollen kakka on siellä pusikossa ja maatuu sinne.
- jos koirani yrittää kakata ( äärimmäisen harvoin) kadulle, jonkun talon edustalle, tai hoidetulle pientareelle, otamme nopean spurtin lähimpään sopivaan kakkauspaikkaan
- jos koira kuitenkin kakkaa väärään paikkaan, kerään sen tai potkin kakan ojaan.
Mun on todella vaikea ymmärtää koiranomistajia, jotka tyhmänä töllöttää kun koira vääntää paskat jonkun toisen pihatielle tai edes jalkakäytävälle. Nämä pienet asiat ei ole niin monimutkaisia.
Ja mun mielestä kakkojen kerääminen luonnosta muovipussiin on kyllä käsittämätöntä toimintaa. Kakka maatuu, muovipussi ei. Mutta sitten jos ainoa vaihtoehto on antaa niiden koirien paskoa minne vaan, niin sitten mieluummin muovipussiin ja roskikseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen joka ainoassa parisuhteessani huomannut, että alunperin hyvin olleet asiat eivät myöhemmin ole enää naisen mielestä hyvin, vaikka mikään ei ole muuttunut ja muutoksen tarpeesta ei ole puhuttu, korkeintaan vihjailtu.
Kannattaa lukea Tunnelukkosi- kirja. Siinä tämä ilmiö selitetään hyvin yksinkertaisesti. Mutta sanotaanhan sitä yleensäkin että ne on samat syyt mihin alussa ihastuu, mitkä myöhemmin saa aikaan eron.
Niin tai ihan yhtä hyvin tyttö on voinut ärsyttää ja käydä esimerkiksi läpsimään kuskia raivopäissään, kun ei ole saanut mieleisiään vastauksia.
Kuten sanoit, me EI tiedetä, joten miksi pitää kuitenkin vetää johtopäätöksiä siihen suuntaan, että raivoava prinsessa on varmasti uhri?
Kun jotenkin se raivoaminen ei käy yksiin sen kanssa, että olisi just tullut oikeasti pelottavalla tavalla kohdelluksi, vaan oman kokemukseni mukaan siitä, että ei saanut tahtoaan läpi, ja sai maistaa omaa lääkettään.