katjaa

Heitettiin eilen kuusi parvekkeelta alas (ja pari mattoa), koska ne nyt oli vaan helpompi toimittaa roskikseen sitä kautta. Ja samalla vietiin yks lepotuoli roskiin kans, kun se on ollut vaan tiellä. Pari ikivanhaa valaisinta meni myös roskiin, kun toin omat (PAREMMAT) tilalle. Melkeen sydäntä särkee kun Ernolta lähtee tavaraa roskiin ja mun tavarat vaan täyttää ne paikat. Mutta olen saanut luvan tehdä niin, niin minähän teen.



Vauvakirjoihin en ole vielä kajonnut. Olen muutenkin huono lukemaan mitään (paitsi keskustelupalstoja :D ), niin en vaivaa päätäni sillä kirjojen lainaamisella tai hankkimisella. Jos tulee joku sellainen vastaan, jota ilman en voinut elää, voin hankkia sen. Mutta tyydytän tiedonjanoni toistaiseksi netillä ja käytännön vinkeillä tuoreilta äideiltä.



Mun äiti on nyt 52-vuotias. Muutama vuosi sitten, kun olin naimisissa exäni kanssa, oli mulla silloinkin tarve lisääntyä. Silloin kysyin äidiltä, että koska tahdot mummiksi. "No en nyt ainakaan vielä" oli vastaus. Saamansa piti. Nyt kun hänen nuorempi paras ystävänsä on tulossa jo kolmatta kertaa mummiksi, lienee mummiuden lämmittelyä ilmassa. Ihan varmasti äiti tahtoisi mun vielä odottavan, koska me ei olla vielä oltu kauaa Ernon kanssa yhdessä. Toisaalta omasta kokemuksestaan hänen tulisi tietää, että mitä tahansa voi tapahtua, vaikka tulevaisuus olisi kuinka hyvin pedattu. Mun mielestä elämässä pitää tehdä sellaisia asioita, joista itse tulee onnelliseksi. Ulkopuolisten onni on valitettavasti toissijainen asia. (Olen vasta viime vuosien aikana oppinut tämän asian, ja nyt kun alan sitä ymmärtää, olen saanut hurjasti itsevarmuutta.) En varmaan sano äidille jättäväni ehkäisyn pois, kerron sitten kun plussailen. Tai sitten kun 12 viikkoa on täynnä, ettei se mene ehdottamaan mitään keskeytystä tms. Mä olen kuitenkin jo aikuinen, ja pystyn kantamaan vastuuni.



Mua jännittää ehkä vähän se, miten mä tulen jaksamaan jos vauva ei nuku öisin. Väsyn nimittäin todella helposti. En välttämättä tule ärtyneeksi, mutta saatan nukahtaa kesken toimien (töissä tätä on tapahtunut, mut ei kerrota työnantajalle eihän?). Kilpirauhasen vajaatoiminnasta ei ole kyse, se on testattu. Viimeksi kun oltiin Ruissalossa lasten kanssa 1½h rauhassa kävelemässä, olin lopulta niin uupunut, etten voinut ajaa autoa kotiin. Kotona en tehnyt loppupäivänä mitään, makasin vain vuoroin sohvalla, vuoroin lattialla, mihin nyt satuin kaatumaan.



Täällä on ihana auringonpaiste. Tekisi mieli lähteä ulos. Tänään on tosin suunnitelmissa verhojen ompelua ja äidin luona käymistä. Katsotaan jos johonkin väliin mahtuisi joku ulkoilu.

Rellu: eli jos meidän kisuille tulee jotain hämminkiä, ni tiedän mennä Tuhatjalkaan sitten ;D Toivotaan nyt ettei tietty tulis.



