katjaa

Kirjoitin eilen tänne viestin, mutta se on näemmä kadonnut bittiavaruuteen. Noh, kokeillaampa uusiksi.

Heippa hei taas pitkästä aikaa!

Ihan ekana omaa napaa: Otin vähän taukoa vauvailusta, kun alkoi seinät kaatumaan päälle. Tuli se ekan kierron tärpittömyyden pudotus vähän jälkijunassa :) Nyt ollaan taas jaloillaan.

Epäilen, etten ovuloi ollenkaan. Kierto on niin lyhyt (muutamat viime kierrot olleet n.20-22 päivää), eikä menkkojen jälkeen-puolivälissä ole mitään ihmeellisiä tuntemuksia. Olen varma, että tämä johtuu siitä, että olen käyttänyt hormonaalista ehkäisyä niin kauan putkeen, että se on pilannut kaiken. Meillä on kuitenkin seksiä joka-joka toinen päivä, joten yrittämisen tiheydestä se ei ole kiinni. Katson nyt vielä tämän kierron jälkeen (kuun asennosta riippuen teoriassa uuden kierron pitäisi alkaa viikon kuluttua) kaksi kiertoa, ja jos ollaan edelleen noin lyhyellä kierrolla, niin käyn lääkärissä varmuuden vuoksi.

Ja juu, tiedän tunteen kuvitelluista raskausoireista. Niitä on ollut. :D Pinkeä olo, nippailua masussa, paineen tunnetta, yrityksestä huolimatta ei tee mieli alkoholia (kävin siis ystävättäreni kanssa Virossa kolme päivää, ja yritettiin juoda mutta väsyin heti :D ), aivan järjetön väsymys ja viluisuus. Milloin särkee nivelet, milloin kuvittelen nännieni muuttuneen. Milloin peilistä ohikävellessäni jään tuijottamaan turvonnutta mahaani, jonka ajattelen johtuvan vauvasta, eikä suinkaan niistä parista jauhomakkarasta jotka juuri äsken söin. Tuttuja juttuja. Tällaisia tuntemuksia tässä kierrossa, mieli tekis testata mutta veikkaampa että hukkaan menis hyvä raskaustesti :D

Babyshowereista: mä en ole koskaan ollut enkä tiedä ketään, kenelle olisi tällaiset pidetty. Asia kyllä kiinnostaa ja houkuttelee, ja mielelläni järjestäisin tällaiset vaikka vastaraskautuneelle ystävälleni. Mut koska tällaiset kuuluu järjestää? Ei varmaan ihan alkuraskauden aikana, mutta kuinka pitkälle uskaltaa venyttää? Entä pitäiskö näiden olla yllätysjuhlat vai pitäiskö tulevan äidin olla mukana suunnittelemassa?

Tervetuloa mukaan uudet :)

Nettieeva: kiva kuulla että joku muukin on vikkelämmin toteuttamassa unelmiaan perheestä, mekin ollaan vasta reilu vuosi oltu yhdessä, viime vuoden huhtikuussa tavattiin :) meillä tosin ikäeroa hieman enemmän, minä -87 ja mies -73. Mut tässä nyt näyttäis olevan kaikki taivaankappaleet kohdillaan, joten parempi vaan nauttia elämästä tässä ja nyt, kuin pohdiskella ikäeroa tai sitä, mitä muut on mieltä.

Mymylle onnea ja autuutta!! <3

Ekpille myös onnea ehkäisyn jättämisestä, nyt toivotellaan positiivista tuulenvirettä sinnekin :)

Hummingbird, rohkaise mielesi ja jätä se ehkäisy vaan. Sitähän sää kuitenkin tahdot! ;)

Jaille vielä että kerrot sitten heti tuloksia kun testailet!

ON: Täällä alkaa vuodot olla ohi. On kova ikävä E:n kainaloon (ja pöksyihin). Onneksi se tuleekin jo huomenna illalla kotiin. Jospa sitten tästä kierrosta tärppäisi, tosin jos kierron pituus on näin lyhyt, niin en ihmettele vaikka ovis ois menny jo. Ehkei tule helmivauvaa (vaikka ihanaahan se ois saada lapsi samassa kuussa kun itsekin on syntynyt ;D ).

