Käyttäjä10803
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos tuo leidi haluaisi oikean parisuhteen, niin hiljaista olisi.
Miksi hänen pitäisi haluta 82-vuotiaana enää mitään parisuhdetta? JOku alleen laskeva muistisairas ukkeli siihen vierelle?
Miksi ylipäätään naisen pitäisi aina haikailla parisuhteen perään?Itse aion ainakin sitten kun lapset muuttaa pois kotoa, perustaa kommuunin ja hoitaa sillä tavalla seurantarpeeni, ja seksiä, sitähän saa naisena just niin paljon kuin haluaa. En olisi uskonut, mutta tämä palsta sen mulle opetti. Ihan voi itse valita Tinderistä ikää ja näköä, kaikkea löytyy.
Naisten pitäisi vaan myös oppia tämä, hakea voima toisistaan ja käyttää miehiä vain seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sokerihumalassa 24/7 kirjoitti:
Meidän lapsen mummuli ja paappa antoi 5v lapsellemme yökylässä ollessaan niin paljon karkkia, lakua ja herkkua, että paappa heräs alkuyöstä siihen että lapsi oksentaa unissaan karkkia. Kuulemma tummaa lakunestettä oli vaan valunut suusta. Vetäkää paremmaksi.
Nyt on onneksi meininki vähän muuttunut.
Kuulostaa kyllä siltä että lapsi ei ole saanut kotona maistaa herkkuja kun mummolassa on vetänyt karkkia kunnes oksentaa. Kyllä meillä lapset osaa säännöstellä karkin syöntiä mutta meillä tarjotaankin monipuolista ruokaa eivätkä herkut ole kieltolistalla vaan niitä nautitaan kohtuudella. Ei ole koskaan ollut ongelma että lapsi ahmisi kaksin käsin synttäreillä tms herkkupöytien ääressä. Voi olla isovanhemmillekin yllätys tuommoinen herkkuahmatti jos eivät ole sellaiseen törmänneet aikaisemmin. Onneksi jatkossa osaavat varautua. Kannattaisi huomioida muillakin että ei se pahamummo välttämättä tiedä että kotona ei herkkuja ole tarjolla vaan tarjoaa lapselle mielestään parasta ja luulee että lapsi osaa säännöstellä syömistään. Kannattaisi teillä olla huolissaan myös siihä muöiten opetatte lapsenne kohtuukäyttäjiksi. Tuollaiset herkkuahmatit kouluiässä alkavat hankkia herkkunsa itse ja sitten onkin huono kun ei ole edes anoppia syntipukiksi. Minä kyllä tarjoan lasten vieraille keksit, karkit ja jätskit enkä kysele onko kotona syöty tsi luvattu.
Älä jauha paskaa. Alle 5 vuotiaalle on aivan normaalia ettei säätelykykyä kertakaikkiaan vielä ole. Meillä lapset ovat saaneet 2 vuodesta eteenpäin makeaa kotona, leivotaan paljon ja lauantaisin on karkkipäivä. Sokeriin ei liity mitään maagista erikoisherkun leimaa. Mutta mummo ja vaari eivät tajua edelleenkään että se ei riitä, että lapsi syö heillä haarukallisen lämmintä ruokaa ja korvaa ruoan jo nenän edessä odottavilla pullilla ja suklaapatukoilla. Limsaa kyytipojaksi ja sitten tv:n eteen ja karkkipussi auki. Ei mitään järkeä tai kohtuutta ja mummo vinkuu jos asiasta erehtyy sanomaan. Viimeksi lapsi itki vatsakipua kaksi päivää mummolan jälkeen - kuvasin videolle kun lapsi itki isänsä sylissä ja hoki että mahaa nippaa ja lähetin videon mummolle. Tämä soitti ja huusi puhelimeen että nuha sillä on, pitää laittaa sipulia sukkiin, mummo tulee hoitamaan... Teki mieli sanoa että vedä sinä muori käteen. Olisi tosi kiva jos voisi laittaa lapset heille välillä hoitoon, mummo ja vaari itse heitä kärttävät, mutta kun ei uskalla. Hampaita ei myöskään pestä, vaari jankuttaa "tyhmä harja, sylje pois" jos näkee lapset hammaspesulla. Todella viisasta touhua siis!!
Kyllä jotakin on pahasti pielessä jos 5v ei hallitse ruuan ja makean säätelykykyä.
