Kaffebulla

Mä en nyt halua olla ilonpilaaja, mutta... kun ollaan jo 40+ ikäisiä, niin on vaan hyväksyttävä, että tietyt asiat elämässä on ollutta ja mennyttä. Ne upeat häät, elämää suurempi rakastuminen, yhteinen oman kodin rakentaminen, perheen perustaminen... hän on tehnyt jo nuo kaikki asiat. Jonkun toisen kanssa.

Moni yrittää rakennella jotain ihan epätoivoisia uusperhekuvioita siinä toivossa, että se uusi perhe voisi olla yhtä hyvä perhe, kuin se ensimmäinen. Ei se voi. 

Tietyt asiat elämässä voi kokea vain kerran. Ei niiden toisintaminen tuo muuta kuin säälittävyyttä ja b-luokan halpameiningin mieleen. 

Antakaa olla. Nauttikaa siitä, mitä teillä on. Ottakaa se vastaan sellaisena kuin se on, juuri nyt. Ne prinsessahäät ja muut siihen liittyvät ovat nuoremmille, se juna meni jo. Älkää takertuko nuoruuteen, ei se tule takaisin. Eläkää tätä päivää.

Viime aikoina se Nesteen huoltoasemaketjun mainos, jossa soi taustalla ihana Junnu Vainion biisi Maailma on kaunis. Niin ihana kappale ja kauniit sanat!

Ihan ajatusleikinä: Jos joku minun existä haluaisi tavata kahvilla, ja jossain mielenhäiriössä lähtisin. Tavatessamme hän sitten alkaisi avautumaan uudesta naisystävästään samalla vihjaillen, että minä olen edelleen hänen mielessään, nykysuhteessa ongelmia, nainen ei ymmärrä...

Mitä tunteita tällainen herättäisi teissä?

Itse en jäisi tällaista paskaa kuuntelemaan hetkeksikään, tulisi todella halpa ja hyväksikäytetty olo. Ihmettelen eksiä, jotka suostuvat kuuntelemaan tällaisia avautumisia ja vielä lohduttamaankin, tai "lohduttamaan" if you know what I mean.

Eivätkö tällaiset naiset arvosta itseään yhtään? Hiveleekö joidenkin heikkoitsetuntoisten naisten egoa tällaiset eksät, jotka edelleen heittelevät vähän murusia silloin tällöin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä todellakin ymmärrän pettymyksesi! En varmaan henkilökohtaisesti edes voisi olla tuollaisen miehen kanssa joka on noin huono aikaansaamaan tärkeää juttua. En silti ymmärrä miksi sormukset piti käydä valitsemassa etukäteen? Miksei mies hae liikkeestä lainasormusta ja kosi sillä sitten? Miksi on niin ehdotonta että sen pitää olla tasan se sormus jolla kositaan? Mulle kävisi mielihyvin joku muu sormus, vaikka vaan joku halppis kunhan vaan että sais kosittua kunnolla ja romanttisesti. Ei se sormus olisi niin tärkeä kuin itse kosinta.

No tottakai  kosinta ja yhteinen elämä on paljon tärkeämpi asia kuin se sormus. Mutta se tuskin on tässä ap:n pointti.

Uskoisin että pointti on siinä, että miksei mies voi hoitaa sitä kuitenkin tärkeätä sormusasiaa, kun se kerran on jo valittu ja sovitettu ja mies kulkee joka päivä kyseisen sormuskaupan ohi? Ja toiveet tuosta oikeasta sormuksesta on herätetty siinä vaiheessa, kun se on valittu.

Miksi ihmeessä pitäisi mennä lainasormuksella, joka on kuitenkin laiha kompromissi ja jonka hankkiminen olisi paljon vaivalloisempi homma kuin tuon jo valmiiksi katsotun oikean sormuksen tilaaminen?

Siis mun pointti oli että kun kerran ei oo saanu noin yksinkertaista asiaa hoidettua että ois tilannu sen sormuksen ajoissa niin miksei edes koita pelastaa mitä pelastettavissa on ja vaikka kosia muulla sormuksella? Ap sais edes sen romanttisen kosinnan eikä totaalista pettymystä kun koko homma peruuntuis

Komppaan. Alfauros olisi hoitanut homman vaikka frireeratulla sipulirenkaalla, kuten Homer Simpson. Ja sanonut, että se oikea sormus tulee sitten myöhemmin. Ja järjestänyt ikimuistoisen illan rakkaalleen!

Mutta tähän Ap:n mies ei pystynyt, vaikka kulkee sormuskaupan ohi joka päivä. Kyllä mulla alkaisi hälytyskellot soimaan, ja kovaa. Nyt vähän jarruja päälle.

Vierailija kirjoitti:

Älkää odottako enää. Hetki meni jo, mutta sen voi pelastaa - sinä! Sanot, että nyt tässä ja nyt mennään kihloihin ja hankitaan sormukset myöhemmin sopivana päivänä. Kaukaa viisaana (ts viisastuneina) päätätte myös hääpäivän samalla.

Älä missään tapauksessa tee näin. Tämä on juuri sitä, että sinä viet, ja mies vikisee. Nyt maltti on valttia!