Kaffebulla

Suosittelen suhdetta varatun miehen kanssa vain, mikäli olet todella paksunahkainen ja sitoutumiskammoinen, sekä paatunut realisti.

Jos kestät sen, että et koskaan saa mieheltä muuta kuin rippeitä, anna palaa vaan. Kerran täällä vain eletään. Todennäköisesti juttunne happanee käsiin ennen pitkää, ja sitten se loppuu. 

Näillä spekseillä voit jatkaa. Jos haaveilet muusta, lopeta juttu heti alkuunsa.

Jos hiukset olisivat pitkät, tekisin tällaisen kampauksen:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/05/Yulia_Tymoshe…

Kai tässä keskustelussa on tullut selväksi, että ihmiset kokevat parisuhteen hyvin eri tavoilla. Joillekin parisuhde on toki tärkeämpi kuin kaverit, mutta ne kaverit ovat niin tärkeitä kuitenkin, että niistä ei missään tapauksessa oltaisi valmiita luopumaan, vaan jos puoliso vaatisi valitsemaan, niin hän itse saisi lähteä. Okei, näillä mennään.

Sitten taas toisille se oma kumppani on kaikessa ykkönen, menee ohi omien vanhempien ja sisarusten, kavereiden, ja hänen kanssaan aina ensisijaisesti neuvotellaan miten vietetään aikaa jne. Itse kuulun tähän ryhmään.

Kyse on siis laajemmiltikin siitä, mikä sen puolison asema omassa elämässä on. Eksät ovat vain yksi aspekti tässä asiassa.

Itselle ei tulisi mieleenkään esim. sopia jotain illanviettoa kavereiden kanssa, ja sitten vaan ilmoittaa puolisolle, että mulla on sitten tällaista ja tällaista ohjelmaa. Vaan aina ensisijaisesti suunnittelen kaiken oman puolison kanssa, ja sitten jos mulla on vapaata aikaa, voin nähdä ystäviä. Näin tämä menee meillä, ja toimii.

Jos jo suhteen alussa olisi ollut niin, että miehellä olisi ollut hirveästi omia ystäviä ja menoja, olisin ehkä suhtautunut koko suhteeseen vähän eri tavalla. Luulen, että olisin viettänyt enemmän sitä "omaa elämää" ja tapaillut miestä silloin tällöin. Nyt kuitenkin tein ihan harkitusti päinvastoin, eli luovuin aika paljosta, kun näin, miten paljon mies panosti minuun. Hän teki heti selväksi, että olen ykkönen ja minun kanssaan hän elämänsä jakaa, ei kenenkään muun. Arvostan sitä niin paljon, että haluan vastata samalla mitalla ja asettaa hänet aina etusijalle kaikessa.

Varmasti eri ihmisillä suhteet voivat toimia ihan eri pohjaltakin. Parisuhde voi olla ikäänkuin yksi elämän tärkeä ihmissuhde muiden joukossa. Ja ihan hyvin se voi toimia siltäkin pohjalta. On turha arvottaa suhteita puoleen tai toiseen, eri ihmisille vaan sopii erilaiset tavat olla suhteessa. Ongelmia syntyy silloin, jos puolisoilla on erilaiset käsitykset näistä asioista.

Itse en hyväksyisi mitään yöllä soittelevia eksiä tai baari-iltoja heidän kanssaan, se olisi monoa perseelle saman tien. Tässä iässä sitä onneksi jo tietää, mitä haluaa ja tarvitsee.

Salma Hayek. Hän on 52 ja aivan käsittämättömän hyvin säilynyt.

Toinen joka hätyyttelee viisikymppisiä on Eva Mendes, hän on 46.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on edelleen parin vuoden jälkeen pieni paha mieli kun katson kihlasormustai. Mies ei olisi halunnut mitään sormuksia, ja asiasta tuli riita. Minä sanoin että hän ei halua että ulkopuoliset tietävät hänen suhdestatuksensa jo vilkaisemalla käteen, ja että hän varmaan häpeää minua. Hän sanoi että sormus ei muuta mitään(en tätä väittänytkään, ja kyllä se muuttaa sen että ihmiset näkevät jo kättelyssä että toinen on varattu), ja että hän on jo kerran ollut kihloissa(tämä ei varsinaisesti liity minuun mitenkään, joten mitä se aspekti tekee meidän kihlautumiskeskustelussa, tuodaan entisiä naisia siihen mukaan)

Noh, kävi kuitenkin niin että yllättäen se olikin mies joka oli onnensa kukkuloilla pojotettuaan sormuksen sormeeni. Itse hymyilin, vaikka se hetki oli minulta pilattu, ja mielessäni pyöri vain se että mies ei oikeasti halua tätä(vaikka on usein puhunut myöhemmin että oli aivan törppö kun ei heti suostunut.)

Naimisiinmenosta on puhuttu, tai lähinnä mies on puhunut, että olisiko ensi kesänä, syksynä, ja pidetäänkö vain kotona, vai pitääkö varata joku paikka. Sanon aina että katsellaan. Jäi niin paha maku tuosta kihlajutusta, että en taida haluta mennä naimisiin ikinä tämän miehen kanssa. 

En halua ottaa riskiä että olen innoissani taas jostain, ja mies vetää mattoa jalkojen alta, että minulla on häissä ollut jo tällainen ja tuo, en halua niiitä enää.

Ehkäpä ensi naimisiinmenokeskustelussa ilmoitankin erohalustani.

Mä ymmärrän todella hyvin sun fiilikset ja myös Ap:n. 

Suhteessa ollaan täysillä tai ei ollenkaan. Tai ainakin minun maailmassa se on näin.

En haluaisi olla suhteessa, jossa fiilis on se, että "no katsellaan, mitä tästä tulee". 

Tuollainen "okei, no mennään sit kihloihin jos sä välttämättä haluut" - tunnelma on ihan pahinta. Siinä tulee niin vahvasti se tunne, että se toinen ei halua tätä yhtä paljon kuin minä.