käyttäjä-11339
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikael ja Markus Granlundin ja sentteriksi Koivu <3
Muita hyökkääjiä sitten Komarov, Pihlström, Barkov, Nykopp, Ramstedt, Rask, Jasse Ikonen ja Arttu Luttinen. Laine myös! Monta saa valita?
Ainiin ja Kukkonen puolustajistoon!
Koskinen on hyvä maalivahti ja Antti Niemi voisi olla toinen.
Miksi alapeukkuja???
Laskinko oikein, että kuusi sentteriä? Kyllähän ne toimii laidassakin, mutta kun suomella on niitä huippu laitahyökkääjiäkin.
Onhan ap tulossa vielä arvioimaan loput? Kiinnostaa tietää, mitähän ap tarkoittaa Annankadun ja Eerikinkadun kulman diskolla.
Embody the Invisible kirjoitti:
käyttäjä-11339 kirjoitti:
Rakastan matkustamista, mutta kun lento ylittää neljä tuntia, alkaa se jo pian mennä vihan puolelle... Ehkä viha on väärä sana, mutta en tykkää ollenkaan istua lentokoneessa pidempään. Yksi Yhdysvaltojen reissu riitti opettamaan sen. Sen päälle hikisessä sikäläisessä viisumin tarkistusjonossa aikansa, niin oli juhlaa, kun pääsi vihdoin pihalle, taksiin ja lopulta hotellihuoneeseen.
Lento Barcelonaan tai Israeliin on aika lailla rajoilla, mutta matkat niihin paikkoihin kyllä riittää motivoimaan.
Saako kysyä, miksi Israel vetää puoleensa? Pyhiinvaellus? :) Se on nimittäin yksi niistä paikoista joita en halua tukea millään tavalla.
Eipä tuo ollut mainittuna kuin pitkän lentomatkansa vuoksi tässä ketjussa. Vastataan kuitenkin...
Mistään muualta ei löydy niin paljoa nähtävää niin tiiviisti ja liki käsin kosketeltavaa historiaa niin monelta vuosisadalta ja vuosituhannelta. Lisäksi kulttuurisesti se on minusta enemmän sulatusuuni kuin Suomen mediassa esitetty kaksi keskenään taistelevaa kulttuuria. Yhdessä korttelissa voi tutustua ristiretkiaikaiseen, seuraavassa Salomonin aikaiseen. Löytyy Roomalaisten valtaamaa Masadaa ja Herodium kuninkaiden ajoilta. Viidenkymmenen vuodenkin takaa on paljon nähtävillä, King David hotellista Augusta Victorian sairaalaan ja monet Brittivallan jäänteet. Ja tietenkin kaikki turistirysät Betlehemistä puutarhahaudoille.
Minulle ehkä sikäläinen luonto on vieläkin hienompaa. Laji- ja eläinkirjo poikkeaa valtavasti varsinkin meikäläisestä. Aavikoiden kukkaloistot heti sadekauden alettua, autiomaiden laaksot, vadit ja jossain lähteet niiden pohjalla. Punaisen meren lähellä sienimäiset jättikokoiset kivimuodostumat ja dyynit, jonkalaisia beduiinit käyttivät varastettujen autojen hautoina rajan siirtyessä Siinailla. Kinneretin ympäristö ja Golanille johtavine tasankoineen ja Carmel vuoriston metsät ja lukemattomat fossiilit. Ylipäätään maisemat on mahtavat.
Siinä vähän tunnelmointia. Voisin vastaavaa kuvata vaikka Irlannista, Tsekeistä ja monesta muustakin kohteesta. Rakastan matkustelua, kun lento ei kasva Israelin monen tunnin lennon mittaiseksi tai pidemmäksi.
Muistin sen Olof Palme kappaleen pidemmälle. Siinä lauletaan, että Tunnelgatan, joka nimettiin uusiksi, taitaa nykyään olla Olof Palme Gatan. Ja kyllä se Broadway Bar oli Annankadun ja Eerikinkadun kulmassa, mutta haettiinko tässä sitä?
Lapsuudessa yksi nykyään kuuluisa kapellimestari on valvonut minua, joten luulen osaavani kuvata sitä työtä ainakin vähän. Olen ollut itsekin joskus harjoituksissa hänen orkesterinsa edessä, tosin melko pienenä ilman oikeaa roolia.
Orkesterissa jokainen soittaja on soittimensa huippu esittäjä. Jokainen osaa nuoteista hyvin nopeasti oman osuutensa, mutta yhteensoitettuna voimakkuudet sellaisenaan ja rytmi on aika tasaista puuroa. Kyllähän kappaleet sellaisestakin tunnistaa, jos konsertin tarkoitus olisi vain tunnistus. Jos kaikki soittaisi yhtäaikaa esitettävän ihan nuottien mukaan, soitossa ei mikään soitin tulisi esille, eikä tiettyjen soittajien ja soittimien vahvuudet. Kapellimestari kuuntelee ja päättää yhdessä orkesterin kanssa milloin korostetaan minkäkin tyyppisiä soittimia ja miten ne tuodaan esiin. Hänen ykköstehtävänsä on tuntea soittajiensa soitto, jotta kykenee siihen.
Graafisena vertaisin sitä eri soittimien äänten vuorottelevaksi liukuvärjäykseksi. Jossain kohdissa kuuluu tuoda voimakkaita kontrasteja, kapellimestari päättää millä soittimilla ja kuinka se luodaan. Hän käy myös eri soittajien kanssa etukäteen läpi millä tavalla sovittaa oma temperamentti ja soitto muihin soittimiin. Esimerkiksi saattaa toivoa rummuilta jotain tietynlaista iskua oikean kokonaisefektin vuoksi.
Kun konsertti on valmisteltu hyvin orkesterin kanssa, jokaisella soittajalla pitäisi olla jo hyvä ymmärrys omasta osuudestaan. Konsertissa hän ensisijassa osoittaa tahtia ja milloin kukakin tulee mukaan tai saa isompaa roolia, mutta myös tilanteen mukaan kuulonsa pohjalta ohjaa voimakkuuksia ja paljon muuta.