Meillä neljä lasta, eikä kukaan ole vielä ahminut makeaa tai ruokaa ylenmäärin tai oksentanut.Tosin, karkit ja herkut eivät ole meillä mitään ihmeellistä ja ei koskaan ole ollut edes erikseen karkkipäiviä, vaan niitä voi ottaa vapaasti, eikä ole kielletty hedelmä tai jotakin ihmeellistä ja kiehtovaa tai koukuttavaa. Ja väittäisin, meillä makeaa kuluvan vähemmän.
Nytkin on saanut pääsiäismunat olla rauhassa ruokapöydällä eikä niitä montakaan ole hävinnyt, kun niistä ei ole tehty mitään ihmeellistä, vaan on yhtä tavallista kuin kaurahiutaleet hyllyssä.
Ihanaa että teillä on noin, mutta ymmärräthän, että lapset on tosi erilaisia? Jotkut on hyvin makeanhimoisia jo pienestä pitäen, ja aivan erityisesti, jos on jotain nepsy-puolen häikkää.
Esim mulla on kaksi lasta, joiden kanssa voi kyllä pitää kaikki herkut esillä, ja niitä syödään iisisti. Sitten on kolmas, joka jo n. 2-vuotiaana oli käynyt öisin syömässä joulun aikaan pöydältä suklaakonvehteja, ja piilottanut roskat saunan lauteiden alle. Ja aivan varmasti häneen ei oltu mitenkään eri lailla suhtauduttu. Hänellä on ADHD, ja sen myötä todella voimakas makeanhimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen kunto määrittää ei ikä, mutta ehkäpä en enää +75v:n vastuulle jättäisi lasta sellaiseen paikkaan missä riski onnettomuudelle on melko suuri. Ihan reagointikyky on jo väistämättä iän myötä sen verran alentunut, vaikka jaksaisikin juosta maratonin.
Mutta kyllä on kuusikymppisiäkin, jotka eivät jaksa juosta kymmenen metrin matkaa. Sellaiselle en jättäisi hoitoon edes sisätiloihin.
Mulla on ollut kaksi taaperoa (3- ja 2-vuotiaat) muutaman tunnin hoidossa kotonani vielä kuukatta ennen ensimmäistä polven tekonivelleikkausta. En asu niin suuressa kartanossa, että täällä pitäisi juosta. Oikein hyvin pärjättiin.
Se itse juokseminen ei ole pointti vaan se ettei kykene ottamaan juoksuaskelia on pääsääntöisesti indikaattori myös muulle liikkuvuudelle.
Kyllä minä kotona joudun aika paljon kantamaan tuon ikäisiä lapsia ja jatkuvasti kyykistymään, laskeutumaan maahan ja nousemaan maasta, auttamaan pukemisessa ja tarvittaessa todella nopeasti nostamaan lapsen jostain. 2-vuotias ei kyllä tajua vielä mistään mitään, ja hoitajan pitää pystyä reagoimaan tarvittavalla tavalla ilman omaa loukkaantumisriskiä. Jos hoitajalla on riski loukata itsensä lasta auttaessaan, on se myös riski sille lapselle.
Sinun kunnosta en osaa sanoa ja ehkäpä juoksuesimerkki oli liian kärjistetty. Pääsääntöisesti kuitenkin juoksukyvyttömyys kertoo huonosta liikkuvuudesta ja rehellisesti sanottuna huonosti liikkuvalle ei pitäisi 2- ja 3-vuotiaita jättää hoitoon.
Mutta onhan niitä vanhempiakin toki, jotka eivät voi lattialle istua, koska eivät siitä ylös pääse. Tiedä sitten, kuinka paljon tällaisissa kodeissa sattuu onnettomuuksia, vai onko lapsi tottunut myös liikkumattomuuteen pienestä pitäen.
Minä en ole pystynyt ottamaan yhtään juoksuaskelta enää vuosiin. En koskaan lasteni synnyttyäkään.
Ihan hyvin oon pystynyt olemaan äiti ilman juoksuaskelia. Lapseni ovat totelleet ohjeistustani ja keskustassa kävelty tietty käsi kädessä tai lapsi rattaissa. Ei ongelmaa.
Juoksuaskeleet on huono kriteeri.