Repale: Mut sulla on konkreettisesti se raskautuminen jo eri tavalla käsissä, tjottailu alkakoon! Mulle tuo testien ostaminen oli askel lähemmäs omaa kääröä, niin höntiltä kun se kuulostaakin. Erno vaan naureskeli mun tarjousten perässä juoksemistani. Onneksi sillä riittää huumorintajua. :D Ja jos plussaat, ni mun puolesta saat jäädä kyllä tänne kun ollaan tässä jo jonkin verran tutustuttu. :)



Tänään tuli KELAlta kirje, että poikien lapsilisistä lähtee korotukset, kun Erno on nyt avoliitossa. Pahoittelin tapahtunutta, mutta sille ei kuulemma ollut aihetta. :D Ja ilmeisesti se on päiväkotikohtaista, jos samassa taloudessa asuvan aikuisen (vaikkei huoltaja) täytyy hakea tai olla hakematta lapsia päikystä, jos työpäivä loppuu aiemmin kuin toisella. Tuon exä uhkaili mennä vasikoimaan tuonne päiväkotiin mun työajoista (joista sen ei pitäis kauheen tarkkaan edes tietää mitään koska en ole ikinä henkilön kanssa keskustellut, mistään). Varmasti tarkoitus olisi tuottaa harmia mulle, mutta en mä nyt pahakseni pistäis, jos poikia hakisin tarhasta joka toinen viikko. Erno on mun aarre, ja pojat on kaks timanttia siinä. :) Tosin mun nimi ei oo vieläkään missään varahakijoiden listalla, että en sit tiedä noista velvollisuuksista tässä kohtaa.



Mä oon kans ollut joskus heppatyttö. Aikuisiällä en oo kyllä montaa kertaa käynyt. Loppuvuodesta mulla oli 100e edestä vanhenevia liikuntaseteleitä, jotka olisin halunnut käyttää ratsastustunteihin. Aikataulullisista syistä en sitten koskaan päässyt ratsastamaan. Mullakin tuo paino päässyt nousemaan, ruoka on vaan niin älyttömän hyvää eikä lenkit houkuttele. Laihdutin toissa kesänä 15kg ja painoin hetken aikaa 60kg (olen kokonaiset 165cm pitkä), mutta nyt syksyllä vaaka näytti 80. Alkoi karkki- ja herkkulakko, joka on nyt pettänyt. Aivan totaalisesti. Ei mulla oo enää mitään kontrollia tässä. Sen lisäksi pitkä jouluvapaa on aiheuttanut iltatissuttelua, josta on päästävä eroon. Alle 70kg paino riittäis mulle raskautumisvaiheessa, ni olisin iloinen. (Ja aivan taatusti raskausaikana mullakaan ei oo mitään tolkkua syömisessä, ahnehdin kaiken, ja kielloista huolimatta aion syödä maksalaatikkoa, koska se nyt on vaan niin hyvää. En paljoo, mut muutaman kerran ainakin.)

Väliaikatiedote, Grouponilta saa nyt hyvän diilin, jolla saa ostettua "18 kpl ovulaatiotestiliuskoja sekä 6 kpl raskaustestiliuskoja PERHOSET™-verkkokaupasta vain 8,00€ (arvo 16,90€) sis. toimituskulut". Ostin. Tietysti :D Nyt on nii halpaa että muittenkin kannattaa!



Mä olen turkulainen. (Pahoittelen murretta jos se paistaa vähääkään tekstistä.)

ekpi: Mun on pitänyt kysyä, kun en muista lukeneeni, että millainen perussairaus sulla on? Mulla ei oo mittään, mut oon vaan kiinnostunut :)



Repale: HIENOOO!! :D Vilpitön ilo tuosta sun jutusta! Ja sulla se on jo paljon konkreettisempaa, kun sulla on hormonaalinen ehkäisy jäänyt jo pois. Mulla toi kapselin poisto edessä tosiaan loppukeväästä, katotaan tuleeko kuukautisia ikinä. :D Jännäilen sun puolesta täällä, ja jos muutatkin mielesi vielä etkä maltakaan odotella kesäkuuhun, niin... plussatuulia! ;D



Voin omalta osaltani luvata sen, että yrittämisestä ei ainakaan jää kiinni meidän raskautuminen. Herranjumala en pärjää kahta vuorokautta ilman tuota miestä. (Joka on sinänsä jo todella ihmeellinen ja uusi asia mulle, joka olen ennen välittänyt seksistä kerran kuussa ja vähemmälläkin pärjännyt.) Sillä on taas keväällä kalakerhon reissu Norjaan viikoksi, kuten sillä oli meidän suhteen alussakin. Oli se vaikea viikko. Ja tulee olemaan nytkin. Mul on varmaan niin kova psykologinen tarve lisääntyä, että se tekee mut fyysisesti kyltymättömäksi.



