Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun minä haluan. Minä minä minä.  Lapsen edun pitäs olla ykkösenä, mutta kun..

Niin. Äityli halusi ja sai kuitenkin oman aikansa ja työnsi lapsensa isälle koko lomansa ajaksi.

Tuttavapiirissä on vastaavia tapauksia, kun äiti työntää jo ihan pieniä lapsia isälleen enemmän ja enemmän, jotta saa itselleen enemmän vapaata, koska ihan omien sanojensa mukaan "ei jaksa olla lastensa kanssa".

Jos isä haluaa olla lastensa kanssa? Moni isä haluaa. Jos äiti ja isä keskenään sopivat näin, mitä se kenenkään pyllyä kutittaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on aina surullisia lukea. Inhottavaa että joku ajattelee lapsen pilaavan yhtään mitään. Lapset ovat aina vanhemmilleen (normaaleille) ykkösiä ja kuka ei sitä tajua on tunneälykkyydeltään etanan tasoa.

Ihmisellä on yksi lapsuus, ja jokaisella lapsella on oikeus kasvaa tuntien olevansa rakastettu ja haluttu ja tietenkin osa perhettä.

Ei lapsi kovin tunne oloaan rakastetuksi tai turvalliseksi, kun ei osaa hetkeksikään irrottautua vanhemmastaan. Tämä on mielipiteeni, ottaen myös huomioon eroperheen,

Nimenomaan silloin on kyse jostain kiintymyssuhdeongelmasta sen lapsen ja vanhemman välillä. Miksi terveesti kiintynyt lapsi tarrautuu isään? Siksi, koska hän ei ole varma, välittääkö isä hänestä. 

Tämä on isän ongelma, ei liity uuteen puolisoon mitenkään. 

Lapsen turvallisuuden tunteesta vastaavat aina omat vanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kuuluvat perheeseen. Lapsi ei tule kylään tai vierailulle, vaan toiseen kotiinsa. Älkää lapsettomat sekaantuko parisuhteisiin sellaisten kanssa joilla lapsia, jos ette lapsista välitä.

Juuri näin. Lapsettomien ei kannata sekaantua ihmisiin jotka ovat epäonnistuneet vanhempina ja ihmisinä. Lapsettoman kanattaa ehdottomasti pariutua vain toisen lapsettoman kanssa. 

Juuri näin. Ihmisellä on taipumusta toistaa käytöstään. Jos ei kykene vakaaseen, pysyvään parisuhteeseen edes silloin kun on lapsi tehtynä, millä todennäköisyydellä siihen kykenee uuden kumppanin kanssa? Tai uuden? Tai uuden? 

Tämä kertaa sata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettoman ei pidä muuttaa samaan asuntoon eronneen isän kanssa. Hänestä yritetään tehdä varaäitiä, mutta hänen toiveitaan tai tarpeitaan ei kunnioiteta. Ainoastaan nämä eroisät hyötyvät kuviosta. Omasta kokemuksesta voin todeta, että uuden puolison ei annettaisi edes viettää omaa aikaa lapsen ollessa isällään, vaan uutta puolisoa painostetaan yhteisille matkoille ja lasten viihdyttäjäksi muulloinkin. Lasten ollessa läsnä puoliso kuitenkin kohtelee kuin ilmaa, jottei lapselle tule paha mieli. 

Jos asut taloudessa, jossa on kenen tahansa lapsia, olet väistämättä osa lapsiperhe-elämää. Koska se on myös sen lapsen koti. Niin se vain on. Ei silloin voi elää kuin kaksi lapsetonta aikuista, koska se lapsi nyt vaan on olemassa. 

Järkyttävää lukea, kuinka lapsi voi olla ihmisille riesa.

Näihin tilanteisiin joudutaan, koska lapsen omat vanhemmat eivät huolehdi lapsista. Ne kaatuvat muiden niskaan ja sitten se uusi puoliso saa vihat päälleen. 

Se on aina niiden omien vanhempien vastuulla, missä lapsi asuu, mitä koulua käy ja miten kulkee sinne, mitä harrastaa, mitä syö. Vanhemmat hoitavat nuo asiat yksiselitteisesti. 

Alkuperäisen ketjun isä toimi ihan oikein. Hän otti vastuun lapsensa lomasta, kuten pitääkin. Hän on aina ja ikuisesti ensisijaisesti vanhempi. Se pitää uuden puolison ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kälyt olivat täsmälleen samanlaisia mieheni kuollessa. Yhtäkkiä he kokivat mieheni rakkaaksi, tärkeäksi veljekseen ja ryhtyivät vaatimaan sisarosuuttaan miehen kuolinpesästä. Meillä ei ollut testamenttia, eikä avioehtoa, niin kälyt tietysti ottivat oman puolikkaansa. Liikuttavaa se tunteikkuus, vaikka eivät kuitenkaan jaksaneet ottaa osaa hautajaisiin. Nyyyh!

Miksi vtussa teillä ei ollut testamenttia eikä avioehtoa jos tiedossa oli tuollaista shittiä 😳 Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa!

Eihän sisarukset mitään peri. Mikä tää juttu on? Jos pari oli avioliitossa eikä miehellä ollut lapsia niin miehen perintö menee leskelle lesken elinajaksi ja vasta lesken kuoltua tämän pesästä menee puolet miehen toissijaisille perillisille tietyin rajoituksin.

Olisiko sitten niin, että kyseessä oli jakamaton kuolinpesä? Mies perinyt siskojensa kanssa aikanaan vanhempansa ja veljen kuoltua siskot sitten halunneet jakaa pesän. Leski ei ole ehkä tiennyt koko totuutta?