katjaa

Robinette: Sydämelliset onnittelut plussasta!! <3

Täällä alkaa toivo nostaa päätään taas aallonpohjalta. Elämä järjestyy. Ystäväni kertoi viime viikolla vauvauutisia ja menin aivan sekaisin onnesta.

Kevään kunniaksi siemenet laitettu kylvöön, heh heh ;D En ole kylläkään mitään ovista tikuttanut tähän mennessä, se lienee toistaiseksi turhaa kun hommailua on kuitenkin vähintään joka toinen päivä. En tiedä johtuuko tämä kiima nyt siitä, että on niin kova vauvankaipuu, vai siitä, että vapauduin hormonaalisesta ehkäisystä ja olen päässyt valloilleni. Joka tapauksessa nautin joka hetkestä rakkaimpani kanssa.

Elämän tarkoitus on lisääntyminen!

Jatkoa eiliselle.

Mummokuumeilu: Autottomuudesta johtuen äiti tarjoutui kyydittämään mua töistä terveyskeskukseen tikinpoistoon. Tietysti hän uteli mikä minulla on kun pitää tikki poistaa, ja olihan se kerrottava totuus. Ja totuus siitäkin, että nyt ei ole mitään pillereitä tai muutakaan ehkäisyä. "Eiks sun kannattais nyt vielä vähän kattoa." Kiitos tuesta äiti. Eipähän tarvitse pyytää sieltä suunnalta kyllä sitten mitään apua, se tuli selväksi.

Ernon käsimurheet jatkuu. Eilen tuli puhelu, että tuo joutuu torstaina leikkaukseen. Eli rahantulo lakkaa sitten pidemmäksi ajaksi. Lisäksi myös E:n auto präkää, ei lähtenyt eilen lainkaan käyntiin.

Stressihän oli 110% varma ehkäisykeino? Mua ahdistaa aika raskaasti.

God morgon! Ennakkovaroitus: tiukkaa omanapailua tiedossa.

Se oli siinä se talviloma. Muuten meni hienosti, oli tekemistä ja kaikkea kivaa, mutta viikonloppu oli kyllä sitten p*skaakin p*skempi. Erno mursi kätensä, istuttiin 5h päivystyksessä, ja kotimatkalla auto hajosi. "Ikuinen" jakoketju, joka on jo kertaalleen vaihdettu, on jälleen venynyt. Mulla ei enää riitä huumori eikä rahat tuohon autoon. Vasta viime torstaina sain auton takaisin korjauksesta (vaihdettiin eräs anturi kun auton vikakoodi näytti sitä), jossa se oli kaksi ja puoli viikkoa. Pari päivää se toimi ihan hyvin, ja sitten tapahtui eilinen. Ei se auto mikään uusi ole, mut 13 vuotiaan pitäisi vielä olla ihan ajokelpoinen keski-ikäinen auto. Luulen, että saatuani tuon korjauksesta myyn sen eksälleni, joka on ihan aidosti kiinnostunut nimenomaan tästä autosta, koska tuntee sen tekniikan läpikotaisin. Talvisin voin kulkea bussilla, ja kesäisin moottoripyörällä. Tulee hiukan halvemmaksi. Meillä tulee nyt todella tiukkaa taloudellisesti, kun E ei voi tehdä töitä murtuneella kädellä ainakaan pariin päivään, eli satasia jää uupumaan. Ja rästissä olis tämän kuun vuokrat meidän kodista, E:n studiosta. ja tulossa ois vielä ens kuussa sekä tämän kodin että uuden kodin vuokrat päällekkäin ja studion vuokra tietty. Nyt täytyy sanoa että ahdistaa. Eikä auta, että postiluukusta kolahti just neljän sadan euron vakuutuslasku. Auton korjaus on viimeinen naula arkkuun. Äiti osasi taas lohduttaa omalla kylmällä tavallaan: "Noh, se potkii sitten kunnolla päähän kun se potkii." Puhelu loppui pian tuon jälkeen.

Olen vuotanut verta nyt viikon putkeen. Se ei tosin ole estänyt peittojen heiluttelua, mutta on silti ällöttävää. Loppuis jo. Ehkäisykapselin poistossa laitettu tikki poistetaan tänään. Tuleekohan mulla ikinä ovulaatiota.

Mummokuumeilu: ei ole ollut havaittavissa. Luulen, että äiti ihan pelkää, että teen lapsia Ernon kanssa, vaikka itse olenkin onnellinen asiasta. Mulla on just nyt semmonen olo, että sieltä suunnalta ei kauheesti vapaaehtoisia käsiä heru auttamaan tulevaisuudessa. Aika näyttää. Ehkä tämä tunne johtuu nyt tästä ahdistavasta tilanteesta.