Mä olen kertonut vauvahaaveista parille parhaalle ystävälle, ja töissä ilmoitin lähimmille työkavereille, että tänä vuonna alkaa vauvanteko. Äitille kerron sitten kun on jotain kerrottavaa. Se ei valitettavasti ole hänen päätettävissään, että koska tulee lapsenlapsia. Se on vähän kummallinen nainen eikä olla kovin usein yhteyksissä. Erno oli eilen törmännyt siihen kaupassa, ja äiti oli ollut enemmän huolissaan siitä, että otin uuden tatuoinnin, kuin siitä, ettei hänellä ole minun uutta osoitettani eikä hän tiedä missä asun. Noh, näillä mennään. Mutta ystävät on tukena, ja niillä on myös vauvakuumetta. Toiselle tuleekin lisäystä tässä talvella, ja toinen haaveilee. Hyvä, että tilanne on tämä, eikä tarvitse omana tietonaan pitää tätä hulluutta.

Tervetuloa Rellu_ joukkoomme!



Joulu ja uusi vuosi stressattu ja ohitettu, muutto on "suoritettu" (tavarat kannettu ja avaimet palautettu, mutta kun se romu ei tahdo löytää paikkaansa). Vietettiin vuodenvaihde Ernon vanhempien luona, jossa oli Ernon sisaruksia lapsineen. Eräskin hurmaava 2-kuinen tyttö viihdytti hymyllään ihanasti :)



Meillä on viime päivinä käyty seuraavia lauseenvaihtoja:

Minä: "Koska siität mulle vauvan?"

Erno: "No sit ku sä tahdot."



Toisena kertana

E: "Koska tä tahdot vauvan?"

M: "No mitä pikemmin sen parempi. Voi ton ehkäisykapselin käydä aiemminkin poistamassa kuin vasta toukokuussa."

E: "Tehdään niin ku sä haluat. Toisaalta ei se toukokuukaan niin kaukana ole."

M: "Ei olekaan. Ehkä voidaan odotella sinne."



En muista kerroinko jo joskus aiemmin, että ystäväni lupasi säästää mulle Vauva-lehtiä. Sain siltä pari, eikä Erno saanut hepulia kun kannoin ne kotiin ja lueskelin. Tuntuu tosi hyvältä saada haaveilla vapautuneesti. Se auttaa mua olemaan oma itseni, ja tekemään niin kuin hyvältä tuntuu. Ei tarvitse teeskennellä mitään.



Nyt on sellainen fiilis, että toukokuu on varmasti oikea hetki jättää ehkäisy pois. Tässä on kevät aikaa tehdä tuota pesää ja mahdollisesti vielä muuttaa johonkin isompaan asuntoon (65m2 kolmio voi käydä ahtaaksi kahdelle aikuiselle ja kolmelle lapselle). Ja kesällä voi vielä moottoripyöräillä kun maha ei oo edessä... :D



Me ollaan luontoihmisiä. Käytiin juuri lasten kanssa retkellä saaressa, bongailtiin lintuja ja katseltiin talvista luontoa. Helmikuun aluksi varattiin mökki Kustavista, mennään kahdestaan sinne nauttimaan toisistamme ja luonnosta. Pilkkivehkeet mukaan ja jäälle (jos se kantaa). Kesäkuuksi on varattu mökki Jurmon saarelta, sinne lähetään lasten kanssa. Odotan ihan valtavasti näitä mökkireissuja. Muita kesän suunnitelmia on prätkäreissu Ahvenanmaalle, prätkäreissu Ilosaarirockiin katsomaan Sigur Ros ja Motörhead, ja joku Pärnu/Tallinna-keikka.



Odotuksen odottamisen iloa kaikille alkavana vuonna!