Esperando: Välitila on tuttu juttu. Kerran se johti jopa avioeroon (tai sitten se mies oli kertakaikkiaan vaan niin saamaton minkään asian suhteen). Mutta venytä pinnaa, odottele, valmistaudu. Sitten kun asiat muuttuu, ne muuttuu kertaheitolla ison harppauksen eteenpäin. :)

Justiina: Paljon onnea tutkinnon suorittamisesta! Se on iso taakka pois harteilta :) helpottaa tuota lastentekoakin kun ei stressaile niin isoista asioista. Nyt sitten tsemppiä työnhakuun :) Tutkintojen jälkeen mä sain kesätöitä, jota jatkettiin suullisella sopimuksella, kunnes syksyllä sain vakituisen työpaikan toisesta firmasta. Tästä on nyt aikaa 4½ vuotta, ja samassa paikassa olen edelleen, tosin työnkuva on hurjasti laajentunut (ja palkka noussut ;) ). Eli hyvää kannattaa odottaa jos se on mahdollista, ja siihen saakka tehdä sitä mitä saa ja voi.

ON: Eilen tulikin postissa sopivasti kutsu papaan, kun olen joskus 18-19 kesäisenä osallistunut johonkin hpv-rokotetutkimuksen vertailuryhmään. Ehkäisykapselin poistossa ei ollut mitään alatutkimusta tai papa-koetta, joten ajoitus onkin oikeastaan ihan hyvä.

E on Norjassa kalastusreissulla. Ja mulla on ihan kova ikävä. Ollaan soiteltu joka ilta maratoonipuheluita, vaikkei normaalisti puhuttais niin paljoa vaikka oltas samassa huoneessa. Pieni etäisyys näemmä lähentää. Ja se tuntuu niin hyvältä.

Eilen vietin vähän aikaa isäpuoleni kanssa, kun vaihdettiin mun autoon renkaat ja pestiin se. Kysyin siinä, että mitä mieltä äiti oli meidän uudesta kodista, kun hän kävi edellispäivänä sitä katsomassa mun ja mun veljen kanssa. "Ei äiti oikeen tykänny" oli vastaus. Se ei sinänsä yllätä mua, mutta ärsyttää se, ettei voinut sitä sitten paikan päällä sanoa suoraan. Ja tajuan kyllä itsekin, ettei se ole mikään täydellinen, mutta juuri se tekee siitä kodikkaan ja oman tuntuisen. Luulen, että olemme erkaantumassa äidin kanssa entistä enemmän toisistamme. Napanuora on katki, ja kohta on joku muukin. En voi todeta muuta, kuin että onneksi mulla on ystäviä. Ei tarvitse jäädä asioiden kanssa yksin.

Robinettelle pahoittelut, voimia! Ihan varmasti saat nyytin syliisi vielä :)

ON: Ensimmäiset luomumenkat alkoi eilen, eli ei tärppiä heti ehkäisyn loputtua. Nyt muistan taas miltä oikeat kuukautiset tuntuu. Onko jollain muulla kivuliaat kuukautiset? Tää on jotain ihan jäätävää. Kuulostelin kehon tuntemuksia tällä kierrolla jonkin verran ja ihme muljailua masussa tapahtui. Mut tässä on sitten lopputulos, Niagaran putoukset. Voi prkl.

Tällä kierrolla oli pituutta 21 päivää. Jos sama meininki jatkuu, ovuloin 6.5., eli en silloinkaan tule raskaaksi, koska miekkonen on nyt ulkomailla ja tulee vasta tuolloin kotiin. Lisäksi vuodan taatusti ainakin 4. päivään saakka, eli jatkoa ajatellen pitää sitten ruveta menemään punaisia päin. Kaikkeen ällöttävään sitä täytyykin ryhtyä. Yök.

En oikeen tiedä lasketaanko tämä ehkäisyn lopetuksen ja ekojen luomumenkkojen välinen aika yk1:ksi. Aloin siis vuotamaan päivää ennen ehkäisyn lopetusta, eli ne eivät olleet vielä luomut. Lapsentekoa on harjoitettu paljon, mutta mitenkähän sen sitten laskisi.

Noh, muihin aiheisiin. Sain lauantaina avaimet uuteen asuntoomme! Jippii! :D Äiti katsoi vähän nenänvarttaan pitkin naarmuista lattiaa ja elämää nähneitä seiniä, mutta totesi sen jälkeen, että "no sit ku tänne tulee huonekalut ni se on varmaan ihan okei." Torppasi eurolavasänkyajatuksen ihan täysin, kun ne lavat sisältää myrkkyä. Yritin googlettaa asiaa mut en saanut vahvistusta, eli suunnitelmat pitää edelleen.

Plussapuhuria sekä tsemppiä kanssasisarille :)

Mammuttii: Useilla ystävilläni on jo useampiakin lapsia, ja tuntuu että olen viimeinen, vaikka ikää on "vasta" 26. Asiahan ei näin siis ole, mutta se vain tuntuu siltä kun tahtoo omaa lasta niin paljon. :D