käyttäjä-11339

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Postin viestintäjohtaja Timo Anttila hämmästelee Uudelle SuomelleDemokraatti-lehden väitettä siitä, että Posti olisi kadottanut koko lehden 10 000 kappaleen torstain painoksen.

"Ihmettelen, mistä tällainen väärinkäsitys on syntynyt, Anttila sanoo US:lle.

Demokraatin päätoimittaja Mikko Salmi on kertonut, että Posti on kadottanut lehdet ja on syyttänyt tapauksesta suoraan Postia.

Että tällaista taas(saa hävetä näitä postin haukkujia) mikä pointti on uhota ja huutaa ja valehdella postin toimimattomuudesta kun se ei enimmäkseen pidä paikkaansa vaan on valehtelua kuten tässäkin ap:n taholta. Onko jotain kehittävää ideaa vai jääkö tämä taas vauva palstan koiramaiselle haukkumiselle vailla yhtään rakentavaa ideaa?

Vuf postiljooni vuf vuf. 

Niin? Jos et tiedä, missä lehdet ovat, niin ihan turhaan kirjoitat.

Ei jatkoon huono provo. Voitko vastata kiitos että mikä pointti on valehdella postin syyllisyyttä? Kiitos kun olet ystävällinen ja vastaat! Kun autosi varastetaan(kuten nuo linkin postit) niin sinuahan on ihan oikein syyttää epäluotettvaksi oman retoriikkasi mukaan. Ei ihan tervettä retoriikkaa, mutta toki kaltaisellesi ihan luontevaa.

Missä postin syyttömyys on todistettu?

Ei syyttömyyttä tarvitse todistaa vaan syyllisyys pitää todistaa. Näin ainakin Suomessa, onneksi "syytön kunnes toisin todistetaan".

Kuka on Posti? Oikeustahona posti on yritys, ei henkilö. Yrityksen kunniaa ei loukata boikotoimalla tai reklamoimalla julkisestikaan. Moni keskustelunnokkaan otettu yritys ymmärtää asian, eikä yritä väittää asiakkaidensa kokemaa vastaan ainakaan, kun tietää asian olevan toisin. Posti suhtautuu isoihinkin vahinkoihin yksittäistapauksina julkisestikin. Ei varmasti paranna työntekijöiden asennetta, eikä asiakas koe sen silloin kantavan vastuutaan.

Mitä se postinsa kadottanutta ilahduttaa, jos posti toimittaa melkein kaikki perille ja melkein ajoissakin? Ei kuitenkaan juuri sitä lähetystä, josta reklamoidaan.

Jos kuitenkin syyllisyydelle haluaa pohjaa, riittänee viestintäviraston määräämät sanktiot.

Rakentaessamme myyjä esitteli kaappivaihtoehtoja nykyisessä kodissamme. Kun tilasimme samalla useampiin huoneisiin, nuori myyjä huokaili ja pyöritti oikein selvästi silmiään laskiessaan paljonko kokonaisuuden hinta siihen mennessä oli. Tuli jo siinä tunne, että hänestä loppusumma oli hurja, kun hän yritti ehdottaa edullisempia vaihtoehtoja (ihan normaalit kaapit, eikä summa ollut mikään hurja varsinkaan kaappimetreihin nähden). Suunnittelimme yhdessä eteisen kaapiston.

Maksoimme heti laskun. Toimitus viivästyi ja viivästyi. Lopulta eteisen kaapisto asennettiin, eikä se ollut suunnitelman mukainen. Muistakin kaapistoista puuttui edelleen osia ja kokoaminen odotti edelleen asentajaa. Reklamoin ja myyjä kävi meillä. Keskustellessamme hän vain totesi vaatimuksillemme lopuksi: "Aina ei voi saada sitä mitä tilaa." Sitä en muista, mitä tuohon vastasimme.

Olimme luonnollisesti tuon jälkeen toimitusjohtajaan yhteydessä, joka kävi katsomassa tilanteen. Tilanne korjattiin, mutta eipä ainakaan tule tuota firmaa suositeltua. Myyjän viimeinen lause jäi elävästi mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Avec on puoliso, mutta avustajaksi voi ottaa ystävän, sukulaisen tai palkatun avustajan, jos sellaiselle on tarvetta.

Onko missään etiketissä rajattu noin selvästi? Olen ollut ulkomailla isossa ensi-illassa lapsuudessa isäni avecina. Paikalla oli sikäläisiä merkkihenkilöitä jne. ja vanhempani toki varmistivat, että se onnistuu. Äiti jäi vahtimaan nuorempia sisaruksiani.

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikkien kutsu lähtökohtaisesti siis avec? Vai onko kutsu tarkkaan nimikoitu? Mietin itse miten nuo avustajat huomioidaan kutsussa, ihan vaan avecina menevät(kö)?

Avustaja on ihan vammaispalvelulain mukainen avustava henkilö, eikä häntä lasketa aveciksi. Periaatteessa vammainen, joka tarvitsee avustajaa suoriutuakseen asioistaan on oikeutettu ottamaan sellaisen minne tahansa jonne menee.

Juhlissa avustaja on töissä, joten esimerkiksi avustettavan ruokailu jota varten juhlissa varaudutaan vastauspyynnöillä ei periaatteessa kuulu hänelle, vaan hänen on maksettava tai järjestettävä ruokailu itse. Harvoin kukaan miettii asiaa siltä kannalta, mutta konkreettisesti se näkyy työpaikoilla, joissa kunta maksaa työlounaan: kunta ei kustanna avustajan lounasta vaikka kustantaisi avustajan palkan. Tilanne koetaan juhlissa eri tavalla tietenkin, jos avustaja ei ole palkattu avustaja, vaan lähiomainen tai puoliso. Silloin yleensä avustaja on samalla avec.

Vierailija kirjoitti:

Uteliaisuus ei ole sivistystä.

Tähän on pakko kommentoida, että nimenomaan uteliaisuus on sivistystä. Mm. kaikki löytöretket on perustuneet uteliaisuuteen, samoin hiukkasten tutkiminen. Vauvasta lähtien uteliaisuus vie eteenpäin. Toki voimavarojaan on syytä oppia hiljalleen kohdistamaan, mutta eiköhän aika moni huippututkija ole monistakin asioista kiinnostunut.

Ja ap:n kysymys tällä anonyymipalstalla on anonyymi. Joku jossainpäin Suomea on avannut kirjeen, jossa on ollut henkilökohtaista tietoa edelleen anonyymista työkaverista. Toki siitä seuraa, että joku anonyymi työkaveri voi aiheellisesti kokea yksityisyyttään loukatun, mutta kuka? Minusta aika ammattimaisesti käsitelty uteliaisuus, toki onhan se ärsyttävän provosoivaa, kun ei tiedä onko kyse juuri omista tiedoista.