Huvinaiminen on ohi, kuten ystävämme ilmaisi asian kuullessaan ehkäisymme lopetuksesta.

Kiitokset kaikille tsempeistä, toivottavasti tuottavat onnea ;)

JAI: Olen pahoillani koirastasi. Minusta päätös kannattaa tehdä ennen kuin koiran elämä on liian tuskallista ja stressaavaa. Tiedä vaikka stressikin edesauttaisi vääjäämätöntä tapahtuvaksi aikaisemmin. Lauman dynamiikka palautunee varmasti ennalleen.

Vauvan tarvikkeista: Varmaan iso osa saadaan käytettynä, ja mielelläni puollankin kierrätystä. Vauvat kasvaa niin äkkiä, että ne vaatteet ei kerkee kovin paljoa kulumaan käytössä. Ystävälläni on erittäin hyvä maku lastenvaatteiden suhteen, ja toivonkin meille pikaista tärppiä jotta saadaan heiltä varmasti hienoja vaatteita ;D Uutena ostetaan varmaan se kaikki, mitä ei tarvitsemishetkellä löydy käytettynä. Turvakaukalo on vähän sellainen juttu jonka haluaisin uutena, mutta meillä on siis yksi kaukalo jo olemassa kellarissa miehen vanhemmilta lapsilta jääneenä. Katsotaan nyt.

Omanapailua: Olen täysin hurahtanut kaikkiin sisustusasioihin nyt uuden asunnon johdosta. Perustin jopa Pinterestiin oman seinäkkeen johon kiinnitän kuvia inspiroivista sisustusasioista. Yksi suosikeistani on eurolavoista koottu sänky, josta miehenikin innostui! Ei tarvinnut kauaa suostutella kun näytin vaan kuvan ja kerroin mikä se oli :D Semmosta siis luvassa meille! Olen myös erittäin tyytyväinen ratkaisuumme ostaa aikoinaan Ikeasta lapsille tuollainen kerrossänky, jonka saa kahdeksi erilliseksi sängyksi... Sillä uuteen kotiimme ei mahdu kerrossänkyä sitten mitenkään päin. Olkkarista ajattelin sellaista vähän maalaisromanttista. Siellä on kakluuni ja kakluuniseinä on tapetoitu mustaksi jossa on kultaisia enkeleitä. Muut seinät on valkoisia. Puulattialle pääsisi seisomaan sitten valkoinen sohva, jonka saamme lahjoituksena äidiltäni (siinä on jo pari tahraa joita ei saa pois, joten ihan turvallisin mielin otan sen lapsiperheeseemme). Ikean hyllykkö ei ehkä edusta havittelemaani tyylisuuntaa, mutta olohuone on ainoa mahdollinen sijoituspaikka sille. Pitää häivyttää se sinne jotenkin ;) Noniin, taas lähti mielikuvitus laukkaamaan. Ei mul muuta.

Heippa vaan!

Me ei olla puhuttu mistään peloista, kumpaakaan tuskin mikään sen ihmeemmin pelottaa. Tämä ei tietystikään ole miehelle eka kerta kun vauvaa puuhastelee. Minäkin ihan rohkeasti tähän toimeen ryhdyn. Suurin oma pelkoni on, että mieheni joutuisi vankilaan ja lapsemme menettäisi isänsä. Eihän tämä pelkoni siis ole realistinen, mutten halua toistaa samoja kuvioita kuin oma äitini ja isäni.

Ekpi: Terve.fi:stä poimin seuraavaa, joka kuulostaa ihan järkevältä: Mikäli matkasuunnitelmissasi on jouston varaa, kannattaa matka varata keskiraskauden tienoille (viikot 14 – 28). Tänä aikana keskenmenontai ennenaikaisen synnytyksen riskit ovat myös kaikkein alhaisimmat. Lisäksi tunnet olosi todennäköisemmin muutenkin hyväksikeskiraskauden aikaan. 36 raskausviikon jälkeen neuvolasta todennäköisesti kehotetaan jo välttämään lentämistä.

Aloin eilen tuhruttelemaan taas, jippii. Tänään kävin ehkäisykapselin poistossa. Sain yhden tikin käteen, ja se pitää poistaa viikon kuluttua. Kapselin poistanut lääkäri oli todella ihana, ja hän toivotti kovasti onnea yrityksellemme :) Hän sanoi, että tapaamme kyllä varmasti uudelleen, koska hän on äitiysneuvolassakin lääkärinä. Jouduin vaan toteamaan ettemme tapaa, koska muutamme naapuripaikkakunnalle :/ Kurjuus! Mutta takaisin iloisiin aiheisiin. Ehkäisyteho lakkaa päivän parin kuluessa. Sitten ovista tikuttamaan... Hih!