No mitä pystyt tekemään,vaikka et juokse? Pystytkö kyykistymään maahan ja nostamaan lapsen siitä ylös? Pystytkö tarvittaessa kantamaan lapsen paikasta A paikkaan B? Pystytkö pitämään lapsesta kiinni niin ettet paina mistään liian kovasti, mutta lapsi ei pääse karkuun tarvittaessa? Pystytkö istumaan maahan ja nousemaan siitä niin nopeasti ettei lapsi ehdi tekemään jotain vaarallista? Pystyykö lapsi ottamaan sinuun etäisyyttä turvallisesti esimerkiksi leikkipuistossa? Miten pepun pesemiset ovat onnistuneet seisaallaan, entä lapsen auttaminen kiipeämään ja keinumaan leikkipuistossa?
Jos em. ovat sujuneet niin hienoa, jos eivät niin kyllä lapset ovat jääneet jostain paitsi - eikä tarkoitukseni ole loukata. Kyllä alle 3-vuotiaallakin on oikeus ulkoilla ja liikkua niin, ettei hänen täydy olla käden mitan päässä aikuisesta. Puhumattakaan sitten 3-vuotiaasta.
Vielä en ole sellaiseen lapseen törmännyt, jota olisi esim. 2-3-vuotiaana pystynyt ohjaamaan pelkän puheen avulla 24/7.
Päiväkodin hoitaja
Otan osaa, jos kohdallesi on sattunut tuollaisia lapsia.
Minulla on huippu-urheilijan tausta ja olen hoitanut omia, paljon vieraita ja nyt mummina lasten lapsia enkä ole kenenkään perässä juossut.
Jo konttausvaiheessa ovat oppineet kun menen kyykkyyn eteen ja rauhallisesti sanon - Ei-, jos menevät vikasuuntaan. Käveleville olen tehnyt het selväksi, että juosta saa, mutta heti, kun kuulevat kiellon, on ihan pakko pysähtyä.
Olisin pystynyt juoksemaan ja juoksinkin, jos se kuului yhteiseen leikkiin, mutta toteltava on.PISTEEt olisi selvinnyt hetkeäkään erityislasten kanssa. Helpolla olet päässyt. Vai että käskeä...
Tavallaan tämän ymmärtää, kun itsekin olin ihan samanlainen kun oli vasta kaksi normaalia lasta, joiden kanssa toimi tuollaiset asiat.
Sitten syntyi se kolmas, joka oli jo 10kk iässä sellainen, että kun oli laskemassa maahan, niin jalat juoksi jo ilmassa, ja kun ne koski maata, lähti juoksemaan, parin metrin päässä kaapas maasta mitä tahansa suuhunsa ( hiekkaa, pikkukiviä jne) ja NIELI ne. Vauvakeinuun kun laittoi, ja antoi vauhtia, niin parissa sekunnissa oli seisomassa siinä keinussa ja kokeili mitä käy jos ei pidäkään kiinni JOKA KERTA. Vaunuista karkasi sekunneissa 5-pistevöistä jne.
Joku varmaan tässäkin luulee, että ei kyykistytty, ei puhuttu rauhallisesti, rauhattomasti, jankutettu, huudettu, katsottu mitä käy jos ei puutu ( =huonosti) jne.
SIKSi ne on erityislapsia. Kun ne ei toimi kuten tavalliset. Mutta kyllä ne sillä n. 100-kertaisella panostuksella siitä ajan kanssa. Ja sillä, että lakkaa esittämästä ympäristölle sitä "hyvää kasvattajaa", mikä ei näiden lasten kanssa toimi.
Ja tuo meidän pikkuapina on nyt 13-v erittäin taitava soittamaan omaa instrumenttiaan, urheilullinen ja pärjää kouluaineissa hyvin. Ja aiheuttaa edelleen päänvaivaa opettajille.
Vierailija kirjoitti:
Meidän pihalla leikkii yksi lapsi, jolla on niin pieni haalari, että kenkien ja lahkeiden väliin jää paljon paljasta ihoa. Housut aina märkänä siitä kohtaa. Vaatekeräyksiä on paljon, mutta eivät taida mennä oikeisiin osoitteisiin
No onhan täälläkin jo monta esimerkkiä ollut siitä, että vaikka vanhemmalle annettaisiin hyviä vaatteita lapselle puettavaksi, niin vanhempi mieluummin myy ne kuin pukee lapselleen.
kaikkia ei vaan mitenkään pysty auttamaan, lapsen elämä on vanhemman kädessä.
No sillähän taisi jo olla se. Mutta ehkäpä se ei nykypäivänä ole kaikille se ainoa oikea tapa elää.